Miten vastaisimme ikääntyneiden yksinäisyyteen?

Arviolta joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Jatkuvaa yksinäisyyttä kokee n. 5 %. Yksinäisyyttä pidetäänkin ikääntyvien keskeisenä ongelmana. Pitkän koronaeristäytymisen vuoksi vakavalle tautimuodolle alttiit ikäihmiset ovat olleet kovilla, varsinkin jos asuvat yksin. Ja yksin asuviahan meillä on Helsingissä n. puolet asuntokunnista. Myös hoitoyksiköissä asuvat ovat saaneet vain pikaisesti tavata muutamia läheisiään etäisesti.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe yksin oloa yksinäisyytenä vaan voivat jopa nauttia yksin olosta. Toisaalta osa ihmisistä voi kokea yksinäisyyttä vaikka olisi ihmisten ympäröimänä. Yksinäisyyden kokemus ei ole välttämättä yhteydessä kontaktein määrään vaan siihen, ettei kontaktien määrä ja tiheys vastaa odotuksia.

Usein kuulee ehdotettavan iäkkäiden yksinäisyyden lääkkeeksi palvelutaloihin siirtämistä. Omien tutkimusteni mukaan sekään ei kaikkia auta. Palvelutalojen asukkaista n. kolmannes tuntee itsensä yksinäiseksi. Nämä yksinäisyydestä kärsivät asukkaat eivät haastattelun mukaan tunteneet palvelutaloa kodikseen, ja osa koki itsensä näkymättämiksi. Yksinäisyyttä onkin osuvasti kuvattu ”sosiaaliseksi kivuksi”.

Järjestöillä on hyviä avauksia ikääntyneiden yksinäisyyden helpottamiseksi. Esim. Vanhustyön keskusliitossa kehitetyn psykososiaalisen kuntoutusryhmätoiminnan kautta monet ovat löytäneet ystäviä ja jatkaneet yhteydenpitoa kuntoutujakson jälkeenkin. Myös HelsinkiMission aamukorva on varmasti ollut monelle hyvä kanava muiden yhteyteen. Helsingin kaupungillakin on hyviä toimintamalleja, kuten etsivä vanhustyö tai palvelukeskusten ryhmätoiminnat. Näiden palvelujen käytön esteenä tuntuu edelleenkin olevan avun hakemisen korkea kynnys ja tiedon puute palveluista.

Siksi katsonkin, että tulevalla valtuustokaudella on heti alusta lähtien kiinnitettävä erityistä huomiota yksin asuvien ja yksinäisten ikääntyneiden hyvinvointiin. Yksinäisyys on stressaava tunne, joka on yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja terveyteen ja saattaa aiheuttaa mm. kognitiivisen tason laskua ja turvattomuutta.

Kenen tehtävä ikääntyneiden yksinäisyyden ehkäisy tai lievittäminen lopulta on – kuntien palvelujärjestelmän, järjestöjen, omaisten, meidän kaikkien? Ja mitä tarvitaan – ainakin uusia ideoita, hyväksi koettujen toimintojen ja menetelmien laajempaa käyttöönottoa, etsivää työtä ja oikeiden tiedottamiskanavien löytämistä. Kaikkien kaupungin toimialojen ja järjestöjen yhteistyön tiivistämistä ja työnjakoa.

Tässä kuntavaaleissa valittaville tehtävää tulevalle kaudelle – iäkkäitä ei saa unohtaa raskaan korona-ajan jälkeen.