Kaupunginvaltuusto käsitteli Stadin ikäohjelmaa, jonka virallinen ja pitkä nimi on ”Vanhuspalvelulain mukainen suunnitelma ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista”. Olen tyytyväinen, että tällainen ohjelma on saatu taas pitkästä aikaa kirjoitettua, siitä kiitokset laatijoille.
Edellisen kerran ikääntyneiden asioita mietittiin Helsingissä syvällisemmin vuonna 2006, jolloin tuli voimaan viimeinen vanhuspalveluohjelma. Sen voimassaolo lakkasi jo vuoteen 2009. Senkin jälkeen on kunnilla ollut velvollisuus laatia ikääntymispoliittinen ohjelma väestön ikääntymiseen varautumiseksi. Helsinki on ollut niitä harvoja isoja kuntia, joissa tällaista ohjelmaa ei ole haluttu tehdä. Meillä on ollut vain muutamia vanhusten palveluja koskevia yleisiä lausumia kaupungin strategiaohjelmassa. Pidemmälle menevä visiointi on ollut melko vähäistä, tai ainakaan sitä ei ole tuotu esille.
Stadin ikäohjelman valmistelua voi kiittää. Siihen on otettu mukaan laajasti kaupungin eri hallintokuntia sekä ikääntyneiden edustajia ym. tahoja. Vanhuspalvelulain tärkeiden tavoitteiden, mm. kotona asumisen ja kuntoutuksen toteutukseen, tarvitaankin kaikkien hallintokuntien panosta.
Erittäin tärkeä Stadin ikäohjelman tavoite on ikääntyneiden asumismahdollisuuksien kehittäminen. Se edellyttää ainakin kaupunkisuunnittelun, kiinteistöviraston sekä sosiaali- ja terveysviraston panosta. Ei ole merkityksetöntä, mihin ikääntyneille tarkoitettuja asuntoja rakennetaan, ja millaisia palveluja sekä liikennejärjestelyjä alueelle suunnitellaan.
Kuntoutuspalveluista ohjelmassa on vain muutama maininta. Kuulin juuri kuntamarkkinoilla, että esim. aivoverenkiertohäiriön jälkeen melko intensiivistä kuntoutusta tarvitsevista sitä saa vain n. puolet. On edelleen mahdollista, että akuuttitilanne hoidetaan erikoissairaanhoidossa ensiluokkaisesti, mutta jatkokuntoutuksen jäädessä etenkin iäkkäämmillä heikoksi, menetetään paljon toimintakykyä. Siksi on hyvä, että Stadin ikäohjelmassa on kuitenkin huomioitu liikuntamahdollisuuksien lisääminen yhtenä terveyden edistämisen ja kuntoutuksen mahdollisuutena.
Tärkeä on myös muistiystävällisen kaupungin edistämisen tavoite. Tulevaisuudessa keskuudessamme on ikääntyneiden ihmisten määrän lisääntymisen vuoksi myös entistä enemmän muistisairauksia sairastavia ihmisiä. Aivoterveyden edistämisen lisäksi meidän kaikkien on syytä tukea myös muistisairaiden ikääntyneiden aktiivista toimijuutta yhteisössä sekä vastustaa kaikenlaista ikäsyrjintää.
Se, mihin olen Stadin ikäohjelmassa hiukan pettynyt, on sen lyhyt aikajänne. Se ulottuu vain tämän valtuustokauden loppuun. Kuten jo alussa mainitsin, pidemmän aikavälin visiointi puuttuu. Samoin sosiaali- ja terveyspalveluosiossa on ansiokkaasti kuvattu nykytila, mutta palveluja on jatkossakin syytä kehittää eteenpäin ja luoda uusia.
Kaikkiaan Stadin ikäohjelmassa on paljon hyviä asioita turvallisen ikääntymisen edistämiseksi. Edellisen vanhuspalveluohjelman linjauksilla muutettiin vanhusten palvelujen rakennetta voimakkaasti. Monipuoliset palvelukeskukset ovat tänä päivänä tärkeitä alueellisia tukipisteitä kodeissaan asuville ja asumisyksiköitä niille, jotka eivät enää voi asua yksityisasunnoissa. Eikä iäkkäiden tarvitse enää asua pitkäaikaisesti sairaalassa tai sairaalamaisissa oloissa. Toivotaan, että vanhusten palvelujen kehitys jatkuu samalla tavalla. Ehkä suunniteltu muistikylä-konsepti on valtuustokauden lopussa jo pilottivaiheessa kun saamme raportin Stadin ikäohjelman toimenpiteiden etenemisestä.