Päiväkirja
Aloitevastaus tuli kaupunginvaltuuston käsittelyyn 11.9.2024. Aihe ja puhe herättivät keskustelua, ja aloitetta pidettiin hyvänä avauksena kaupungin elävyyden ja elinvoimaisuuden lisäämiseksi.
Alla puheeni kaupunginvaltuuston kokouksessa:
”Kiitos kaupunginhallitukselle vastauksesta aloitteeseeni edellyttää tai suositella rakennuttajia varaamaan keskusta-alueen toimitilojen ylimmät kerrokset tai vähintään ylin kerros asunnoiksi – sekä uusissa että korjausrakentamiskohteissa. Vastauksen mukaan kaupungin tavoite on ainakin osittain sama kuin aloitteessani, eli saada kantakaupungin alueelle lisää asukkaita ja samalla asiakkaita keskustan kuihtuviin palveluihin. On myöskin hyvä kuulla, että käyttötarkoituksen muutoksiin eli konversioihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisesti ja nykyistä kevyemmillä vaatimuksilla – tapauskohtaisesti arvioiden.
Kaupunginhallituksen vastauksessa mainitaan, että ”keskeistä on arvioida ovatko asumisesta aiheutuvat haitat keskustan elinvoimalle suurempia kuin siitä saatavat hyödyt” – tätä jäin pohtimaan. Toivottavasti tapauskohtaisessa arvioinnissa huomioidaan ensisijaisesti kaupungin asukkaiden arkielämän ja arkipalvelujen sekä niiden tuottajien näkökulma. Keskeistä olisi myös esittää kysymys toisinpäin, eli ”millaisia ovat tapahtumien ja yöelämän haitat keskustassa asumiselle, tai millaisissa sijainneissa ja olosuhteissa tapahtumia voidaan järjestää aiheuttamatta haittaa asumiselle”. En tiedä, onko muissa pääkaupungeissa yleisesti sijoitettu jatkuvasti melua tuottavat tapahtuma- ja yöelämäkeskukset kaupunkien ydinkeskustaan – vai voisiko tähän olla muitakin malleja?
Aloitevastauksessa myös ilahduttaa, että asuinrakennusten ullakoiden muuttamista asumiskäyttöön sekä kaupunkiympäristöön soveltuvien rakennusten korottamista edistetään määrätietoisesti. Ullakkoasuntojen rakentamisessa ongelmana ovat näyttäneet olevan tiukat määräykset ikkunoiden koosta ja sijainneista. Oman kokemuksen mukaan esim. Wienin keskustan vanhojen rakennusten ullakkojen hyödyntämisessä asumiskäyttöön näkyi vapaampi tyyli. Ullakkoasunnoissa oli normaalin kokoiset ikkunat, eivätkä ne tuntuneet silti pilaavan rakennuksen ulkonäköä tai kaupunkikuvaa. Olisiko hiukan sallivampi ote tässä tarpeen meilläkin?
Pääosin olen tyytyväinen vastaukseen ja toivon, että voimme jatkossa nähdä Helsingin keskusta-alueella monikäyttöisiä, asumisviihtyvyydeltään hyviä rakennuksia – esim. sellaisia, joiden alimmassa kerroksessa on kauppoja, rauhallisia kahvila- tai ravintolatiloja, keskikerroksissa toimistotiloja ja ylimmissä kerroksissa asuntoja.”
Päiväkirja
Tilinpäätös hyväksyttiin yhteisesti, ja omassa puheessani kommentoin muutamia arviointikertomuksessa esille nostettuja arviointituloksia (puheeni alla).
”Helsingin talouden toteutuminen ennakoitua parempana vuonna 2023 on hyvä uutinen, tilanteessa jossa vietiin läpi merkittävä rakennemuutos: Sote-palvelujen eli sote-Helsingin erottaminen kunta-Helsingin taloudesta valtion rahoituksen piiriin. Tämä on vaatinut virkahenkilöiltä paljon työtä, ja siinä on onnistuttu hyvin.
Yksi arviointikertomuksen suosituksista on, että kävely- ja pyöräilyväylien kunnossapitoon kiinnitetään huomiota jo maankäytön suunnittelussa. Hyvällä kunnossapidolla onkin merkitystä kaikkien asukkaiden liikkumisturvallisuudelle ja liukastumisvammojen estämiselle – mutta etenkin liikuntaesteisille kaupunkilaisille. Esim. runsaiden lumisateiden jälkeen osa rollaattoreilla ja pyörätuoleilla liikkuvista joutuu jäämään kotiinsa, mikäli kunnossapito ei ole asianmukaista, eikä heillä ei ole avustajaa saatavilla. Tämä heikentää heidän hyvinvointiaan ja yhdenvertaisuuttaan liikkumisessa. Sikäli mm. vammaisten ja vanhusten asuintalojen ympäristön kunnossapito on hyvä huomioida erityisesti.
Viime talvena sain kuulla valituksia nimenomaan jalankulkuväylien heikosta huollosta – enemmän kuin aiemmin. Itsekin kuljin keskustassa katuja, joissa pyörätiet oli aurattu, mutta jalankulkuväylät auraamatta vielä päivälläkin. Pyöräteillä näki kuitenkin vain muutaman talvipyöräilijän, mutta jalankulkuväylillä riitti kävelijöitä. Ilmeisesti talvipyöräilijät olivat saaneet äänensä paremmin kuulumaan, vaikka heitä on vain runsaat 10% pyöräilijöistä ja pieni osa Helsingin väestöstä.
Arviointikertomuksen mukaan Helsingin Sataman hiilineutraalius-tavoitteessa on edetty, mutta merialusliikenteen päästöissä, jotka muodostavat valtaosan Sataman päästöistä (80%), näyttäisi vielä olevan tekemistä. Näitä päästöjä arvioidaan alennettavan 25% vuoteen 2030 mennessä – sinänsä hyvä asia, mutta toteutumisen aikataulu tuntuu melko pitkältä, ilmeisesti tätä ei ole mahdollista nopeuttaa? Mm. Katajanokalle, torialueen lähelle tilapäisesti rantautuneiden risteily- ym. alusten savupiipuista tupruava musta savu koko rantautumisen ajan näyttää ikävältä – varsinkin näin lähellä kaupungin keskustaa. Jatkossa varsinkin koko päivän tai koko yön Eteläsataman ja Katajanokan alueen laitureissa viipyvät alukset olisi hyvä saada maasähköön sekä päästöjen että matalaäänisen melun vuoksi.
Lopuksi kiitokset tarkastuslautakunnalle ja virkamiehille työstä toimintojen ja palvelujen kehittämiseksi.”
Päiväkirja
Käytin kokouksessa seuraavan puheenvuoron, ja keskustelimme yllättävänkin rauhallisesti toimenpiteistä, jotka ovat mahdollisesti heikentäneet kaupunkimme keskustan elinvoimaisuutta, ja siitä, mitä nyt pitäisi tehdä:
”Aloitteessa mainitut selvitykset Helsingin keskustan saavutettavuuteen vaikuttavista liikennehankkeista sekä keskusta-alueen elinvoiman parantamisesta ovat hyvin tärkeitä. Viimeisimmässä kaupunkien ”vartin keskustojen” elinvoima-analyysissä Helsingin ongelmiksi esitettiin mm. seuraavat kolme tekijää:
1) haastava perussaavutettavuus kommentilla ”keskusta on liikenteellisesti sekakeskusta”, 2) keskustan vapaat liiketilat ovat kaksinkertaistuneet 8 vuodessa ja 3) kaupallinen keskusta on siirtynyt entiseltä sijainniltaan.” Tulosten mukaan keskustan elinvoima on heikentynyt melko lyhyessä ajassa. Tämä johtunee myös vääränlaisista poliittisista valinnoista – ja siitähän me valtuutetut olemme myös vastuussa.
Vielä n. 10 vuotta sitten oli tyypillistä matkusta lähiöistä silloiseen elinvoimaiseen Helsingin keskustaan vaate- ym. ostoksille, ravintoloihin ja muihin palveluihin. Keskustan kauppojen laajasta tarjonnasta oli helppo löytää etsimänsä, ja esim. kauppatorille pääsi helposti poikkeamaan omalla autolla.
Tänä päivänä keskustasta ovat monet mm. yksittäiset kaupat hävinneet. Esim. keskeisillä kaduilla, Esplanadeilla ja Aleksanterinkadulla on tyhjiä liiketiloja. Torillakin ovat palvelut kuihtuneet. Pari vuotta sitten lähti viimeinen kalakauppakin. Tori on nyt lähinnä turisteille rihkamaa myyvä sotkuinen paikka, vaikka kesän tullen siellä toivottavasti näkyy jokunen vihannes- tai marjakauppiaskin.
Nyt Helsingin keskustankin asukkaat lähtevät usein ostoksille keskustan ulkopuolella sijaitseviin kauppakeskuksiin. Kauppakeskuksiin pääsee eri puolilta kaupunkia myös omalla autolla, ja niistä löytävät ne tuotteet ja palvelut, joita aiemmin oli Helsingin keskustassa – mikä tietysti houkuttelee asiakkaita. Suurten kauppakeskusten rakentaminen lähelle keskustaa näyttäisikin olleen keskusta-alueen elinvoimaa heikentävä valinta.
Viime vuosina Helsingin keskustan elinvoiman parantaminen on tuntunut keskittyvän vain huvikeskusten rakentamiseen – jopa kaupungin hienoimmille paraatirannoille. Huvikeskuksia käyttävät kuitenkin lähinnä turistit ja muiden paikkakuntien asukkaat kesälomareissuillaan, helsinkiläiset vain satunnaisesti. Jotkut keskustan nykyasukkaista ovatkin harkinneet muuttoa pois keskustasta tai jopa Helsingistäkin huvikeskusten aiheuttaman häiriön vuoksi – tästä olen saanut valtuutettuna postia. Onkohan siis asukkaat unohdettu kaupungin kehittämisessä?
Viikonlopun Helsingin Sanomien mukaan useita uusia huvikeskushankkeita on nytkin taas vireillä keskusta-alueelle. Uutisista ja aiemmista tapahtumista saa kuvan, että kaupungilta voi saada huvikeskukselle paikan, kunhan on valmis sijoittamaan siihen rahoitusta. Eikö kaupungin virkahenkilöiden tehtävä olisi kaupungin keskusta-alueen ja kaupungin kokonaisuuden rakentumisen suunnittelu ja toteutus – kilpailuttamalla toimijat asukasystävällisin kriteerein. Jatkossa on tärkeää määritellä, miten käsite ”keskustan elinvoimaisuus” Helsingissä tulkitaan, sillä siitä löytyy monenlaisia määrityksiä ja näkökulmia eri julkaisuissa. On myös löydettävä useanlaisia tapoja elinvoimaisuuden ja elävyyden edistämiseksi niin, ettei meidän kaikkein kauneimmilla ja arvokkaimmilla rannoilla kuulu iltaisin vain basson jytke ja juhlivien ihmisten mekastus.”
Päiväkirja
Kysymys, jonka laatimiseen osallistui myös valtuutettu Asko-Seljavaara:
”Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on vuosien kuluessa kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja, mutta ne ovat usein kariutuneet. Ministeriön selvityksen mukaan tieteellinen näyttö on kuitenkin osoittanut, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu ja potilastyytyväisyys paranee. Omalääkärimallilla on myös ollut mahdollista vaikuttaa myönteisesti mm. terveydenhuollon palveluiden kokonaistarpeeseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”hoidon jatkuvuusmalli” sisältää uuden ”omalääkärimallin 2.0”, mukaan lukien ”ammatinharjoittajamallin”. Tällä pyritään tukemaan sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista, kuten kustannusten nousun hillitsemistä ja yhdenvertaisuuden paranemista. Keskeisenä elementtinä mallissa on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.
STM:n julkaisun mukaan nykyisillä toimintamalleilla ei Suomessa voida enää jatkaa, ja sikäli uusia malleja on lähdetty kehittämään ja niiden toimeenpanoa tukemaan. Tämän vuoden alussa sosiaali- ja terveysministeriö onkin julkaissut hakuilmoituksen valtionavustuksesta hankkeille, joissa otetaan käyttöön hoidon jatkuvuusmalli, noudattaen mallissa esitettyjä periaatteita.
Kysymme:
- Miten Helsingin sotepe-toimiala on valmistautunut terveysasemien hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden paranemiseen – sekä kustannusten hillintään?
- Onko Helsingissä tarkoitus uudistaa terveysasemapalveluja sosiaali- ja terveysministeriön esittämän ”hoidon jatkuvuusmallin, mm. omalääkäri 2.0.” tavoitteiden mukaisesti?
- Onko tarkoitus ottaa jatkossa käyttöön omalääkäri-omahoitajamalli
- Tulisiko kyseeseen myös ammatinharjoittajamalli omalääkäri- omahoitaja periaatteella?”
Apulaispormestari Daniel Sazonovin vastauksessa todettiin, että kysymykseni liittyi terveysasemien hyvän hoitotyön perustekijöihin, eli mainitsemiini hoidon saatavuuteen, jatkuvuuteen ja kustannuksiin.
Hoidon saatavuus oli sotepe-toimialan vastauksen mukaan parantunut Helsingin terveysasemilla mm. käytössä olevan ”omatiimi-mallin avulla. Kustannusten hillitsemiseksi oli käynnistetty muutosohjelma. Kuulimme myös varovaisen myönteisen lausuman tiimimallia pidemmälle vietävän omalääkäri-omahoitaja
-mallin sekä ammatinharjoittajamallin edistämisestä.
Suurin osa valtuuston jäsenistä suhtautui myönteisesti apulaispormestarin vastaukseen ja kehittämistoimenpiteisiin, mutta joitakin vastakkaisiakin mielipiteitä kuultiin. Jonkun mielestä meillä ei olisi varaa uusiin kokeiluihin. Joillekin ammatinharjoittajamalli ei periaatteellisista syistä sopinut.
Oman kokemukseni ja tutkimusten mukaan omahoitaja-omalääkäri -malli helpottaa terveydenhuollon paineita. Esim. kun terveyspalvelua tarvitseva asiakas kohtaa usein eri ammattilaisia, jotka eivät tunne häntä, hänen hoitonsa jää hajanaiseksi ja tuottaa asiakkaalle huolta. Tilanne johtaa helposti epätarkoituksenmukaiseen terveyspalveluiden kysyntään ja terveyspalveluiden käyttöön – mikä vain entisestään kuormitta työntekijöitä ja järjestelmää.
Erityisesti monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyvät omasta vastuuhenkilöstä terveysasemilla. Heidän hoitoaan varten jo aiemmin laadittu sosiaali- ja terveysministeriössä ”asiakasvastaavamalli” ja ”asiakasvastaaville” koulutusohjelma (Muurinen & Mäntyranta):
2a2a9f1a-8751-42b6-a0f5-ad92ff87e6a2 (stm.fi)
Tässä ajassa myös ammatinharjoittajamallia on mielestäni syytä rohkeasti kokeilla. Nyt terveyspalveluihin joudutaan ostamaan työvoimaa yksittäisiin työvuoroihin kalliista välittäjäfirmoista, kun vakituista työvoimaa ei ole riittävästi tarjolla. Tämä nimenomaan tekee hoidosta pirstaleista – heikentää palvelujen laatua, asiakastyytyväisyyttä ja jatkuvuutta sekä nostaa kustannuksia. Pidän parempana vaihtoehtona sellaista ammatinharjoittajamallia, jossa pysyvä lääkäri-hoitaja -työpari pitää vastaanottoa terveysasemalla, ja vastaa omien asiakkaidensa kokonaishoidosta.
Kaikkiaan uusia toimintamalleja kannattaa mielestäni kokeilla, mikäli aiemmassa järjestelmässä on koettu ongelmia. Kokeilujen samanaikaisen arvioinnin perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, ja joko ottaa uusi malli käyttöön, kehittää mallia tai lopettaa kokeilu. Tiukasti entisissä toimintamalleissa pysytteleminen voi johtaa ajan myötä huonoon lopputulokseen asiakkaiden, hoitavan henkilöstön ja palvelujärjestelmän kannalta.
Päiväkirja
Kaupunginvaltuuston käsittelyssä ollut Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskuksen asemakaavan muutos herätti valtuustossa keskustelua yleisesti terveysasemien sijainnista ja palvelumallista. Koska Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskuksen asemakaavan muutos on kaupunkistrategian sekä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan voimassa olevan palveluverkkosuunnitelman mukainen, se lopulta hyväksyttiin. Kaavamuutos mahdollistaa aiemmin rakennetun Myllypuron terveysasemarakennuksen laajentamisen.
Tällä hetkellä Kontula-Kivikko-Myllypuro -alueella on kolme pientä terveysasemaa 2-3 kilometrin päässä toisistaan, ja ne muodostavat jo nyt yhdessä kolmessa osoitteessa sijaitsevan Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskuksen. Valtuuston käsittelyssä olleen asemakaavan muutoksen seurauksena lisäosan saava Myllypuron yksikkö tulee valmistuttuaan palvelemaan koko Kontula-Kivikko-Myllypuro -alueen väestöä yhdessä toimiyksikössä Myllypurossa. Tämä on perusteltua, koska nykyiset Kontulan ja Kivikon tilat eivät vastaa enää nykyisiä vaatimuksia, eikä niitä ole mahdollista tai kannattavaa korjata.
Hajautettuna toimiva nykyinen Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskus tarjoaa jo nyt terveysasemapalvelujen lisäksi esimerkiksi aikuisten ja nuorten sosiaalipalveluja, hammashoidon palveluja, fysioterapiaa, mielenterveyspalveluja ja laboratoriopalveluja, mutta eri palveluja eri toimiyksiköissä. Laajenevaa Myllypuron yksikköön on luvassa nämä kaikki entiset ja vielä joitakin uusia palveluja, mm. kuvantaminen on suunnitelmissa mainittu.
Uudistuva Myllypuron terveys- ja hyvinvointikeskus tulee vahvistamaan alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuutta sekä asiakkaiden kokonaishoitoa. Asiakkaille on tarjolla laaja sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuus samassa toimipisteessä. Esim. terveyskeskuslääkärin määräämiä tutkimuksia kuten laboratorio- ja kuvantamispalveluja ei tarvitse lähteä hakemaan eri toimipisteistä. Lisäksi henkilöstö voi tarvittaessa konsultoida sujuvasti samassa yksikössä toimivia eri alojen asiantuntijoita.
Yksikön sijainti liikenteen solmukohdassa mahdollistaa hyvän saavutettavuuden eri suunnista. Esim. metroasema sijaitsee terveys- ja hyvinvointikeskuksen alakerrassa. Valtuuston kokouksessa hyväksyttiin vielä ponsi, jonka mukaan sisäänkäynti pyritään järjestämään sisäkautta suoraan metroasemalta terveys- ja hyvinvointikeskukseen.
Päiväkirja
Hyvät Ystävät
Valtuustokautta on leimannut edelleen levoton maailmantilanne. Myös talouden uudelleenjärjestely sote-uudistuksen myötä on leimannut sekä kunta-Helsingin että sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan toimintaa.
Varsinkin HUS-yhtymähallituksessa sekä sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunnassa (sotepe) olemme joutuneet uuden tilanteen eteen. Koronavuosien ja sote-uudistuksen jälkeen hoitojonot ovat olleet pitkiä, eikä riittävää henkilöstöä ole aina saatu. Onneksi henkilöstötilanne on viime aikoina hiukan parantunut, ja henkilöstö on selvityksen mukaan ollut aiempaa tyytyväisempää esim. HUSissa. Korona ja influenssa kuitenkin kuormittavat edelleen päivystystä sekä osasto- ja tehohoitoakin, joten vielä riittää tehtävää.
Olemme juuri hyväksyneet kunta-Helsingin ja sotepe-Helsingin talousarviot 2024. Iloinen asia on, että Helsingissä voitiin hiukan laskea kunnallisveroprosenttia. Valtiolta rahoituksen saavalla Sotepe-toimialalla sen sijaan joudutaan käynnistämään kolmivuotinen muutosohjelma talouden tasapainottamiseksi. Myös HUS-yhtymäjatkaa tasapainottamisohjelmaa vuonna 2024, koska jo vuoden 2023 menot ylittävät budjetin n. 97 milj. eurolla.
Sotepe-toimialan toimintamenoihin on tulossa valtiolta n. 2,9 mrd. €, josta kustannetaan myös HUSin menot Helsingin osalta (runsaat 800 milj. €). Kunta-Helsingin eli kasvatuksen ja koulutuksen, kaupunkiympäristön sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialojen toimintamenoihin on varattu tulevalle vuodelle n. 3 mrd. € ja investointeihin n. 1 mrd. €. Ohessa valtuustopuheeni talousarvion sosiaali- ja terveyspalveluja koskevista kirjauksista: Kaupunginvaltuusto käsitteli 22.11.-23 Helsingin talousarviota vuodelle 2024 – Seija Muurinen.
Uusi valtakunnallinen sote-malli ei tunnu ainakaan parantaneen sote-palvelujen tilannetta, sillä lähes kaikki hyvinvointialueet ylittävät tämän vuoden budjettinsa. Helsingin näkökulmasta valtion rahoituksessa ei ole huomioitu riittävästi pääkaupunkiseudun erityisiä haasteita ja tarpeita. Esim. asukasmäärän kasvua, maahanmuuttajien ja ns. paperittomien sekä päihteiden käyttäjien asumisesta ja palveluista huolehtimista jne.
Kaupunginvaltuuston kokouksissa on syyskaudella ollut käsittelyssä monia kaava-asioita ja mm. tärkeitä virkavalintoja. Kaava-asioista yleensä keskustellaan/ neuvotellaan pitkään. Esimerkkinä alkusyksystä käsitellyn Helsingin ”paraatirannan”, Eteläsataman itäosan, kehittäminen elämykselliseksi kulttuuri- ja vapaa-aikakeskukseksi. Virkamiesten esityksen mukaan tavoitteena on kehittää ranta-alue Kauppatorilta Katajanokan satama-alueelle saakka puistokaduksi ja kytkeä alue osaksi kävelypainotteista keskustaa.
Nykyinen Eteläsataman alueen toimija, Allas Sea Pool hakee kehittämisvarausta pysyvän kaupunkikylpylän sekä ympärivuotisen sekä ympärivuorokautisen kulttuuri- ja tapahtumakeskuksen suunnittelua varten. Otin asiaan kantaa valtuustokäsittelyssä Etelärannan ympäristön asukkaiden puolesta: Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin kaupungin melusta, mm. konserttien aiheuttamasta häiriöstä 13.9.2023 – Seija Muurinen.
Helsingin keskusta-alue on muutenkin noussut kiinnostuksen kohteeksi. Pormestari on käynnistänyt selvitystyön, jolla halutaan helpottaa kaupungin keskusta-alueen toimitilojen muuttamista asuinkäyttöön. Tavoitteena on saada keskustaan lisää asukkaita. Tein tähän selvitykseen liittyvän valtuustoaloitteen, jota ilokseni tukivat useiden valtuustoryhmien jäsenet: CD94D4C0-5B34-CD7A-9AF3-8BD478D00006.pdf (hel.fi). Kirjoitin myös aiheeseen liittyvän artikkelin Helsingin Sanomiin:
Helsingin on lisättävä asuntojen määrää keskustassa – Mielipide | HS.fi.
Syksyn kokouksissa oli päätettävänä myös muutamia tärkeitä virkavalintoja. Helsingin uudeksi kansliapäälliköksi valittiin Porvoon kaupunginjohtajana toiminut Jukka-Pekka Ujula seitsemän vuoden ajaksi. Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimialan johtajaksi valittiin Tampereella vastaavassa tehtävässä toiminut Juha Ahonen. Molempiin virkoihin oli useampia hakijoita, joten valinnoista äänestettiin. Sotepe-toimialan johtajana seuraavan kauden jatkaa yksimielisesti valittu Juha Jolkkonen.
Edellä oli vain muutamia poimintoja kaupunginvaltuustossa käsitellyistä asioista – seuraavasta linkistä löytyy lisätietoa:
Asiakirjat: Helsingin kaupunginvaltuusto | Helsingin kaupunki
Nyt on aika osallistua Alex Stubbin kampanjaan presidentinvaaleissa. Alexander Stubb tasavallan presidentiksi (alexstubb.fi)
Hyvää joulua ja tulevaa vuotta kaikille! Yst. terv. Seija