Vuonna 2009 päätimme terveyslautakunnassa siirtää neljä pitkäaikaissairaalaa terveyskeskuksesta sosiaalivirastoon. Tavoitteena oli yhtenäistää ikäihmisten ympärivuorokautista hoitoa ja ryhtyä kehittämään perinteistä sairaalamaista pitkäaikaishoitoa kodinomaiseksi ja asiakkaiden elämänlaatua paremmin huomioivaksi.
Muutos aiheutti aikanaan kovaakin vastustusta, ja monet uskoivat, että ikäihmisiä voidaan hoitaa vain sairaalamaisissa olosuhteissa heidän monien sairauksiensa vuoksi. Tämä oli kuitenkin jo vanhentunutta tietoa. Myös kodinomaisissa hoitoyksiköissä, kuten palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, on mahdollista saada hyvät lääketieteelliset ja sairaanhoidolliset palvelut.
Minulla oli kuluneella viikolla tilaisuus vierailla yhdessä entisistä pitkäaikaissairaaloista innostuneen ja kehittämismyönteisen johtajan johdolla. Oli ilo nähdä se suuri muodonmuutos ja ennen kaikkea se suuri toiminnallinen muutos, joka entisillä sairaalaosastoilla oli tapahtunut. Asukkaat ja hoitohenkilöstö käyttivät omia vaatteitaan, ja he mm. ruokailivat yhdessä ruokasalissa. Fyysiset puitteet olivat edelleen entiset, mutta sänkyjen väliin sovitetuilla kaapeilla ym. tilan jakajilla kaikille asiakkaille oli saatu rakennettua pieni oma tila. Ei ollut enää jälkeäkään isoissa potilashuoneissa rivissä makaavista potilaista, jollaisia olin aiemmin nähnyt hoitoyksiköitä tarkastaessani.
Yhteisen olohuoneen sohvalla asiakkaat saattoivat ottaa päiväunet ja katsella tv:tä tai sähkötakan loimua. Hoitajat ulkoiluttivat asiakkaita, ja kesäaikaan pihapuistossa pidettiin joka viikko jotkut kekkerit grillaten tai muun hyvän syömisen merkeissä. Kekseliäs johtaja oli hankkinut myös rinnakkain poljettavia polkupyöriä, joilla hoitajat ja asiakkaat akun avustamina huristelivat pitkin lähitienoota. Asiakkaan tarvitsi kyetä vain istumaan, jotta hän pääsi pyöräretkelle ihastelemaan maisemia ja nauttimaan kesäpäivästä.
Voi sitä riemua, jonka koin iäkkäiden asukkaiden puolesta. Näille ihmisille oli alkanut uusi, entistä täydempi elämä sairaaloiden siirron ja uudentyyppisen toiminnan käynnistymisen jälkeen. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ikäihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi on paljon tehtävissä, vaikka lisärahoitusta ei juurikaan ole käytettävissä, eivätkä fyysiset tilat ole ihan parhaat mahdolliset. Tarvitaan vain mielikuvitusta, innostusta ja rohkeutta uuteen.
Saamme kerrankin myös terveyslautakunnassa onnitella itseämme rohkeasta ja onnistuneesta päätöksestä.