Ensimmäinen käsiteltävä asia oli sote-palvelujen tuotantokustannusten läpinäkyvyyden lisääminen.
Tämä tarve on tullut usein esille kilpailutuksissa, kun on ollut tarve vertailla ostopalvelujen hintaa kaupungin omien palvelujen yksikköhintaan. Näissä tilanteissa on ollut vaikeuksia saada kaupungilta täysin kattavaa tietoa vertailun pohjaksi.
Isossa kaupungin organisaatiossa erilaisten hallinnointikustannusten, kuten vuokrien yms. vyöryttäminen yksikköhintoihin on vaativaa. Palvelutuotteiden tuotteistusta kuitenkin tarvitaan. Sotepe-toimialan vastaus tuotteistusesitykseen onkin myönteinen, eli kustannuslaskenta- ja tuotteistusprojekti on jo käynnistetty, ja siihen harkitaan myös laskentajärjestelmän hankkimista.
Käynnistetyllä projektilla on merkitystä esim. palvelusetelien todellisen arvon määrittelyssä ja tuottajien kilpailuttamisessa. Palveluseteleillä taas on tärkeä rooli erityisesti ruuhkatielanteiden purussa. Tavoite on, että yksityisille palveluntuottajille korvataan kulut kohtuullisesti. Tällöin kilpailutuksiin on mahdollista löytää riittävästi laadukkaita palvelujen tarjoajia, ja tarjota samantasoista palvelua sekä kaupungin että yksityisten toimijoiden tuottamana.
Toinen mielenkiintoinen asia oli aloite monikielisen seniorikeskuksen perustamisesta.
Ikääntyneiden palveluissa ei vielä ole ollut suuria määriä muun kuin suomen- tai ruotsinkielisiä asiakkaita. Aiemman kokemukseni mukaan, joissakin maahanmuuttajakulttuureissa onkin tapana huolehtia ikääntyneistä perheenjäsenistä sukulaisten toimesta. Silti ”muunkielisten” ikääntyneiden palvelujen tarve on olemassa, ja todennäköisesti kasvaa jatkossa. Myös vanhuspalvelulaki velvoittaa ottamaan iäkkäät maahanmuuttajat huomioon kuntien vanhuspoliittisissa ohjelmissa.
Helsingissä on jo joitakin toimintoja ”muunkielisille”, mutta kuten kaupunginhallituksen ja sotepe-lautakunnan lausunnoissa todettiin, tällä hetkellä ei nähdä tarvetta kokonaisen seniorikeskuksen perustamiselle. Sen sijaan kannattaa palveluja keskittää joihinkin yksiköihin, eri kieliryhmät huomioiden – sekä asiakkaissa että henkilöstössä.
Aluksi voisi olla tarpeen vahvistaa erilaisia avopalveluja, kuten palvelukeskus- ja päivätoimintaa, mutta myös ympärivuorokautista hoitoa pitää olla tarjolla tarpeiden mukaan. Erityisen tärkeää, on tiedottaa olemassa olevista palveluista ”muunkielisille” ikääntyneille sopivin keinoin, jotta he eivät jää palvelujärjestelmässämme ulkopuolisiksi.