Kaupunginvaltuusto päätti kaupungin työterveyshuollon kilpailutuksesta (1.6.2022)

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli Työterveys Helsinki palvelujen laatukilpailutusta.

Asiasta oli jo kaupunkistrategian tuottavuustoimissa sovittu, mutta sd:n edustaja teki vielä tässä vaiheessa ehdotuksen asian palauttamisesta uudelleen valmisteluun. Tällä tavoiteltiin kilpailutuksen perumista. Äänestyksessä palautusehdotus kaatui äänin 77-6.

Poliittiset ryhmät sopivat kaupunkistrategiassa tuottavuusohjelman käynnistämistä. Yhtenä tuottavuutta parantavana kohteena nousi esille kaupungin työterveyshuolto, josta päätettiin Helsingin kaupungin talousarviossa tälle vuodelle sekä taloussuunnitelmassa vuosille 2022–2024. Pormestarin talousarviopuheessa todettiin, että ”työterveydenhuoltoa parantamalla paranee myös kaupungin työntekijöiden hyvinvointi – ja että haluamme huolehtia työntekijöistämme entistä paremmin, ja tukea heidän työkykyään parhaalla mahdollisella tavalla”.

Tässä kilpailutusesityksessä painotetaan, että kilpailutetuilla palveluilla pystytään parantamaan työterveyspalveluiden laatua erityisesti sairaanhoidon palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden sekä asiakaskokemuksen kautta. Tämä on hyvä asia kaupungissa ja tilanteessa, jossa terveysasemille pääsyssä on ollut viivettä.  On sekä työntekijöiden että organisaation kannalta tärkeää saada työntekijät nopeasti hoitoon ja kuntoutukseen. On kuitenkin hyvä huomioida, että työterveyshuollon perimmäisin tehtävä ei ole sairaanhoito vaan työntekijöiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden sekä työkyvyn ylläpitäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy – mukaan lukien esihenkilöiden tukitoimet ja työkykyjohtaminen.

Kokonaisuutena kyseessä on erittäin tärkeä asia Helsingin kaupungin työntekijöiden terveyden, hyvinvoinnin ja työkyvyn sekä työssä viihtyvyyden näkökulmasta. Jatkossa on tärkeää, että kaupunki seuraa tiiviisti ja säännöllisesti palveluiden saatavuutta, laatua ja kustannuksia sekä asiakkaiden- ja esihenkilöiden tyytyväisyyttä ja tarvittaessa neuvottelee tuottajan kanssa kehittämistoimenpiteistä. Nyt jäämme odottamaan varsinaista kilpailutusesitystä ja siinä erityisesti kilpailutuksen (toiminnan) kriteereitä.

Kaupunginvaltuusto käsitteli HUS-yhtymän perussopimuksen hyväksymistä 27.4.2022

Väliaikaisen valmisteluryhmän esitys HUS-yhtymän perussopimukseksi on laaja ja tärkeä kokonaisuus Uudenmaan alueen asukkaiden terveyspalvelujen turvaamiseksi.
Linkki esitykseen: https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2022/Keha_2022-04-27_Kvsto_8_El/1ECF2781-E1AD-C5CA-AB0C-7FD56BC00001/Liite.pdf

Suurimman huomion perussopimuskeskustelussa sai kiistely siitä, olisiko päätöksentekoa jatkettava tulevaisuudessakin valtuustomallilla vai kaupunginhallituksen esityksenä olevalla yhtymäkokousmallilla. Äänestysten jälkeen Helsingin kaupunginvaltuusto esittää yhtymäkokousmallia uuden HUS-yhtymän ylimmäksi päättäväksi elimeksi.

Otin puheessani kantaa tulevan HUS-yhtymän päätöksentekomalliin:

Esityslistatekstissä nousi vahvasti esille HUS-yhtymän omistajaohjaus. Ymmärrän tämän taustan, koska nykyisen HUS-kuntayhtymän omistajien suuresta määrästä johtuen ohjaus on ollut uutta esitystä hajautetumpaa. Jäsenkuntia on nyt 24, ja jatkossa omistajia ovat Helsinki ja 4 Uudenmaan hyvinvointialuetta.

Myös korkein päättävä elin, HUS-valtuusto on ollut kankea käyttämään omistajiensa ohjausvaltaa, ja siksi ohjausta on tarpeen uudistaa kuten on esitetty, eli hyväksyä valtuustomallin tilalle yhtymäkokousmalli. Yhtymäkokoukselle asioita valmistelee Helsinkiä ja kaikkia hyvinvointialueita sekä yliopistoa edustava hallitus.

Tiukoista omistajaohjauksen tekstikirjauksista huolimatta on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että omistajaohjauksessa on kyse yhteistyöstä tulevan HUS-yhtymän kanssa, ja että puolin ja toisin kuunnellaan toisen osapuolen näkemyksiä.

Helsingin kaupungilla ja Uudenmaan hyvinvointialueilla tulee olemaan ensisijainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu ja velvollisuus kanavoida valtiolta tuleva rahoitus sekä perustason palveluihin että HUS-yhtymän tuottamiin palveluihin. Rahoitusmallin muuttuessa palvelukokonaisuuden asiantunteva, hyvä hallinta ja ohjaus nousevat tärkeiksi, ja sikälikin yhtymäkokousmalli puoltaa paikkaansa.

Kannatan esityslistan mukaisen perussopimuksen hyväksymistä.”

Puhe kaupunginvaltuustossa Laajasalon kauppakeskuksen alueen asemakaavasta 30.3.2022

Kaupunginvaltuusto käsiteli Laajasalon kauppakeskuksen alueen asemakaavaa. Kaava hyväksyttiin pitkähkön keskustelun jälkeen yhdellä ponnella höystettynä. Eniten puhetta aiheutti puretun Kiiltomadonpolun sillan uudelleen rakentaminen. Nythän tämä kevyen liikenteen silta on purettu.

Myös kaava-alueen läpi kulkeva liikeneväylä herätti kiinnostusta. Entisen kaksikaistaisen moottoriliikennetien sijaan saamme kaupunkibulevardin, jossa keskellä kulkee jatkossa raitiovaunut ja sivuilla sekä kevyen liikenteen että autokaistat. Tämä tulee hidastamaan liikennettä monine liikennevalo-ohjattuine suojateineen, jotka korvaavat jatkossa ylikulkusillan.

Omassa puheessani (kursiivilla) tein apualaispormestarille kaksi kysymystä, joihin sain myös vastaukset:

”Laajasalossa on viime aikoina käyty tiukkakin keskustelua tämän omaleimaisen, luonnonläheisen Laajasalon saaren rakentamisesta. Kaupunkistrategiassakin mainittu Stansvikinkallio oli hetki sitten kovan väännön kohteena. Nyt käsiteltävästä, pitkään tekeillä olleesta kaavasta ei sen sijaan ole kuulunut ainakaan laajempaa keskustelua. Nyt käsiteltävä alue, kauppakeskuksen ympäristö, onkin historiallisia luontokohteita sopivampi alue täydennysrakentamiselle. Laajasaloon on tulossa hyvin kallis silta- ja raitiotieratkaisu, joten tälle investoinnille tarvitaan myös käyttäjiä.

Tässä kaavassa puhutaan n. 700 asukkaan lisäyksestä alueelle, ja kaavan mukainen liiketila Laajasalon saaren keskuksena mahdollistaa palveluja koko saarialueen asukkaille. Kauppakeskuksen ympäristöstä tulee kaupunkimainen alue, josta löytyy aikanaan myös raitiotiepysäkki. Lautakuntakäsittelyssä kaavaan oli tehty hyvä lisäys, jonka mukaan ”julkisivujen ja maantasojärjestelyjen tulee olla korkeatasoisia koko alueella ja etenkin Yliskylän puistokadun puolella kirkon edustalla”. Toivottavasti saamme tyylikkään kokonaisuuden.

Asian perehtyessä heräsi kaksi kysymystä, jotka osoitin apulaispormestarille.
1. Tekstissä oli mainittu ettei purettua Kiiltomadonpolun siltaa rakenneta uudelleen, vaikka se lisäisi turvallisuutta esim. Laajasalontien toisella puolella asuvien koululaisten koulumatkaan. Leveän kaupunkibulevardin ylittäminen ei välttämättä ole yhtä turvallinen. Joten onko tämä linjaus sillasta lopullinen? Jos on, niin olisi hyvä kuulla perustelut.

Perusteluina apualaispormestari esitti, että maankäytön tilanne alueella muuttuu siten, ettei siltaa enää tarvita. Kaupunkibulevardin valmistuttua jalankulkuväylät ovat kaupunkibulevardin reunoilla ja suojatiet ovat tien ylittämistä varten. Sillan uudelleen rakentamista ei pidetty sopivana nykykaavaan. Tähän eivät kaikki olleet tyytyväisiä ja kaavan palauttamisesta uudelleen valmisteluun (silta lisättäisiin kaavaan) äänestettiin. Tuloksena oli, ettei Kiiltomadonpolun siltaa (ainakaan toistaiseksi) tule.

2.  Kysyn vielä samalla sosiaali- ja terveystoimen aiemmissa rakentamissuunnitelmissa kaavaillusta uudesta seniorikeskuksesta Laajasalon keskustan alueelle. Tein jo valtuustourani alussa aloitteen uudesta seniorikeskuksesta, ja se on luvattu rakentaa Laajasaloon, mutta viimeisten tietojen mukaan rakentaminen ajoittuu vasta vuosikymmenen loppupuolelle. Kysynkin, olisiko hanketta mahdollista kiirehtiä?

Vanha Rudolfin palvelutalo on erittäin huonokuntoinen ja esteellinen myös yleisiltä tiloiltaan. Sikäli kasvavan alueen ikääntyvälle väestölle tarvitaan seniorikeskus heidän kokoontumispaikakseen, hyvinvointinsa edistämiseksi sekä tarvittaessa myös hoivapalvelujen saamiseksi.

Apulaiskaupunginjohtajan vastaus oli lupaava. Hän totesi, että seniorikeskus rakennetaan niin pian kuin mahdollista. Tästä tulen nyt pitämään kiinni ja muistuttamaan ajoittain.

Mielestäni myös asuntojen rakentamisessa Laajasalon keskustan alueelle on jatkossa hyvä huomioida ikääntyneet ja liikuntaesteiset kaupunkilaiset. Alueella sijaitsevat jo nyt hyvin lähekkäin, helppojen kulkureittien varrella mm. sosiaali- ja terveyskeskus, kirjasto, kauppakeskus ja kirkko. Lisäksi raitiovaunun pysäkki on tulossa lähelle. Sopivat asunnot sopivassa ympäristössä edistäisivät liikuntaesteisten itsenäistä selviytymistä.”


https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Esitys/2022/Keha_2022-03-30_Kvsto_6_El/0B2C8313-86F1-CB1B-9CD1-7FBB4BF00001/Laajasalon_kauppakeskuksen_alueen_asemakaavan_muut.html

Paras-hankkeesta sote-uudistukseen ja hyvinvointialueisiin

Kirjahyllyä siivotessa sekä samalla työssäni käyttämiä papereita, kirjoja ja oppaita selatessa kuntien palvelujen kehittäminen saa perspektiiviä (mm. Kuntalaisen paras 2009, Sipponen 2016). Suomessa oivallettiin vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien palveluista olisi saatava leveämmille hartioille. Talouden näkymät ja väestörakenteen sekä huoltosuhteen kehitys painoivat jo tuolloin päälle.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa puhuttiin mm. suurkunnista, piirimallista ja peruskunnista. Laadittiin Paras-puitelaki, joka tuli voimaan 2007. Puolueet esittivät, että kunnan asukasluvun piti olla vähintään 20 000, jotta kunta voi huolehtia sekä perusterveydenhuollosta että sosiaalitoimen tehtävistä. Kunnan rinnalle suunniteltiin yhteistoiminta-alueita. Mm. omalla työpaikallani Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käytimme aikaa lähipalvelujen, seudullisten palvelujen ja laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen määrittelyyn. Siitä kirjoitettiin opaskin.

Vuosien kuluessa uudistuksen keskiöön nousivat hiljalleen kuntaliitokset. Tanskan 2007 toteuttamaa kuntauudistusta pidettiin esimerkkinä Suomelle. Itsekin sain koulutusta Tanskan kuntauudistuksesta, jossa palveluista vastasivat pienistä kunnista yhdistetyt entistä paljon suuremmat ja harvemmat kunnat. Samalla läänien tilalle ja terveyspalveluista huolehtimaan perustettiin viisi itsehallinnollista aluetta (”sote-aluetta”).

Suomessa kuntauudistuksen rinnalle asetettiin STM-vetoinen työryhmä suunnittelemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennetta. Tätä on jälkeenpäin arvioitu kuntauudistusta haittaavaksi päätökseksi. Kuntauudistus joutui hankaluuksiin myös siksi, että kuntaliitokset jäivät poliittisista syistä vapaaehtoisiksi. Kuntarakennelakiin (2013) kaavaillusta pakkoliitospykälästä oli luovuttava. Kuntarakenneuudistukseen liittyvä metropolihallinto-selvittelykin hiipui aikanaan. Painopiste siirtyi sosiaali- ja terveydenhuollon (sote-) uudistukseen.

STM:n sote-selvityshenkilön esityksen lisäksi myös eri toimijat, kuten Sitra ja Lääkäriliitto, esittivät omia mallejaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Pääperiaate sote-uudistuksen eri vaiheissa on kuitenkin ollut kuntia suurempi järjestäjätaho. Sote-uudistuksen myöhemmissä vaiheissa puhuttiin vahvasti sosiaali- ja terveyspalvelujen horisontaalisesta (sosiaali-terveys) ja vertikaalisesta  (perus-erikoispalvelut) integraatiosta.

Jo 2010-luvun alussa keskustan ministeri oli väläytellyt kuntauudistuksen vaihtoehdoksi koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien siirtämistä alue- tai maakuntahallinnolle. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen tämä Keskustan vanha haave etenikin. Tuolloin muilta tahoilta kuultiin kitkeriä kommentteja mallin vanhanaikaisuudesta. Perusteluina olivat mm. kaupungistumisen huomiotta jättäminen, mihin on edelleen helppo yhtyä. Kaupunkiseudut kuitenkin hyödyttävät koko maan väestöä, mikä tuntuu aina unohtuvan uusia malleja luotaessa. Esim. Helsingin valtionosuuksiin sisältyvä verotulopohjan erojen tasaus siirsi vuoden 2021 osalta lähes 400 miljoonaa euroa muualle Suomeen.

Edellisen (Sipilän) hallituksen aikana väittelyn keskiössä oli maakunta-sote -uudistuksen lakipakettiin kuuluva valinnanvapauslainsäädäntö. Sitä osa vastusti poliittisista syistä, osa ehkä oman ammattikuntansa etujen vuoksi jne. Kyseessä oli kansalaisten, meidän kaikkien, itsemääräämisoikeuden vahvistaminen, joten hyvin tiukkaa vastustusta oli vaikea ymmärtää.

Peruspalveluihin esitetyn suoran valinnan kautta ihmisten olisi ollut entistä helpompi päästä palveluihin oikea-aikaisesti. Palvelua tarvitsevien ihmisten odotuttaminen ja pitkät jonot eivät pääsääntöisesti tee järjestelmää halvemmaksi. Todetut sairaudet on joka tapauksessa hoidettava. Odotuttaminen ainoastaan tuottaa kansalaisille pitkittyneitä ongelmia sekä yhteiskunnalle haittaa ja kustannuksia mm. sairauslomien muodossa.

Nykyisen hallituksen esittämä sote-uudistus, hyvinvointialuemalli, ei saa minua innostumaan. Kyseessä on sama maakuntamalli kuin aiemmassa yrityksessäkin, mutta sitä kutsutaan hyvinvointimalliksi, ja siitä on nyt poistettu kansalaisten valinnanvapaus. Uudellemaalle on syntymässä 4 hyvinvointialuetta ja aluevaltuustoa, jotka jatkossa vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista alueillaan. Helsingissä sen sijaan kaupunginvaltuusto vastaa edelleen sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka kuitenkin erotetaan muusta kaupungin budjetista omaksi kokonaisuudekseen.

Valitussa sote-mallissa uuden organisaatiotason luominen ja uuden toimintamallin muotoutuminen tulee viemään pitkän ajan ja kuluttamaan työntekijöiden resursseja – sekä paljon rahaa. Kansalaisille suuri palvelurakenteen muutos voi olla hämmentävä. Varsinkin paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ihmiset tarvitsevat vahvaa tukea siirtymävaiheessa.

Uuden mallin suurin ongelma pääkaupunkiseudun näkökulmasta on valtionohjauksen vahvistuminen ja verorahojen ohjaus aiempaa vahvemmin maaseutualueille. Tämä heikentää koko maata ”ruokkivan” pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan tilannetta. Jos Uusimaa kuihtuu, kuihtuu koko Suomi.

Jos sote-uudistuksessa todella tavoitellaan väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista, valittu ohjaus- ja rahoituslinja on huolestuttava. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa perusperiaatteena on  huonosti voivien terveyden ja hyvinvoinnin kohentaminen, ei paremmin voivien terveyden ja hyvinvoinnin heikentäminen.

Aikaa on jo kulunut parikymmentä vuotta siitä kun Suomessa huomatiin, etteivät väestökehitys ja taloudellinen tilanne kestä nykyistä palvelujen järjestämistapaa, mutta vielä ei olla maalissa. Uusien hyvinvointialueiden käytäntöön vieminen alkaa 2023. Mietityttää, kuinka toimiva ja ajanmukainen malli meille on nyt tulossa – kaikkien poliittiseen vääntöön käytettyjen vuosien jälkeen? Ainakin Tanskassa kuntauudistuksen yhteydessä vuonna 2007 toteutetusta maakuntahallinnosta on päätetty luopua ja terveyspalvelujen vastuuta siirtää ”suurkunnille”. perusteena uudistuksen kasvattamat kustannukset ja palvelujen siirtyminen kauas käyttäjistä. Käykö meilläkin näin?

Kaupunginvaltuustossa 2.3.2022

Kaupunginvaltuusto käsitteli Laajasalon Stansvikinkallion asemakaavaa. Siitä linjattiin uudessa kaupunkistrategiassa, että asemakaava arvioidaan uudelleen. Tämä on yleisesti hyvin poikkeuksellinen ja vaarallinenkin linjaus.

Stansvikinkallion asuinalueen asemakaava on jo ehtinyt tullut lainvoimaiseksi marraskuussa 2020, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 30.10.2020 jälkeen. Kaupungin toimintamallin mukaisesti ja asuntotuotantotavoitteiden täyttämiseksi alueiden suunnittelua on ryhdytty tämän jälkeen viipymättä edistämään. Nyt valtuuston uuden päätöksen mukaan kaupunkiympäristön toimiala käynnistää asemakaavan uudelleen arvioinnin kaupunkistrategian mukaisesti.

Laajasalon asukkaiden kannalta päätös on tietenkin toiveiden mukainen ja myönteinen, mutta jo nyt päätös on aiheuttanut keskustelua muidenkin jo lainvoiman saaneiden kaavojen avaamisesta. Jos tämä käytäntö nyt yleistyy, sen myötä asuntojen rakentaminen hidastuu ja kallistuu. Sikäli valitukset ja vastaehdotukset pitäisi esittää ja käsitellä prosessin aiemmissa vaiheissa, jolloin muutosten tekeminen on helpompaa ja edullisempaa.

Lisäksi kaupunginvaltuustossa käynnistyi heti keskustelu Kruunuvuoren raitiotiesillan rakentamisesta ja sen kalleudesta suhteessa Laajasalon alueen suunniteltua (n. 40 000) vähäisempään asukasmäärään. Sillan piti alunperin palvella Laajasalon nykyisiä ja uusia asukkaita sekä Vartiosaareen kaavailtuja n. 2 000 asukasta. Lisäksi siltaa suunniteltiin Vuosaaren asukkaiden sekä matkailijoiden merelliseksi näköalareitiksi keskustasta Ramsinniemeen ja takaisin. Nyt sillan käyttäjiksi jäävät vain Laajasalon alueen asukkaat, joten silta per asukas näyttäytyy kalliina investointina. Toisaalta nyt Laajasalo on sillan kannattavuuden vuoksi rakennettava mahdollisimman tehokkaaksi, mahdollisesti sekä tiheydeltään että korkeudeltaan. Tätä asukkaat kuitenkin myös vastustavat tässäkin Stansvikinkallion asiassa.

Kaupunginvaltuuston viimeisen päätöksen mukaan raitiovaunu Kruunusilloilla kulkee ainakin alkuvaiheessa vain Laajasalon Yliskylästä Hakaniemeen, jolloin matkanteko Laajasalon eri alueilta esim. keskustaan vaatii useampia vaihtoja kuin metrolla kulkiessa. Ensin bussilla tai omalla autolla Laajasalon keskustaan, josta raitiovaunulla Hakaniemeen, josta toisella raitiovaunulla keskustaan ja mahdollisesti vielä eri vaunulla tai bussilla muihin suuntiin. Pyöräily onnistunee sillalla lähinnä kesäisin jos on voimia polkea kaarevan sillan huipun yli. Vielä kun autoilu on sillalla kielletty, sillan käyttö saattaakin jäädä oletettua vähäisemmäksi. Kun alkuperäinen raitiotiesiltapäätös tehtiin vuonna 2008, aika oli toinen. Nyt sähköautot ja -bussit ovat arkipäivää, joten olisi ollut kohtuullista sallia niiden käyttö sillalla sovituin ehdoin.

Kruunuvuoren silta tai lisäyhteys Laajasalon saarelle on kuitenkin tarpeellinen, koska Itämetron vetokyky on loppumassa. Silta on jo rakenteilla, ja tavoite raitiotieliikenteen käynnistymiselle on 2027.