Aloitteet
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen ovat osa Helsingin kaupungin strategiaa. Erityisesti tavoitellaan lasten ja nuorten hyvinvoinnin sekä ikäihmisten toimintakyvyn kohentamista, samoin kuin syrjäytymisen ehkäisyä. Nämä kaikki ovat hyvin laajoja tavoitteita, joita mikään yksittäinen hallintokunta ei voi yksin hallita.
Esim. ikäihmisten toimintakyvyn edistäminen vaatii kaikkien hallintokuntien yhteistyötä. Ikääntyvän väestön tarpeet on huomioitava kaavasuunnittelussa, rakentamisessa, liikunta- ja kulttuuripalveluissa jne. Terveys- ja sosiaalitoimi vastaavat omasta osuudestaan, mutta toimintakyvyn edistäminen tai ylläpitäminen eivät ole yksin terveys- ja sosiaalitoimen alaan kuuluvia asioita. Samoin kaikilla lapsia tai perheitä koskevilla palveluilla on suuri merkitys terveyserojen kaventamisessa, sillä terveyserojen kehittyminen alkaa jo elinkaaren varhaisessa vaiheessa.
Kaupungin strategiassa olevista tavoitteista huolimatta monet palvelut painottuvat kuitenkin edelleen jo syntyneiden ongelmien, toiminnanvajauksien ja sairauksien hoitamiseen. Väestön ikääntymisen vuoksi on kuitenkin välttämätöntä saada palvelujärjestelmän painopistettä siirrettyä korjaavista palveluista ennakoivan toiminnan suuntaan ja kaikki hallintokunnat terveys- ja sosiaalitoimen tueksi väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.
Esitän, että Helsingin sosiaali- ja terveystoimen yhdistymisen yhteydessä perustetaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työryhmä, joka koostuu eri hallintokuntien johtavista virkamiehistä, ja joka ryhtyy määrätietoisesti ohjaamaan ja koordinoimaan kaupunkilaisten terveyden edistämistä sekä terveyserojen kaventamista. Työryhmän koordinoijana toimisi luonnollisimmin sosiaali- tai terveystoimen edustaja.
Aloitteet
Yksityisissä palvelutaloissa tai senioritaloissa (jotka eivät ole kaupungin ostopalvelua) on ikäihmisille tarjolla asuntoja, jotka rinnastetaan ns. normaalissa asuntokannassa oleviin yksityisasuntoihin, ja joihin iäkkäät ihmiset voivat omasta aloitteestaan hakeutua. Monissa yksityisissä palvelualoissa on maksua vastaan tarjolla erilaisia palveluja, myös hoiva- ja hoitopalveluja.
Yksityiseen palvelutaloon tai senioritaloon muuttanut helsinkiläinen voi ostaa tarvitsemansa palvelut palvelutalosta, mikäli hänen tulonsa siihen riittävät. Hänellä on vaihtoehtoisesti oikeus saada palvelut kaupungin kotihoidosta jos hänellä on todettu kaupungin työntekijöiden toimesta kotihoitoon oikeuttava palveluntarve. Kaupungin tuottaman kotihoidon asiakasmaksut on porrastettu tulojen mukaan, mutta yksityisten palvelutalojen tuottamasta vastaavasta palvelusta asukas maksaa luonnollisesti koko palvelun hinnan.
Yksityisten palvelutalojen asukkaiksi hakeutuville, joilla ei ole riittävän suuria tuloja talon tuottamien palvelujen ostamiseen, tilanne on turhauttava. Asukkaat joutuvat usein turvautumaan talon ulkopuolelta tuotettavaan kaupungin kotihoidon palveluun, vaikka palvelutarjontaa olisi myös talon sisällä. Samaan aikaan kaupungin kotihoito kamppailee henkilökunnan riittävyyden ja saatavuuden kanssa. Kaupungilla ja kotihoidolla ei liene jatkossa mahdollisuutta hukata tällä tavalla kaupungissa olemassa olevia työvoimaresursseja.
Esitän, että meneillään olevan sosiaali- ja terveystoimen palvelusetelipilotin jatkoksi palveluseteleitä kokeillaan rajatusti hoiva- ja hoitopalvelujen hankintaan joissakin yksityisissä palvelutaloissa, joissa on tarjolla kaupungin kotihoidon palveluja vastaavia palveluja. Tällöin omasta aloitteestaan yksityisiin palvelutaloihin hakeutuneille asukkaille tarjotaan kaupungin tuottaman kotihoitopalvelun vaihtoehdoksi palveluseteleitä hoiva- ja hoitopalveluiden hankkimiseksi. Setelin voisivat saada ne asukkaat, joilla on todettu kotihoidon tarve kaupungin työntekijöiden toimesta
Päiväkirja
Taloudellinen tilanne on epävarma koko Suomessa, joten merkittävälle menojen kasvulle ei ole sijaa, ja kaikkea kaupunginkin toimintaa kannattaa arvioida kriittisesti. Ehkä jotain vanhaa toimintaa voidaan karsia ja joitain tehtäviä toteuttaa uudella tavalla. Tässä on haastetta kaikille hallintokunnille tuottavuuden parantamiseksi.
Erityisen tärkeä budjetin suunnittelun lähtökohta on yksi kaupungin arvoista, oikeudenmukaisuus eri väestöryhmien välillä. Kaupungin palveluissa on erityisesti kannettava huolta niistä ihmisryhmistä, jotka eivät itse saa ääntään kuuluviin. On oikein tavoitella hyviä ja joustavia päivähoidon palveluja, mutta muitakaan ikäluokkia ei saa unohtaa.
Nostan esille myös toisen kaupungin arvon, asiakaslähtöisyyden. Tulevan budjetin suunnittelussa on edelleen pidettävä kirkkaana asiakaskeskeisten palvelujen tuottaminen. Tämä vilahtelee tiuhaan puheissa, mutta käytännössäkin suunnittelun lähtökohtana pitää olla asukkaiden tai asiakkaiden tarpeet.
Yksi tapa toteuttaa asiakaskeskeisyyttä, on lisätä kaupunkilaisten valinnanvapautta. Esim. viime vuonna voimaan tullut terveysaseman valintaoikeus on hyvä esimerkki organisaation joustavuudesta. Tässä oli pontimena uusi terveydenhuoltolaki, mutta samankaltaisia toimenpiteitä on syytä kehitellä myös kaupunginkin toimesta.
Palveluseteli on tietyissä tilanteissa hyvä lisä valinnanvapauden edistämiseksi. Palvelusetelin sujuvaa käyttöä varten on kuitenkin pikaisesti saatava sähköinen hallintajärjestelmä, jotta hallinnointi ei enää jatkossa vie henkilöstöresursseja liikaa.
Sosiaali- ja terveystoimen palvelujen kysyntä kasvaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Vaikka vanhenevien ikäluokkien toimintakyky on muutaman viime vuosikymmenen aikana parantunut, palveluntarve pysyy suurena. Suhteellisesti eniten kasvavat kaikkein vanhimmat vanhusikäluokat, joissa myös sairastavuus on suurinta. Ja toimintakyvyn koheneminen koskee pääasiassa fyysistä toimintakykyä. Muistisairaiden ihmisten osuuden ja määrän kasvuun ei ole näköpiirissä parannuskeinoa.
Jos sosiaali- ja terveystoimen resursseja on tässä tilanteessa liian vähän, palvelut painottuvat helposti vain viime hetken hätään vastaamiseen. Tämä tulee lopulta kalliiksi kaupungille kun kysyntä kohdistuu kaikkein raskaimpiin palveluihin.
Varhaisen tuen muodoissa ei kannata säästää vaikka tulossa olisivatkin taloudellisesti kireät ajat vaan palvelujen painopistettä on pyrittävä siirtämään kaikin keinoin raskaista palveluista ennakointiin. Ikääntyvien Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämä edellyttää esim. asumisen ja palvelujen kehittämistä siten, että ihmiset voivat asua normaalissa asuntokannassa mahdollisimman pitkään, myös silloin kun toimintakyky on alentunut. Tämä edellyttää myös terveysasematoimintaan panostamista. Kun suuri määrä ihmisiä poistuu työterveyshuollon piiristä, on terveysasemien kyettävä vastaamaan heidän palveluntarpeeseensa ja tuettava heidän toimintakykynsä säilymistä. Lisäksi tarvitaan muita toimintakykyä ylläpitäviä palveluja: kulttuuripalveluja, liikuntaa ja kuntoutusta, hyviä ravitsemuspalveluja jne. Näillä voidaan ehkäistä iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Ennakointiin tarvitaan kaikki hallintokunnat mukaan ja sovitut hallintokuntien väliset yhteistoimintarakenteet. Eikä kaikkia palveluja tarvitse tuottaa kaupungin omin voimin, vaan ennakoivien palvelujen tuottamisessa kannattaa hyödyntää kolmannen sektorin toimijoita.
Päiväkirja
Lauantaina 4.2. Itäkeskuksen kauppakeskuksessa oli hyvin positiivinen tunnelma kun Sauli Niinistöllä oli siellä kampanjansa viimeinen ”tentti”. Ihmisiä oli paljon sekä Piazzalla että tilaa ympäröivillä käytävillä. Tunnelmaa pohjustivat Marco Bjurström ja kokki Kolmonen. Molemmat hyvin sympaattisia. Tärkeintä ihmisille oli kuitenkin saada kätellä Saulia tai saada hänen nimikirjoituksensa. Tapahtuman ”salainen ase”, Jenni, sulatti yleisön lopulta täysin. Lennu-koirastakin oltiin kiinnostuneita, ja koira-pinssejä olisi tarvittu satamäärin. Kaikkiaan Niinistön vaalikampanja tuntui päättyvän miellyttävissä merkeissä, ja lopputulos on myös sen mukainen.
Vaalikampanjan aikaan Suomessa on ollut nähtävissä uudentyyppisiä ilmiöitä. Jotain uutta ja jotain vanhaa. Uutta on ollut amerikkalaistyylinen avoimuus, jossa ihmiset ryhmittyvät suosikkiehdokkaidensa taakse ja julistavat kantansa äänekkäästi. Entisestä vaalisalaisuudesta, jossa perheiden sisälläkään ei aina kerrottu omia suosikkeja, on vain muisto jäljellä. Menneiltä vuosilta kaivettua on taas reporadiomainen toiminta. Sitähän harrastivat aikoinaan useat Neuvostoliiton ystävinä kunnostautuneet toimittajat ja taiteilijat. Viime viikkoina on tuntunut erittäin ikävältä kulttuuritoiminnan ja politiikan sotkeminen toisiinsa. Harkitsemattomin esimerkki tästä oli Jussi-juhlan kiitospuheessa esitetty puoluepoliittinen kannanotto. Se ei sopinut lainkaan juhlavan tilaisuuden luonteeseen. Ja kuinka uskottava on taiteilija, josta ensimmäiseksi tulee mieleen poliittinen toiminta?
Hienoa tässä kampanjassa on ollut ehdokkaiden sivistynyt ja asiallinen esiintyminen. Loan heittoa ovat harrastaneet vain tietyt äänestäjätahot, jotka ovat tehneet valintansa melko pinnallisin perustein. Oman valintani tärkeimpiä kriteereitä olivat ehdokkaan hyvä peruskoulutus, vakuuttava työkokemus ”oikeissa töissä”, talouselämän ymmärrys ja silti humaanit arvot, rehellisyys ja jämäkkyys. Tällaisen ihmisen toimintaan uskallan luottaa tiukoissakin paikoissa, joita varmasti tulee eteen seuraavallakin kuusivuotiskaudella. Onnittelut presidentti Niinistölle ja kampanjaväelle!
