Taloudellinen tilanne on epävarma koko Suomessa, joten merkittävälle menojen kasvulle ei ole sijaa, ja kaikkea kaupunginkin toimintaa kannattaa arvioida kriittisesti. Ehkä jotain vanhaa toimintaa voidaan karsia ja joitain tehtäviä toteuttaa uudella tavalla. Tässä on haastetta kaikille hallintokunnille tuottavuuden parantamiseksi.
Erityisen tärkeä budjetin suunnittelun lähtökohta on yksi kaupungin arvoista, oikeudenmukaisuus eri väestöryhmien välillä. Kaupungin palveluissa on erityisesti kannettava huolta niistä ihmisryhmistä, jotka eivät itse saa ääntään kuuluviin. On oikein tavoitella hyviä ja joustavia päivähoidon palveluja, mutta muitakaan ikäluokkia ei saa unohtaa.
Nostan esille myös toisen kaupungin arvon, asiakaslähtöisyyden. Tulevan budjetin suunnittelussa on edelleen pidettävä kirkkaana asiakaskeskeisten palvelujen tuottaminen. Tämä vilahtelee tiuhaan puheissa, mutta käytännössäkin suunnittelun lähtökohtana pitää olla asukkaiden tai asiakkaiden tarpeet.
Yksi tapa toteuttaa asiakaskeskeisyyttä, on lisätä kaupunkilaisten valinnanvapautta. Esim. viime vuonna voimaan tullut terveysaseman valintaoikeus on hyvä esimerkki organisaation joustavuudesta. Tässä oli pontimena uusi terveydenhuoltolaki, mutta samankaltaisia toimenpiteitä on syytä kehitellä myös kaupunginkin toimesta.
Palveluseteli on tietyissä tilanteissa hyvä lisä valinnanvapauden edistämiseksi. Palvelusetelin sujuvaa käyttöä varten on kuitenkin pikaisesti saatava sähköinen hallintajärjestelmä, jotta hallinnointi ei enää jatkossa vie henkilöstöresursseja liikaa.
Sosiaali- ja terveystoimen palvelujen kysyntä kasvaa suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Vaikka vanhenevien ikäluokkien toimintakyky on muutaman viime vuosikymmenen aikana parantunut, palveluntarve pysyy suurena. Suhteellisesti eniten kasvavat kaikkein vanhimmat vanhusikäluokat, joissa myös sairastavuus on suurinta. Ja toimintakyvyn koheneminen koskee pääasiassa fyysistä toimintakykyä. Muistisairaiden ihmisten osuuden ja määrän kasvuun ei ole näköpiirissä parannuskeinoa.
Jos sosiaali- ja terveystoimen resursseja on tässä tilanteessa liian vähän, palvelut painottuvat helposti vain viime hetken hätään vastaamiseen. Tämä tulee lopulta kalliiksi kaupungille kun kysyntä kohdistuu kaikkein raskaimpiin palveluihin.
Varhaisen tuen muodoissa ei kannata säästää vaikka tulossa olisivatkin taloudellisesti kireät ajat vaan palvelujen painopistettä on pyrittävä siirtämään kaikin keinoin raskaista palveluista ennakointiin. Ikääntyvien Sosiaali- ja terveyspalveluissa tämä edellyttää esim. asumisen ja palvelujen kehittämistä siten, että ihmiset voivat asua normaalissa asuntokannassa mahdollisimman pitkään, myös silloin kun toimintakyky on alentunut. Tämä edellyttää myös terveysasematoimintaan panostamista. Kun suuri määrä ihmisiä poistuu työterveyshuollon piiristä, on terveysasemien kyettävä vastaamaan heidän palveluntarpeeseensa ja tuettava heidän toimintakykynsä säilymistä. Lisäksi tarvitaan muita toimintakykyä ylläpitäviä palveluja: kulttuuripalveluja, liikuntaa ja kuntoutusta, hyviä ravitsemuspalveluja jne. Näillä voidaan ehkäistä iäkkäiden ihmisten ympärivuorokautisen hoidon tarvetta. Ennakointiin tarvitaan kaikki hallintokunnat mukaan ja sovitut hallintokuntien väliset yhteistoimintarakenteet. Eikä kaikkia palveluja tarvitse tuottaa kaupungin omin voimin, vaan ennakoivien palvelujen tuottamisessa kannattaa hyödyntää kolmannen sektorin toimijoita.