Päiväkirja
Suomessa ilman lupaa oleskelevien ihmisten terveydenhuolto on aiheuttanut melkoista keskustelua Helsingin luottamuselimissä. Asiaa on käsitelty sosiaali- ja terveyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa, josta se kuitenkin palautettiin ketjun alkupäähän uudelleen valmisteltavaksi. Viime viikon sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa lausunto paperittomien terveyspalvelujen järjestämisestä tuli toisen kerran käsittelyyn. Esittelijän esityksessä asiaa oli perusteltu monipuolisesti, ja loppupäätelmänä oli: ”
sosiaali- ja terveyslautakunta pitää toteuttamiskelpoisimpana vaihtoehtoa, jossa paperittomien terveydenhuolto toteutetaan tartuntatautilakia, terveydenhuoltolakia ja terveydenhuollon salassapitosäädöksiä noudattaen niin, etteivät Suomessa oleskelevat ihmiset jää ilman lain mukaista kiireellistä hoitoa. Mahdolliset tulevat valtakunnalliset linjaukset otetaan myöhemmin huomioon. Toisena vaihtoehtona kyseeseen tulisi paperittomien terveydenhuollon rajattu järjestäminen yksityisen tai kolmannen sektorin toimesta kaupungin erityisrahoituksen turvin.”
Viraston esitys ei kuitenkaan kelvannut vasemmistoliitolle eikä vihreille. He tekivät yhteisvoimin pitkän ja (liian) yksityiskohtaisen palautusehdotuksen, jota tukivat myös demarit ja RKP. He halusivat, että Helsinki aloittaa kaiken kattavan terveydenhuollon paperittomille jo vuonna 2013. Kukaan ei kuitenkaan mitenkään ottanut kantaa siihen, mistä rahoitus otetaan kun määrärahaa ei ole tälle toiminnalle varattu. Kyse on huomattavasta rahasummasta jos Helsinki aikoo ottaa asian yksinään vastuulleen. Paperittomia arvioidaan oleskelevan Helsingissä n. 2000-3000 henkilöä, eli yhden pienen suomalaisen kunnan asukkaiden verran. Jos näiden ihmisten hoito maksaisi saman verran kuin helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalvelut, rahaa pitäisi varata n. 5 miljoonaa euroa. On kuitenkin todennäköistä, että paperittomien ehkäisevän terveydenhuollon toimenpiteet (rokotukset ym.) ovat hoitamatta, ja heillä on enemmän vaikeahoitoisia sairauksia kuin keskivertohelsinkiläisillä. Siksi kustannukset voisivat olla enemmänkin (esim. 100 sairaanhoitajan tai 50 lääkärin palkka).
Paperittomien kiireellinen hoito järjestetään jo nyt, mutta jonkinlainen linjaus on hyvä saada myös ei-kiireelliseen hoitoon. Kyseessä on erityisen haavoittuva ihmisryhmä. Järjestämisessä on kuitenkin käytettävä viileää harkintaa, jotta emme aiheuta lisäongelmia Helsingille. Paperittomien terveydenhoito on kysymys, johon pitäisi saada EU-tason linjaukset. Valtakunnallisia linjauksia laaditaan parhaillaan, ja niiden pitäisi olla käytettävissä vuoden 2014 alussa. Siksi Helsingin on ihan turha käynnistää omintakeista hoitojärjestelmää loppuvuodeksi 2013. On nimittäin toiveita siitä, että valtio (Kela?) tulisi jakamaan paperittomien terveydenhuollon järjestämisen kustannuksia. Jos Helsinki nyt luo itse kustantamansa järjestelmän, on vaarana, ettei valtion osallisuutta katsotakaan tarpeelliseksi. Paperittomiahan on käytännössä vain Helsingissä.
Hiukan ihmetyttää se, ettei kukaan ole kiinnostunut siitä, miksi meillä on paperittomia ihmisiä näinkin paljon, missä he asuvat ja millä he tulevat toimeen. Mitä viranomaiset ovat mahtaneet tehdä kysymysten selvittämiseksi? Tässäkään asiassa ei pitäisi hoitaa ensisijaisesti oireita vaan pyrkiä vaikuttamaan itse ongelmaan.
Päiväkirja
Tulevan vuoden budjettia suunniteltaessa olin sisäistänyt, ettei velkaa enää olisi syytä kasvattaa tulevien sukupolvien taakaksi, ja että investointeja on tästä syystä rajoitettava. Linjana oli supistaa kuluja kaikesta toiminnasta, karsia ”rönsyjä” ja mahdollisuuksien mukaan uudistaa palvelurakenteita. Nyt kuitenkin näyttää kaikki tämä unohtuneen. Helsingistä halutaan tehdä kiva kaupunki rakentamalla kaikenlaista uutta, eikä kustannuksista tunnuta juurikaan piitattavan.
Keskustakirjaston uutta mallia esitellään kuin se olisi jo valtuustossa siunattu. Sata miljoonaa ei tässä kohdassa olekaan paljon. Toki on edullista rakentaa uutta silloin kun valtio on tulossa mukaan kustannusten jakamiseen, mutta tällaisten tuottamattomien investointien lisääminen juuri nyt ei tunnu muuten järkevältä. Jos keskustakirjasto kuitenkin runnotaan läpi päätöksenteossa, on jotain samalla vähennettävä. Ei ole realistista pitää koko kirjastoverkkoa muuttumattomana jos lisäämme kuluja reippaasti keskustakirjaston rakentamiseen ja ylläpitoon. Meillä olisi keskustakirjaston jälkeen mm. kaksi vanhaa pääkirjastoa. Emme voi jatkaa tyylillä, jossa aina vain lisätään jotain eikä samalla tarkastella olemassa olevia rakenteita ja toimintoja kriittisesti.
Toinen lähes itsestään selvänä pidetty investointi tuntuu olevan Guggenheimin tulo Helsinkiin. Edellinen esitys oli Helsingin kannalta epäedullinen, sillä olisimme joutuneet lähinnä maksumiehen osaan. Uuden esityksen olisi oltava huomattavasti edullisempi meille, jotta asiaa kannattaa harkita. Avoimuutta hankkeen ympärillä olisi lisäksi syytä lisätä. Nyt uuden esityksen salaiseen alkuvalmisteluun pääsivät osallisiksi vain harvat ja valitut. Tämä ei ole edistänyt myönteisen ilmapiirin syntymistä. Emme myöskään saisi olla liian sinisilmäisiä amerikkalaisten businessmiesten kanssa neuvoteltaessa.
Monia muitakin suuria investointeja on ilmassa. Lastensairaala pitäisi saada mahdollisimman pikaisesti. Onneksi siihen on jo rahoitusta neuvoteltuna. Töölön sairaala pitäisi myös uudistaa. Homekoulut odottavat remontteja. Sitten on vielä erinäisiä liikennejärjestelyjä, jotka ovat välttämättömiä uusilla rakentamisalueilla. Valtakunnan tasolla käydään vääntöä siitä, pitäisikö elvyttää velkarahalla vai ei, ja jos niin missä määrin. Sitä samaa meidän pitäisi miettiä Helsingissä. Asettaisin nyt ensisijaisiksi vain tuottavat investoinnit.
