Sosiaali- ja terveysviraston ydintehtävänä on vastata lakisääteisten kuljetuspalvelun ja kuljetustuen myöntämisestä vaikeavammaisille ja toimintakyvyltään alentuneille henkilöille. Käytännössä tämä tarkoittaa taksin käyttöä tai haluttaessa asiakkailla on mahdollisuus Palmian ”matkojen yhdistely”-järjestelmään, jolloin samassa kyydissä kulkee useampia matkustajia. Tällöin asiakkaan kuukauden matkaoikeudesta kuluu vain puoli matkaa.
Vammaispalvelulain mukaisia asiointi- ja virkistysmatkoja myönnetään vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa henkilöille, joilla on kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista joukkoliikennettä. Työ- ja opiskelumatkoja myönnetään pääsääntöisesti kaksi yhdensuuntaista matkaa työ- tai opiskelupäivää kohti. Sosiaalihuoltolain mukainen kuljetustuki kuuluu kunnan järjestämiin kotipalvelujen tukipalveluihin. Tuki on harkinnanvarainen, ja se on suunnattu pääsääntöisesti vanhusväestölle. Sosiaalihuoltolain mukaisena kuljetustukena myönnetään kahdeksan yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa.
Sosiaali- ja terveysvirasto on em. kuljetuspalvelujen lisäksi myöntänyt Helsingin Seudun Liikenne -kuntayhtymän (HSL) matkakortin kaikille halukkaille kuljetuspalvelun ja -tuen saajille. Kortin myöntäminen aloitettiin joitakin vuosia sitten kun suunniteltiin uudenlaista kuljetusjärjestelmää. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan toteutunut, mutta ilmaisen kortin jakaminen jäi käytännöksi. Virasto ei voi tietosuojalain vuoksi saada tietoa, kuinka moni HSL-kortin käyttäjistä on korttia todellisuudessa voinut käyttää. Kuljetuspalvelujen myöntämisperusteiden mukaan ko. asiakkaiden ei sitä pitäisi kyetä käyttämään kuin joissain harvoissa tilanteissa.
Virasto esitti sosiaali- ja terveyslautakunnalle 2014 budjettia suunniteltaessa, että vammaisten HSL-kortin kustantamisesta sosiaaliviraston laskuun luovuttaisiin yhtenä tuottavuuden parantamiskeinona. Tämä siksi, että oli epävarmaa, kuinka moni asiakkaista kykeni hyödyntämään HSL-korttia. Lisäperusteena oli se, että julkisen liikenteen alennus- tai ilmaiskorttien myöntäminen on HSL:n vastuulla, ei sosiaali- ja terveysviraston. Jo nyt vammaisilla henkilöillä, jotka voivat käyttää joukkoliikennettä, on mahdollisuus saada erilaisia alennuksia HSL:n kautta. HSL myöntää asiakkaille eläkeläisalennuksia ja invalidialennuksia. Oikeuden maksuttomaan matkakorttiin saavat näkövammaiset ja sokeat, joiden haitta-aste on 90 %, sotainvalidit, rintamaveteraanit ja työvelvolliset, joilla on rintamasotilas, rintamapalvelus- tai rintamatunnus. Maksuton saattaja myönnetään lääkärintodistuksen perusteella henkilöille, joilla on pysyvä vamma tai sairaus, jonka vuoksi he eivät kykene liikkumaan yksin joukkoliikenteessä).
Koska vammaisten HSL-lipun poistamisesta päätettiin jo kesäkuussa budjetin hyväksymisen yhteydessä, asian tuominen syksyllä uudelleen lautakunnalle päätettäväksi oli poikkeava toimenpide. Lopulta kävikin niin, että lipun poistaminen oli jo kaupunginjohtajan julkaistussa budjettiesityksessä, ja asia vedettiin pois lautakunnan listalta. Asiasta päätetään siten lopullisesti budjetin hyväksymisen yhteydessä kaupunginhallituksessa ja –valtuustossa.
Tarkoitus ei ole kuitenkaan jättää vammaisia henkilöitä pulaan, ja siksi sosiaali- ja terveysvirastossa on nyt syytä neuvoa ja tukea vammaisia HSL:n ilmaisten ja alennusetuuksien hakemisessa ja sopivan kuljetuspalvelun tai –tuen löytämisessä. Tässäkin asiassa olisi hyvä pyrkiä mahdollisimman joustavaan, räätälöityyn lopputulokseen palvelun tarvitsijan kannalta. Lait kuitenkin määrittelevät subjektiiviset oikeudet, mm. kuljetuspalvelujen määrän ja laadun, hyvin tarkasti. Tämä toisaalta takaa palvelun tarvitsijalle kohtuullisen, varman avun, mutta toisaalta saattaa estää joustavuuden, esim. taksi- ja bussikyytien yksilöllisen kombinaation valitsemiseksi.