Tekstiä sote-uudistuksesta vuodelta 2017 (9.3.2019)

Päiväkirja

Vanhoja tekstejä selatessa vastaan tuli teksti vuodelta 2017. Maakuntavaltuuston suuren poliittisen ryhmän puheenjohtajana kirjoitin yhteisen lausunnon sote-uudistuksen valinnanvapaudesta maakuntavaltuuston kokoukseen (puhe alla). Yllättävän tutulta ja ajankohtaiseltakin tuntuva puheen teksti hyväksyttiin pääosin myös ryhmään kuuluvissa oppositiopuolueissa. Vain kaksi lyhyttä täydentävää puheenvuoroa pidettiin (ps, rkp). Tuolloin oli vielä arvioitavana eri malli kuin nyt loppuvaiheessa, mutta monta sellaista näkemystä saimme puheeseen, joita on edelleen hyvä edistää tulevalla hallituskaudella. Jo silloin koimme päätöksellä sote-uudistuksesta olevan kiire!

Olen virkamiehenä seurannut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista vuodesta 2006 lähtien ja vuodesta 2009 lähtien myös poliitikkona. Nyt alkaa jo tuntua aika toivottomalta kun mikään malli ei ole vuosien kuluessa sopinut, ja tahallista jarruttamista on ollut aistittavissa. Väestö kuitenkin ikääntyy ja väestöllinen huoltosuhde heikkenee sekä kaupungistuminen jatkuu jne. Siten väestöllisiin haasteisiin on taas tulevalla hallituskaudella tartuttava – toivottavasti viimeinkin jotain oppineena ja yhteistyöhaluisina – jos haluamme turvata talouden kestävyyden ja toimia Suomen ja sen väestön parhaaksi.

PUHE 5.12.2017:

MAAKUNTAVALTUUSTON SUUREN RYHMÄN (Kokoomus, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Rkp, Ps, Siniset) RYHMÄPUHE MAAKUNTAVALTUUSTON KOKOUKSESSA by Seija Muurinen 5.12.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät maakuntavaltuuston jäsenet

  • Maakuntavaltuuston suuressa ryhmässä on erilaisia näkemyksiä valinnanvapaudesta, mutta kannatamme maakuntahallituksen linjauksen mukaan valinnanvapautta osana sote-uudistusta erityisesti asiakasnäkökulmasta.
  • Suomessa oivallettiin jo vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista olisi saatava leveämmille hartioille – huolena olivat mm. talouden kestävyys ja väestörakenteen kehitys
  • Haluamme muistuttaa, että nämä ovat edelleen ajankohtaisia.
  • Esim. Uudenmaan 85 vuotta täyttäneen väestön ennustetaan kasvavan nykyisestä n. 30 000:sta n. 88 000:een eli lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.
  • Lisäksi maahanmuutto haastaa erityisesti Uudenmaan keskuskaupunkien sosiaali- ja terveyspalveluja.
  • Jotta voisimme huolehtia kaikista sote-palveluja tarvitsevista, meidän on löydettävä uusia toimintamalleja.
  • Julkinen keskustelu maakunta-sote –uudistuksen lakipaketin viimeisiin osiin kuuluvasta valinnanvapauslaista on valitettavasti ollut ajoittain repivää ja poliittisesti värittynyttä.
  • Uudenmaan liiton lausuntoluonnoksessa kuitenkin pyritään rakentavaan arviointiin.
  • Valinnanvapaudella tavoitellaan terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja yhdenvertaista palvelujen saantia.
  • Terveys- ja hyvinvointieroja ei voida yksin estää sote-palveluilla.
  • Yhteiskunnallisilla päätöksillä ja kuntatasolla myös muiden kuin sote-toimialan toimenpiteillä on suuri merkitys.
  • Maakunnan ja kuntien toimialojen välistä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä onkin kehitettävä valinnanvapauden ohella.
  • Valinnanvapauslakiluonnoksessa perustason palveluihin esitetyn suoran valinnan kautta ihmisten on entistä helpompi päästä palveluihin oikea-aikaisesti – palveluihin pääsyn odottaminen on yleinen tyytymättömyyden aihe ja aiheuttaa kärsimystä sekä kustannuksia.
  • Palveluiden laatu yleensä paranee jos kilpailu lisääntyy ja sekä yksityisten toimijoiden että maakuntien on tuotettava suoran valinnan palvelut samoilla ehdoilla.
  • Kaksikielisellä Uudellamaalla suora valinta antaa entistä paremman mahdollisuuden ruotsinkieliselle väestölle löytää palvelua omalla äidinkielellään.
  • Perustason palveluissa käytettävillä asiakasseteleillä pienten toimijoiden on helpompi päästä tuottajiksi – nythän tuottajiksi päätyvät lähinnä isot toimijat kun lisähankintojen keinona on kilpailutus.
  • Valinnanvapaudessa on kyse ajattelutavan muutoksesta: palveluiden keskiöön nousee kunnan asukas – ihminen.
  • Suurin osa väestöstä kykenee myös valitsemaan.
  • Niiden osalta, jotka eivät kykene, korostuu hyvän ja kattavan ohjauksen rooli.
  • Palveluohjaukseen ja neuvontaan onkin resursoitava riittävästi.
  • Näin suuressa uudistuksessa on hyvä edetä hallitusti ja vaiheittain varsinkin erikoistason korkeaa ammattitaitoa vaativissa palveluissa.
  • Päivystyksen toimintaedellytykset pitää turvata riittävällä henkilöstön saatavuudella ja tarkoituksenmukaisella asiakasohjauksella.
  • Erikoistason asiakasseteleitä on tarkoituksenmukaista käyttää sote-uudistuksen alkuvaiheessa ruuhkatilanteissa – kuten on jo pitkään käytetty palveluseteleitä.
  • Jotta nykyisiä erikoissairaanhoidon kuukausien mittaisia odotusaikoja mm. ei-kiireellisiin leikkauksiin ja toimenpiteisiin voidaan lyhentää, maakunta voi myöhemmässä vaiheessa käyttää asiakasseteleitä laajemmin tarpeellisiksi katsomissaan erikoistason palveluissa.
  • Sekä suoran valinnan palveluvalikoiman määrittelyssä että sote-keskuksiin esitetyissä erikoisalojen konsultaatioissa maakunnalle voisi laissa jättää nykyistä kirjausta enemmän liikkumavaraa.
  • Erikoislääkärin konsultaatioista on hyvä olla maininta laissa, sillä ne kaventavat kuilua erikois- ja perustason välillä sekä vähentävät hallinnollista työtä kun asiakkaita ei tarvitse siirtää toimijalta toiselle kevyemmän erikoistason konsultaatiotarpeissa.
  • Konsultaatiot eivät välttämättä vähennä erikoislääkäripanosta julkisesta erikoissairaanhoidosta vaan jakavat työpanosta eri tasoille.
  • Sote-keskusten palveluaikaan voisi laissa lisäksi ottaa kantaa.
  • Palveluaikojen laajentaminen on nykypäivää kaikilla aloilla, pitäisi olla myös sote-palveluissa.
  • Erityistä huomiota on syytä kiinnittää koulutuksen järjestämiseen ja tieteellisen tutkimuksen turvaamiseen sekä terveys- että sosiaalialan henkilöstön mukanaoloon valmistelussa.
  • Integraatio eli organisaation eri tasojen tai eri alojen rinnakkaisten toimintojen yhdentyminen on ensiarvoisen tärkeää.
  • Perustason integraatiota hankaloittaa se, että sote-keskuksissa voidaan tuottaa vain sosiaalialan palveluneuvontaa ja ohjausta.
  • Ratkaisuksi tässä tilanteessa jää hallinnollisen integraation sijaan toiminnallinen integraatio, mikä edellyttää hyvää tiedon välittymistä toimijoiden välillä.
  • Sote-keskuksissa on luotava uudet toimintamallit maakunnan liikelaitoksen sosiaalityöntekijöiden ja sote-keskusten sosiaalialan ammattilaisten, toivottavasti sosiaaliohjaajien, kesken.
  • Palveluintegraatio ja palveluiden koordinointi ovat erityisen tärkeitä monisairaille, useita eri palveluja tarvitseville.
  • Monisairaiden asiakkaiden kokonaishoidon onnistuminen on mahdollisuus tuottavuuden paranemiselle sekä palvelujen kysynnän hillitsemiselle – samoin kuin uusien innovaatioiden ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen.
  • On tärkeää, että sote-uudistus lopultakin saadaan päätökseen.
  • Sote-palvelut kannattaa siirtää leveämmille hartioille jos samalla tapahtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen reformi palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.
  • Uudistuksen toimeenpano ei alenna automaattisesti sosiaali- ja terveydenhuollon menoja.
  • Tavoiteltava menojen kasvun hillintä edellyttää koko maakunnan väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeiden ymmärtämistä, ennakoimista, toimintatapojen ja johtamisen uudistamista sekä voimavarojen oikeaa kohdentamista.
  • Koko uudistuksen onnistumisen edellytys on maakunnan vahva järjestämisosaaminen, jonka rakentamisella on jo kiire.
  • Sote-uudistusta vaikeuttaa liian monen asian liittäminen maakunta-sote –kokonaisuuteen samanaikaisesti.
  • Tämä hajottaa voimavaroja ja tuo hämmennystä sekä sote-toimijoille että kansalaisille.
  • Siksi koko uudistuksen eri osien vaiheistamista on tarpeen vielä arvioida.
  • Kun sote-uudistusta on valmisteltu jo usean eripohjaisen hallituksen voimin, on aika yhdistää voimavarat ja pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden varmistamiseksi – myös tulevaisuudessa.
  • Nykyiseen jääminen ei ole ratkaisu – nyt on päätöksenteon aika.

Puhe kaupunginvaltuustossa valinnanvapauslausunnosta 15.12.2017

Päiväkirja

Suomessa lähdettiin alun perin uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluja siksi, että talouden kestävyys nousi huoleksi väestörakenteen muuttuessa. Haluttiin kuntia suurempi järjestäjätaho sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudelle. Kestävyysongelmien on arvioitu realisoituvan jo 2020-luvulla jos mitään ei tehdä.

Uudistusta on yritetty jo 10 vuotta. Paras puitelaki esitettiin 2007, kuntarakennelaki 2013 ja ensimmäisen version sote-uudistuksesta laati STM:n sote-selvityshenkilö. Esitystä ei hyväksytty. Sittemmin vuoden 2015 vaalien jälkeen maakuntauudistus liitettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen, ja tästäkin lähtien sote-puolen uudistus on ollut vastatuulessa. Kaikki puolueet ovat aikanaan osallistuneet yrityksiin, mutta valmista ei ole tullut.

Sote-palvelut kannattaa siirtää suuremmalle järjestäjätaholle, jos samalla tapahtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen reformi palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Pelkkä suurempi järjestäjätaho ainoastaan vie päätöksenteon paikallisista palveluista kauemmas.

Pidän kansalaisten valinnanvapautta tärkeänä periaatteena. Järjestelmä ei aina ole paras yksilön asioiden asiantuntija. Suurin osa kansalaisista pystyy myös itse valitsemaan palvelunsa. Tukea tarvitsevia varten on resursoitava riittävästi hyvään ja kattavaan neuvontaan ja ohjaukseen.

Kannatan perustason suoran valinnan mahdollisuutta, kun sekä julkinen että muut toimijat tuottavat palvelut samoin ehdoin, ja kun valinnan tekemiseen on liitetty sääntelyä mm. palvelujen markkinoinnista. Erikoistason valinnanvapaus kannattaa avata nykyistä laajemmaksi vasta uudistuksen myöhemmässä vaiheessa maakunnan tarpeen mukaan. Palveluintegraatio, käytännössä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen yhtenäinen tuottaminen, on lähtökohta hyvälle kokonaispalvelulle. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville, joiden hoidon onnistuminen on mahdollisuus tuottavuuden paranemiselle – ja tietysti näiden asiakkaiden kokonaishoidon paranemiselle. Silloin kun hallinnollinen integraatio ei ole mahdollista, on luotava toiminnalliselle integraatiolle yhtenäiset käytänteet.

Olen ollut mukana virkamiehenä uudistuksen aiemmissa vaiheissa ja nyt laatimassa lausuntoa valinnanvapauslakiehdotuksesta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, maakuntavaltuustossa ja nyt vielä kaupunginvaltuustossa. Jotkin valinnavapauskeskustelun perusteluista ovat jääneet pohdituttamaan. Usein on, ehkä ideologista syistä, kansalaisten oma valinnanmahdollisuus nähty uhkaavana. Asiakkaiden on arveltu siirtyvän suuressa määrin yksityisten palveluntuottajien asiakkaiksi. Julkista ainoana oikeana vaihtoehtona puolustavien usko julkisten palvelujen laatuun ja houkuttelevuuteen on siten ollut heikko. Itselläni on myönteisempi kuva. Pääasiassa meillä on hyviä ja kilpailukykyisiä julkisia palveluja. Palveluiden saatavuus ja turhan pitkät jonotusajat ovat haasteena.