Suomessa ilman lupaa oleskelevien ihmisten terveydenhuolto on aiheuttanut melkoista keskustelua Helsingin luottamuselimissä. Asiaa on käsitelty sosiaali- ja terveyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja kaupunginvaltuustossa, josta se kuitenkin palautettiin ketjun alkupäähän uudelleen valmisteltavaksi. Viime viikon sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa lausunto paperittomien terveyspalvelujen järjestämisestä tuli toisen kerran käsittelyyn. Esittelijän esityksessä asiaa oli perusteltu monipuolisesti, ja loppupäätelmänä oli: ”sosiaali- ja terveyslautakunta pitää toteuttamiskelpoisimpana vaihtoehtoa, jossa paperittomien terveydenhuolto toteutetaan tartuntatautilakia, terveydenhuoltolakia ja terveydenhuollon salassapitosäädöksiä noudattaen niin, etteivät Suomessa oleskelevat ihmiset jää ilman lain mukaista kiireellistä hoitoa. Mahdolliset tulevat valtakunnalliset linjaukset otetaan myöhemmin huomioon. Toisena vaihtoehtona kyseeseen tulisi paperittomien terveydenhuollon rajattu järjestäminen yksityisen tai kolmannen sektorin toimesta kaupungin erityisrahoituksen turvin.”

Viraston esitys ei kuitenkaan kelvannut vasemmistoliitolle eikä vihreille. He tekivät yhteisvoimin pitkän ja (liian) yksityiskohtaisen palautusehdotuksen, jota tukivat myös demarit ja RKP. He halusivat, että Helsinki aloittaa kaiken kattavan terveydenhuollon paperittomille jo vuonna 2013. Kukaan ei kuitenkaan mitenkään ottanut kantaa siihen, mistä rahoitus otetaan kun määrärahaa ei ole tälle toiminnalle varattu. Kyse on huomattavasta rahasummasta jos Helsinki aikoo ottaa asian yksinään vastuulleen. Paperittomia arvioidaan oleskelevan Helsingissä n. 2000-3000 henkilöä, eli yhden pienen suomalaisen kunnan asukkaiden verran. Jos näiden ihmisten hoito maksaisi saman verran kuin helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalvelut, rahaa pitäisi varata n. 5 miljoonaa euroa. On kuitenkin todennäköistä, että paperittomien ehkäisevän terveydenhuollon toimenpiteet (rokotukset ym.) ovat hoitamatta, ja heillä on enemmän vaikeahoitoisia sairauksia kuin keskivertohelsinkiläisillä. Siksi kustannukset voisivat olla enemmänkin (esim. 100 sairaanhoitajan tai 50 lääkärin palkka).

Paperittomien kiireellinen hoito järjestetään jo nyt, mutta jonkinlainen linjaus on hyvä saada myös ei-kiireelliseen hoitoon. Kyseessä on erityisen haavoittuva ihmisryhmä. Järjestämisessä on kuitenkin käytettävä viileää harkintaa, jotta emme aiheuta lisäongelmia Helsingille. Paperittomien terveydenhoito on kysymys, johon pitäisi saada EU-tason linjaukset. Valtakunnallisia linjauksia laaditaan parhaillaan, ja niiden pitäisi olla käytettävissä vuoden 2014 alussa. Siksi Helsingin on ihan turha käynnistää omintakeista hoitojärjestelmää loppuvuodeksi 2013. On nimittäin toiveita siitä, että valtio (Kela?) tulisi jakamaan paperittomien terveydenhuollon järjestämisen kustannuksia. Jos Helsinki nyt luo itse kustantamansa järjestelmän, on vaarana, ettei valtion osallisuutta katsotakaan tarpeelliseksi. Paperittomiahan on käytännössä vain Helsingissä.

Hiukan ihmetyttää se, ettei kukaan ole kiinnostunut siitä, miksi meillä on paperittomia ihmisiä näinkin paljon, missä he asuvat ja millä he tulevat toimeen. Mitä viranomaiset ovat mahtaneet tehdä kysymysten selvittämiseksi? Tässäkään asiassa ei pitäisi hoitaa ensisijaisesti oireita vaan pyrkiä vaikuttamaan itse ongelmaan.