Käytin kokouksessa puheenvuoron asukkaiden osallistamisesta, mihin tarkastuslautakunta oli aiemmin kiinnittänyt huomiota.
”Selvityksessä vuoden 2022 arviointikertomuksen johdosta suoritetuista toimenpiteistä, joihin kaupunginkanslia, toimialat ja liikelaitokset ovat ryhtyneet, on useita hyviä avauksia.
Tarkastuslautakunta totesi raportissaan, että kaupunkiympäristö-toimialan tulee varmistaa, että vähemmän aktiivisille asukkaille ja asukasryhmille tarjotaan sopivia osallistumismenetelmiä aina silloin, kun valmisteltava kaava rakennussuunnitelmineen vaikuttaa merkittävästi heidän elinympäristöönsä. Kaupunkiympäristötoimiala on tähän haasteeseen suunnitellutkin monia toimenpiteitä – hyvä niin, jos kaikki toteutuvat. Riittävän varhaisella tiedotuksella ja toimenpiteillä voitaneen välttää ainakin joitakin vaikeita tilanteita, joissa asukkaat reagoivat käsiteltävään asiaan vasta päätösvaiheessa.
Aina asukkaiden kuulemisissa ei ole tunnuttu aiemmin onnistuneen parhaalla tavalla. Esim. Etelärannan uuden kaavan kuulemistilaisuudesta ilmoitettiin vain netissä, eivätkä monet asukkaat olleet huomanneet tilaisuutta. Osa tosin lähetti suoria palautteita virkamiehille, mutta niitä ei palautteiden lähettäneiden mielestä tunnuttu huomioitavan kaavaesityksessä. Etelärannan uusi kaava, erityisesti ympärivuotisen ja ympärivuorokautisen huvikeskuksen rakentaminen asuntojen ympäröimän lahden varrelle, tulee todellakin vaikuttamaan asukkaiden elinympäristöön ja asumisviihtyvyyteen merkittävästi.
Meluntorjuntaan ei tähän mennessä ole kiinnitetty huomiota – nykyinen huvikeskus saa soittaa musiikkia ulkotiloissa, ilman minkäänlaista melusuojausta. Ainakin jatkossa tässä asiassa kaupungin on syytä kommunikoida alueen asukkaiden kanssa vahvemmin, jotta kaavassa huomioidaan myös nykyisten asukkaiden viihtyvyys ja asumisterveys.”
Kommentoin puheessani joitakin talousarvion sote-palveluja koskevia kirjauksia – puhe alla:
”Sotepe-Helsingin puolella palvelujen rahoituksessa on uusi tilanne, mikä on haastanut tarvittavien palvelujen järjestämistä. Valtion rahoituksen jakokriteerien ei ole koettu ottavan huomioon riittävästi pääkaupunkiseudun erityisiä haasteita ja tarpeita. Myöskään yhteisten budjettivarojen kohdistaminen sekä perus- että erikoissairaanhoitoon ei ole aina helppoa, varsinkin kun Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin sotepe-toimialan rahoitusta ei ole koettu riittäväksi.
Jatkossa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla käynnistetäänkin talouden tasapainottamiseksi kolmivuotinen muutosohjelma, jossa selvitetään toimia tarvittavan sopeutustarpeen saavuttamiseksi. Myös HUS-yhtymä jatkaa tasapainottamisohjelmaa vuonna 2024.
Sotepe-toimialan budjetissa on luvataan panostaa mm. ennaltaehkäisevään toimintaan. Tämä on tärkeä linjaus vaikka rahoitus on niukkaa – ennaltaehkäisy tai hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole kuitenkaan yksin Sotepe-Helsingin tai HUSin asia, vaan se on mitä suurimmassa määrin Kunta-Helsingin asia. Esim. ikääntyvän väestön kohdalla se edellyttää ikäystävällistä kaupunkisuunnittelua – esim. seniorikeskuksia ja niiden hyvää saavutettavuutta, rakentamisen ja liikkumisen esteettömyyttä, riittäviä ja edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluja jne.
Vuoden 2024 Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan viidestä strategisesta painopisteestä esim. henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja osaaminen sekä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat kriittisiä hyvien palvelujen takaamiseksi kaupunkilaisille. Henkilöstön riittävyydestä huolehtimiseen aiotaan panostaa mm. kansainvälisen rekrytoinnin ja kilpailukykyisen palkkauksen avulla, ja rekrytointikokemusta pyritään parantamaan.
Kuulin juuri, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle työntekijälle oli ollut tarjolla vain määräaikainen sijaisuus, jolloin hän pestautui naapurikuntaan, jossa sai pysyvän, turvallisen työsuhteen voidakseen muuttaakseen muuttaa alueelle. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen kokemus, mutta se kertoo siitä, että rekrytointitilanne vaatii herkkyyttä huomioida hakijan tilanne ja toiveet.
Osaava ja hyvinvoiva, koulutustaan vastaavaa työtä tekevä henkilöstö on keskeisessä roolissa sote-palvelujen laadun, satavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta – varsinkin kun palvelujen tarve kasvaa.
Erittäin merkittävä tavoite on myös yhteistyö Sote-Helsingin ja HUSin välillä – toiminnan soisi olevan saumatonta ja sujuvaa. Uusia toimintamallejakin voisi tämän tavoitteen saavuttamiseksi ideoida. Myös esim. erikoissairaanhoidon konsultaatioiden lisääminen perusterveydenhuollossa voisi olla tarpeen yhteisen palveluketjun sujuvoittamiseksi.
Ei ole kovin asiakasystävällistä, jos terveysasemalle joutuu odottamaan viikkoja, ja sen jälkeen HUSiin useita kuukausia, ennen kuin saa palvelua tai hoitoa. Kaikkiaan palveluketjujen toimiminen saumattomasti on merkittävä tavoite sekä perusterveydenhuollon sisällä että perus- ja erikoistason palvelujen välillä. Kiitän Helsingin ja sotepe-toimialan virkahenkilöstöä hyvästä valmistelusta. Kannatan talousarvion hyväksymistä.”
Helsingin Sanomat julkaisi 20.10. artikkelini Helsingin keskustan kehittämisestä ja elävöittämisestä. Tähän tarvitaan mm. lisää asuntoja ja asukkaita keskusta-alueelle:
Mielipide|Lukijan mielipide
Helsingin on lisättävä asuntojen määrää keskustassa
Helsinkiä on kehitettävä monipuolisesti, mutta sitä ei pidä tehdä asukkaiden hyvinvoinnin ja asumisterveyden kustannuksella.
Helsingin keskustassa on asuntoja muun muassa Alvar Aallon kadulla. KUVA: PAULA KASKIMAA / IS
*********************
HELSINGISSÄ on käynnistynyt selvitystyö kaupungin keskusta-alueen toimitilojen periaatteiden päivittämiseksi sekä käyttötarkoituksen muutoksen helpottamiseksi. Tavoitteena on saada keskustaan lisää asukkaita.
Keskusta-alueella on runsaasti muun muassa valtion, kaupungin, yliopiston sekä virastojen ja yritysten toimitiloja ja aiempaa vähemmän asukkaita. Varsinkin talvikaudella osa kaduista on iltaisin ja viikonloppuisin hiljaisia, ja monet kivijalkakaupat ovat käyneet kannattamattomiksi.
KAUPUNKI on viime vuosina pitänyt esillä ydinkeskustan elävyyden vahvistamista erityisesti huvi- ja tapahtumapaikkoja lisäämällä. Käytännössä tämä on tarkoittanut keskusta-alueen muuttumista ”biletysalueeksi”. Tämä on elävöittänyt keskustaa lähinnä kesäiltaisin ja viihdyttänyt paljolti muiden kuntien asukkaita sekä turisteja.
Esimerkiksi toimitilojen ylimpiä kerroksia voisi varata asunnoiksi.
Mikäli tavoitteena on pitää keskusta elävänä ympäri vuoden, Helsingin on lisättävä asuntojen määrää keskusta-alueella. Esimerkiksi rakennettavien tai peruskorjattavien toimitilojen ylimpiä kerroksia voisi varata asunnoiksi. Ehkä tämä houkuttelisi myös palveluyrittäjiä hakeutumaan nyt tyhjillään oleviin kivijalkatiloihin ja monipuolistamaan keskustan palvelutarjontaa.
KESKUSTA-ALUEELLA on tärkeää huolehtia huvitarjonnan ja asumisen tasapainosta, esimerkiksi riittävillä melumääräyksillä ja -suojauksilla sekä valvonnalla. Keskusta ei ole houkutteleva asuinalue, jos esimerkiksi musiikin jytke kuuluu asuntoihin joka ilta. Helsinkiä on kehitettävä monipuolisesti, mutta sitä ei pidä tehdä asukkaiden hyvinvoinnin ja asumisterveyden kustannuksella.
Kaupunginvaltuusto käsitteli 13.9.2023 kokouksessa Helsingin ympäristöraporttia.
Pidin kokouksessa puheen ympäristöraportissa käsitellystä meluntorjunnasta. Lähtökohtanani oli Helsingin ympäristöraportissa mainittu tulos meluntorjunnan indikaattorin kehittymisestä parempaan suuntaan.
Varmaankin asia oli näin, kun melua oli mitattu vain tietyistä, entisistä kohteista. Vuonna 2022 tehdyssä kyselyssä asukkaiden kokemuksista ulkoilmakonserteista kohteita olivat Olympiastadion, Kaisaniemi, Tokoinranta ja Suvilahti.
Kysyinkin apulaispormestarilta ja virkahenkilöiltä, miksi kaikkein useimmin kaupungin keskustassa, asutuksen keskellä pidettäviä Etelärannan alueen konsertteja ei otettu mukaan kyselyyn? Vastaus ei mielestäni tuonut ”valaistusta” asiaan, sillä selityksenä oli, että vasta uuden huvikeskuksen rakentamisen yhteydessä (vuosikymmenen loppupuolella?) tätä pohditaan. Vastaus ei myöskään ”lämmittänyt” huvikeskuksen lähialueen asukkaiden mieliä.
Palautetta Etelärannan alueen konserteista ja musiikista on käsittääkseni tullut runsaasti myös virkahenkilöille mm. Tähtitorninmäen, Etelärannan suunnan ja Katajanokan asukkailta.
Allas Sea Poolin pihalla järjestettiin tänä kesänä nettisivujen mukaan kolmen kesäkuukauden aikana yli 60 konserttia, mikä oli kohtuuton määrä ilman minkäänlaista melusuojausta naapureiden suuntaan. Lähialueen asukkaille jäi kesällä vain n. 20 musiikin jytkeestä vapaata iltaa! Varsinaisten konserttien lisäksi Allas Sea Poolin kattoterassilla soitettiin musiikkia, usein diskjockeyn vetämänä, samoin kuin Flying Cineman pihalla, jonne ravintolan kovaääniset on sijoitettu.
Ikkunoiden kiinni pitäminen ei estä musiikin aiheuttamaa melua asuntojen sisätiloissa, erityisesti basson jytkettä ja rumpujen hakkaavaa ääntä. Varsinkin talojen ylempiin kerroksiin ja parvekkeille (kun konserttipaikan ja asuntojen välissä ei ole yhtään rakennusta vaimentamassa ääntä) melu kuuluu voimakkaimpana näistä kaikista musiikkimelun lähteistä, esim. Tähtitornimäen suunnalla. Tämä säätelee lähialueiden asukkaiden parvekkeiden käyttömahdollisuutta.
Basson jytke ei ole vain korvin kuultavaa melua, vaan se tuntuu koko kropassa ja aiheuttaa stressiä elimistössä. Kaikkiaan melu, mukaan lukien jatkuva musiikkimelu, ei ole pelkkä kiusa, vaan se on monella tavalla terveyteen vaikuttava haitta – esim. kasvavien lasten kehitykseen. Näin sanotaan THL:n ympäristöterveys-sivuilla Melu – THL– lisätietoa löytyy myös mm. Valviran sivuilta Melu Mitä tehdä, kun melu häiritsee? | Valvira.
Kaupungin ympäristöraportin mukaan merkittävin melulähde Helsingissä on tieliikenne. Oman kokemukseni mukaan se ei kuitenkaan ole mitään säännöllisesti sisätiloihin kantautuvaan basson jytkeeseen verrattuna.
Kaupungin elävyyden kehittämistä ja vieraspaikkakuntalaisten houkuttelua kivan kaupungin tapahtumiin ei pitäisi tehdä oman kunnan asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella. Jos keskustassa halutaan säilyttää tai lisätä myös asumista, on asunnoissa voitava asua ilman kohtuutonta meluhaittaa ja heikentynyttä asumisterveyttä.
Teinkin ympäristöraportti-asiaan valtuuston kokkouksessa kaksi pontta: 1) Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta, että Helsingin tulevassa meluntorjunnan toimintasuunnitelmassa huomioidaan Olympiastadionin, Kaisaniemen, Tokoinrannan ja Suvilahden lisäksi myös Etelärannan alueella soitettava musiikki.
Tämän ponnen läpimeno olisi tarkoittanut mm. asukkaiden kuulemista melun kartoittamisen ohella.
Siksi ihmettelinkin, miksi esim. Vasemmistoliitto ja Liike Nyt äänestivät ponttani vastaan (?). Puolueista, Vihr ja Kesk sekä pormestaristo äänestivät tyhjää. Vain Rkp, Krist, PS ja Kok sekä osa SD:n valtuutetuista tuki pontta. Läpimeno jäi muutamista äänistä kiinni.
2) Kaupunginvaltuusto edellyttää selvitettävän mahdollisuutta, että kaupunkiympäristötoimiala ryhtyy toimenpiteisiin, ja edellyttää Etelärannan alueen ulkokonsertteja järjestävät tai musiikkia ulkona soittavat toimijat suojaamaan lähiympäristön asukkaat musiikinmelun aiheuttamilta terveyshaitoilta jo ensi kesän ajaksi.
”Tilintarkastaja on maininnut lausunnossaan Sarastian ongelmista, mutta tilivelvollisille on myönnetty vastuuvapaus, koska mitään laitonta ei ole tapahtunut. Palkkaepäselvyydet ovat olleet henkilöstön kannalta erittäin ikäviä, paikoitellen kohtuuttomiakin. Toivottavasti Sarastian ongelmat saadaan pian lopullisesti korjattua, ja palkat ajan tasalle.
Sotepe-lautakunnan jäsenenä kommentoin muutamaa sote-toimialan toimintaa koskevaa havaintoa arviointikertomuksessa. Nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämisessä meillä on vielä tehtävää saumattoman palveluketjun luomisessa kasvatuksen- ja koulutuksen sekä soten kesken, vaikka varsinkin matalan kynnyksen palveluja on sote-toimialalla kehitetty viime vuosina. Korona-aika on ollut raskas kasvuikäisille lapsille ja nuorille, ja niitä kaikuja nähdään ehkä vieläkin nuorten hyvinvoinnissa.
Korona-vuodet ovat kuormittaneet myös hoitohenkilöstöä, samoin kuin esim. ympärivuorokautisen hoidon asukkaita, joita jouduttiin eristämään läheisistään ja muista kontakteista vakavan sairastumisuhan vuoksi. Hoitajien sairastumisista johtuen poissaoloja ja henkilöstövajauksia on ollut normaalia runsaammin. Hoitohenkilöstön sijaisjärjestelyjen kehittämiseksi on sote-toimialalla tehty paljon toimenpiteitä, ja nyt on jo kuulunut joitakin hyviä kokemuksia esim. kansainvälisistä rekrytoinneista. Avustaviin- ja tukipalvelutehtäviin tarvitaan vielä jatkossa panostusta, jotta koulutettu henkilöstö voi keskittyä varsinaisiin hoitotehtäviin – mikäli työvoimatilanne ei helpota.
Tarkastuslautakunta on aiheellisesti arvioinut omaishoidon tilannetta. Omaishoitajille on Helsingissä tänä päivänä tarjolla monenlaisia palveluja, ja palveluseteleitä on käytössä. Silti kaikki omaishoitajat eivät tarjonnasta huolimatta halua käyttää edes lakisääteisiä vapaitaan. Pandemian jälkeen uudelleen käynnistetyt omaishoitajien valmennukset ovat tärkeässä roolissa tukemassa ja rohkaisemassa omaishoitajia mm. vapaiden käyttöön ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen.
Lakisääteisiä vapaapäiviä omaishoitajilla on kaksi tai kolme kuukaudessa. Voisi olla hyvä pohtia myös valtakunnan päättäjien tasolla, onko tämä riittävä lepoaika omaishoitajalle. Ja löytyisikö hyvinvointialueille valtion rahoitusta omaishoitajien lepoajan pidentämiseksi. Omaishoito on merkittävä osa sote-palvelujen kokonaisuutta, ja tilanne ilman omaishoitajia olisi Helsingissäkin toisen näköinen.
Lopuksi kiitän tarkastuslautakuntaa ja virkahenkilöitä arvokkaasta työstä, arviointikertomukseen on nostettu tärkeitä asioita, ja tuotu hyviä parannusehdotuksia kaupungin ja toimialojen toimintaan.
Tämä tutkijatoverini kanssa kirjoittamamme artikkeli on julkaistu Helsingin Uutisissa 10.5.2023
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöpulan ratkaisemiseksi on esitetty julkisuudessa ”käsiparien” palkkaamista, etenkin ikääntyneiden palveluihin. Tämän loukkaavaksikin kokemamme ilmaisun takana lienee ajatus, että kuka tahansa osaa hoitaa iäkkäitä ihmisiä.
Perusteluissa viitataan usein omaishoitoon, mikä ei kuitenkaan ole pätevä argumentti. Läheistään hoitava omainen tuntee yleensä hoidettavansa, hänen terveyshistoriansa ja tarpeensa jo pitkältä ajalta. On eri asia mennä kouluttamattomana hoitamaan 10-20 sairasta, tuntematonta ikäihmistä hoitoyksikköön.
Varsinaisissa hoitotehtävissä, kuten asiakkaiden voinnin muutoksiin reagoimisessa sekä hyvästä ravitsemustilasta, psyykkisestä hyvinvoinnista, kuntoutuksesta ja lääkityksistä huolehtimisessa tarvitaan ammattilaisen osaamista ja otetta. Tutkimusnäyttökin osoittaa hyvän palvelujen laadun, asiakkaiden kunnon myönteisen kehityksen ja palveluketjun toimivuuden edellyttävän ammattitaitoista henkilöstöä. Käytännön kokemuksen mukaan esim. päivystyspalvelujen käyttö ikääntyneiden asumispalveluissa kasvaa helposti kesälomansijaisten siirtyessä vakituisen henkilöstön tilalle.
Jos edelleen halutaan tuottaa korkeatasoisia, ammattitaitoisesti johdettuja hoitopalveluja myös ikääntyneille, on tässä henkilöstöpulatilanteessa ryhdyttävä ripeisiin toimenpiteisiin. Ensisijaista on saattaa koulutetun hoitohenkilöstön palkkaus koulutuksen sekä työtehtävien vaativuuden edellyttämälle tasolle. Palkkaukseen sidotun urakehityksen on oltava myös hoitotyössä mahdollista.
Lisäksi on panostettava henkilöstö- ja tehtävärakenteen sekä työolojen kehittämiseen. Avustaviin tehtäviin ja tukipalveluihin tarvitaan lyhyen, soveltuvan kulutuksen saaneita hoito- tai muiden eri alojen työntekijöitä. Näin hoitotehtäviin koulutettu henkilöstö voi keskittyä ammatillista osaamista vaativiin tehtäviin ja hoitoyksiköiden johtamiseen.
Jotta saamme hoitoalalle jatkossakin uusia ammattilaisia, on hoitoalan ammattitehtävistä saatava sisällöltään ja palkkatasoltaan houkuttelevia. Voimme myös tavoitella alalta poistuneiden ja muihin maihin siirtyneiden hoitoalan ammattilaisten paluuta takaisin hoitoalan tehtäviin.
Ei etsitä enää ”käsipareja” ikääntyneiden hoitotyöhön, vaan pidemmän tai lyhyemmän eri alojen koulutuksen saanutta henkilöstöä eritasoisiin tehtäviin. Ammattitaitoisesti tuotettu hoitopalvelu on meidän kaikkien parhaaksi.
