Sote-rakenneuudistuksen suuri muutos on palvelujen järjestämisen ja rahoituksen siirtäminen viidelle sote-alueelle. Se on viisas ja välttämätön päätös Suomen tämänhetkisissä haasteissa.
Vaikka järjestäminen ja tuottaminen on nyt erotettu toisistaan, on todennäköistä, ettei asiakkaiden palveluissa tapahdu suurtakaan muutosta. Kunnat ja kuntayhtymät voivat edelleen tuottaa palveluja entisellä vanhalla mallilla. Palvelut ovat lähinnä julkisesti tuotettuja. Yksityisten tai kolmannen sektorin osuudesta julkisten palvelujen tuottajina päättävät poliittiset päätöksentekijät. Kansalaisten päätösvalta ja valinnanvapaus eivät nykysuunnitelman mukaan vahvistu. Viime päivinä onkin esitetty kriittisiä kannanottoja, joiden mukaan sote-ratkaisussa menetettiin suuri mahdollisuus kun ”raha seuraa asiakasta” –mallia ei uskallettu edes kokeilla jollain alueella.
Tällä voi olla merkittäviä seurauksia, sillä yksityisiä palveluja voi tässä tilanteessa valita vain keskituloinen tai varakas kansanosa. Jos sote-uudistuksen yksikanavaista rahoitusta valmisteleva työryhmä tulee lisäksi esittämään Kela-korvauksen poistamista yksityisiltä palveluilta, vain tosivarakkailla on sen jälkeen mahdollisuus itse valita palvelunsa julkisen ja yksityisen välillä. Yksityisiä palveluja Kelan tuella tarvittaessa (esim. gynekologia, suun terveydenhuolto) käyttänyt väki joutuu siirtymään julkisen terveydenhuollon asiakkaiksi. Silloin julkisen puolen hoitojonot ja odotusajat ovat vaarassa kasvaa entisestään, mikäli sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta ja muita resursseja ei lisätä huomattavasti.
Jo nyt noin miljoonalla suomalaisella on yksityinen sairausvakuutus, ja on mahdollista, että jatkossa yhä useampi kansalainen hakeutuu yksityisen vakuutuksen piiriin päästäkseen itse valitsemaan palvelunsa. Kun tosiasia on, että vain osa kansasta kykenee maksamaan yksityisiä sairausvakuutuksia, yhdenvertaisuutta palvelujen saannissa tavoitellut sote-työryhmä ei pääse tavoitteeseensa. Päinvastoin, kansa voi jakautua entisestään.