Päiväkirja
Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtajana oli minun vuoroni pitää talousarviopuhe Helsingin tulevan vuoden (2021) talousarviosta. Alla puheeni, jossa kärkenä olivat peruspalvelut:
”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Budjettineuvottelut on käyty vaikeassa tilanteessa. Koronakriisi on iskenyt merkittävän loven Helsingin talouteen. Huoli kaupunkilaisten peruspalveluista on suuri. Meille Kokoomuksessa on tärkeää kaikissa tilanteissa, myös tässä, pitää huolta laadukkaista palveluista ja luoda toimillamme uskoa tulevaisuuteen.
Olemme kuulleet väitteitä, joiden mukaan ensi vuoden budjettimme olisi leikkaava. Todellisuudessa kaupungin käyttömenot kasvavat merkittävästi, jopa 3-4 prosentin luokkaa. Kaupunkistrategiassa sovitun talouden kehyksen päälle tehdyt juoksevien menojen lisäykset ovat merkittäviä, eikä investointipuolellakaan paineta jarrua.
Kannamme tästä kehityksestä huolta, emmekä ole tyytyväisiä kaikkiin budjetin yksityiskohtiin. Uskomme kuitenkin yhteistyöhön ja rakentamiseen. Siihen Helsingin menestys perustuu.
Kokoomus on jo vuosia ajanut vastuullista ja järkevää taloudenpitoa. Kiitos tämän politiikan, meillä on kaupunkimme taloudessa puskuria. Sen turvin voimme myös ensi vuonna tehdä tällaisen menokasvun varaan rakentuvan budjetin samaan aikaan kun kaupungit ympärillämme laativat leikkauslistoja.
Arvoisa valtuusto,
Suurin kasvu budjetissa suuntautuu sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä kasvatukseen ja koulutukseen. Tärkein periaate näiden rahojen käytössä on varmistaa peruspalveluiden toimivuus ja laatu.
Lisäämme ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen palveluja, kuten ikääntyneiden kotona asumista tukevia palveluja ja liikkuvia suun terveydenhuollon palveluja. Parannamme terveysasemien palveluiden saatavuutta, ja puramme koronaepidemian aiheuttamaa hoito- ja palveluvelkaa. Kehitämme palveluketjuja lasten mielenterveyspalveluissa sekä mielenterveyskuntoutujien asumisessa.
Kasvatuksen ja koulutuksen palveluissa tuemme lasta koko hänen opinpolkunsa ajan. Takaamme toisen asteen koulutusmahdollisuudet koulutustakuun mukaisesti kaikille helsinkiläisnuorille. Panostamme myönteiseen erityskohteluun varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.
Jatkamme terveellisten ja turvallisten koulutilojen varmistamista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Isoimpia uudisrakennushankkeita tulevana vuonna ovat Pakilan koulut ja päiväkodit sekä Puotilan ala-aste, Vuosaaren lukio ja Helsingin kielilukio. Peruskorjaukset aloitetaan myös muun muassa Käpylän peruskoulussa ja Lauttasaaren ala-asteella.
Huolehdimme arjen sujuvuudesta lisäämällä raiteita ja kehittämällä joukkoliikennettä sekä liityntäpysäköintiverkostoa entistä käyttäjälähtöisemmäksi. Pidämme tärkeänä myös pitkään korjausta odottaneiden metroasemien, kuten Herttoniemen, korjauksia.
Näemme tärkeäksi huolehtia kaupunkilaisten lähiliikuntapaikkojen toimivuudesta. Merkittäviä hankkeita ovat muun muassa Roihuvuoren pesäpalloareenan perusparannus sekä Johanneksen kentän tekojääratahankkeen käynnistäminen.
Arvoisa valtuusto,
Koronakriisi on vaikuttanut julkistalouden lisäksi ihmisten henkilökohtaiseen talouteen laskemalla kaupunkilaisten keskimääräistä palkkasummaa ja johtamalla lomautuksiin ja työttömyyteen. Me haluamme varmistaa, ettei ihmisten elämää vaikeuteta entisestään menemällä enempää helsinkiläisten kukkaroille. Kunnallisvero tai kiinteistövero eivät tulevana vuonna nouse. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää merkittävänä saavutuksena, että tällä valtuustokaudella verotuksen suunta kaupungissa on ollut alas ei ylöspäin.
Hyvät valtuutetut,
Tulevan vuoden budjetti mahdollistaa meille vahvat ja laadukkaat peruspalvelut, mutta meidän on ajateltava jo tulevaa.
Käynnissä oleva Koronakriisi iskee talouteemme ja kaupunkilaiseen elämäntapaan. Edessä voivat olla tätä valtuustokautta huomattavasti niukemmat vuodet. Tulemme vielä tarvitsemaan tiukkojakin päätöksiä, jotta kaupungin talouden kestävyys saadaan näissä oloissa turvattua.
Lisäksi maamme hallituksen valmistelema sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus tulee toteutuessaan leikkaamaan merkittävästi Helsingin veropohjaa ja murentamaan investointikykymme. Samalla se leikkaa viisikymmentä miljoonaa Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluista.
Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaakin lähettää viestin maamme hallituspolitiikassa vaikuttaville helsinkiläisille päättäjille: estäkää tämä vahingollinen uudistus.
Arvoisa valtuusto,
Lopuksi kiitämme talousarvion valmisteluun osallistuneita kaupungin virkamiehiä ja budjettineuvotteluihin osallistuneita ryhmiä. Tekemällä yhdessä vastuullisia päätöksiä varmistamme lopputuloksen, joka on pitkällä ajalla Helsingin ja helsinkiläisten kannalta paras mahdollinen.
Kokoomus kannattaa talousarvioehdotuksen hyväksymistä.”
Päiväkirja
Vanhoja tekstejä selatessa vastaan tuli teksti vuodelta 2017. Maakuntavaltuuston suuren poliittisen ryhmän puheenjohtajana kirjoitin yhteisen lausunnon sote-uudistuksen valinnanvapaudesta maakuntavaltuuston kokoukseen (puhe alla). Yllättävän tutulta ja ajankohtaiseltakin tuntuva puheen teksti hyväksyttiin pääosin myös ryhmään kuuluvissa oppositiopuolueissa. Vain kaksi lyhyttä täydentävää puheenvuoroa pidettiin (ps, rkp). Tuolloin oli vielä arvioitavana eri malli kuin nyt loppuvaiheessa, mutta monta sellaista näkemystä saimme puheeseen, joita on edelleen hyvä edistää tulevalla hallituskaudella. Jo silloin koimme päätöksellä sote-uudistuksesta olevan kiire!
Olen virkamiehenä seurannut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista vuodesta 2006 lähtien ja vuodesta 2009 lähtien myös poliitikkona. Nyt alkaa jo tuntua aika toivottomalta kun mikään malli ei ole vuosien kuluessa sopinut, ja tahallista jarruttamista on ollut aistittavissa. Väestö kuitenkin ikääntyy ja väestöllinen huoltosuhde heikkenee sekä kaupungistuminen jatkuu jne. Siten väestöllisiin haasteisiin on taas tulevalla hallituskaudella tartuttava – toivottavasti viimeinkin jotain oppineena ja yhteistyöhaluisina – jos haluamme turvata talouden kestävyyden ja toimia Suomen ja sen väestön parhaaksi.
PUHE 5.12.2017:
MAAKUNTAVALTUUSTON SUUREN RYHMÄN (Kokoomus, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Rkp, Ps, Siniset) RYHMÄPUHE MAAKUNTAVALTUUSTON KOKOUKSESSA by Seija Muurinen 5.12.2017
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät maakuntavaltuuston jäsenet
- Maakuntavaltuuston suuressa ryhmässä on erilaisia näkemyksiä valinnanvapaudesta, mutta kannatamme maakuntahallituksen linjauksen mukaan valinnanvapautta osana sote-uudistusta erityisesti asiakasnäkökulmasta.
- Suomessa oivallettiin jo vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista olisi saatava leveämmille hartioille – huolena olivat mm. talouden kestävyys ja väestörakenteen kehitys
- Haluamme muistuttaa, että nämä ovat edelleen ajankohtaisia.
- Esim. Uudenmaan 85 vuotta täyttäneen väestön ennustetaan kasvavan nykyisestä n. 30 000:sta n. 88 000:een eli lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.
- Lisäksi maahanmuutto haastaa erityisesti Uudenmaan keskuskaupunkien sosiaali- ja terveyspalveluja.
- Jotta voisimme huolehtia kaikista sote-palveluja tarvitsevista, meidän on löydettävä uusia toimintamalleja.
- Julkinen keskustelu maakunta-sote –uudistuksen lakipaketin viimeisiin osiin kuuluvasta valinnanvapauslaista on valitettavasti ollut ajoittain repivää ja poliittisesti värittynyttä.
- Uudenmaan liiton lausuntoluonnoksessa kuitenkin pyritään rakentavaan arviointiin.
- Valinnanvapaudella tavoitellaan terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja yhdenvertaista palvelujen saantia.
- Terveys- ja hyvinvointieroja ei voida yksin estää sote-palveluilla.
- Yhteiskunnallisilla päätöksillä ja kuntatasolla myös muiden kuin sote-toimialan toimenpiteillä on suuri merkitys.
- Maakunnan ja kuntien toimialojen välistä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä onkin kehitettävä valinnanvapauden ohella.
- Valinnanvapauslakiluonnoksessa perustason palveluihin esitetyn suoran valinnan kautta ihmisten on entistä helpompi päästä palveluihin oikea-aikaisesti – palveluihin pääsyn odottaminen on yleinen tyytymättömyyden aihe ja aiheuttaa kärsimystä sekä kustannuksia.
- Palveluiden laatu yleensä paranee jos kilpailu lisääntyy ja sekä yksityisten toimijoiden että maakuntien on tuotettava suoran valinnan palvelut samoilla ehdoilla.
- Kaksikielisellä Uudellamaalla suora valinta antaa entistä paremman mahdollisuuden ruotsinkieliselle väestölle löytää palvelua omalla äidinkielellään.
- Perustason palveluissa käytettävillä asiakasseteleillä pienten toimijoiden on helpompi päästä tuottajiksi – nythän tuottajiksi päätyvät lähinnä isot toimijat kun lisähankintojen keinona on kilpailutus.
- Valinnanvapaudessa on kyse ajattelutavan muutoksesta: palveluiden keskiöön nousee kunnan asukas – ihminen.
- Suurin osa väestöstä kykenee myös valitsemaan.
- Niiden osalta, jotka eivät kykene, korostuu hyvän ja kattavan ohjauksen rooli.
- Palveluohjaukseen ja neuvontaan onkin resursoitava riittävästi.
- Näin suuressa uudistuksessa on hyvä edetä hallitusti ja vaiheittain varsinkin erikoistason korkeaa ammattitaitoa vaativissa palveluissa.
- Päivystyksen toimintaedellytykset pitää turvata riittävällä henkilöstön saatavuudella ja tarkoituksenmukaisella asiakasohjauksella.
- Erikoistason asiakasseteleitä on tarkoituksenmukaista käyttää sote-uudistuksen alkuvaiheessa ruuhkatilanteissa – kuten on jo pitkään käytetty palveluseteleitä.
- Jotta nykyisiä erikoissairaanhoidon kuukausien mittaisia odotusaikoja mm. ei-kiireellisiin leikkauksiin ja toimenpiteisiin voidaan lyhentää, maakunta voi myöhemmässä vaiheessa käyttää asiakasseteleitä laajemmin tarpeellisiksi katsomissaan erikoistason palveluissa.
- Sekä suoran valinnan palveluvalikoiman määrittelyssä että sote-keskuksiin esitetyissä erikoisalojen konsultaatioissa maakunnalle voisi laissa jättää nykyistä kirjausta enemmän liikkumavaraa.
- Erikoislääkärin konsultaatioista on hyvä olla maininta laissa, sillä ne kaventavat kuilua erikois- ja perustason välillä sekä vähentävät hallinnollista työtä kun asiakkaita ei tarvitse siirtää toimijalta toiselle kevyemmän erikoistason konsultaatiotarpeissa.
- Konsultaatiot eivät välttämättä vähennä erikoislääkäripanosta julkisesta erikoissairaanhoidosta vaan jakavat työpanosta eri tasoille.
- Sote-keskusten palveluaikaan voisi laissa lisäksi ottaa kantaa.
- Palveluaikojen laajentaminen on nykypäivää kaikilla aloilla, pitäisi olla myös sote-palveluissa.
- Erityistä huomiota on syytä kiinnittää koulutuksen järjestämiseen ja tieteellisen tutkimuksen turvaamiseen sekä terveys- että sosiaalialan henkilöstön mukanaoloon valmistelussa.
- Integraatio eli organisaation eri tasojen tai eri alojen rinnakkaisten toimintojen yhdentyminen on ensiarvoisen tärkeää.
- Perustason integraatiota hankaloittaa se, että sote-keskuksissa voidaan tuottaa vain sosiaalialan palveluneuvontaa ja ohjausta.
- Ratkaisuksi tässä tilanteessa jää hallinnollisen integraation sijaan toiminnallinen integraatio, mikä edellyttää hyvää tiedon välittymistä toimijoiden välillä.
- Sote-keskuksissa on luotava uudet toimintamallit maakunnan liikelaitoksen sosiaalityöntekijöiden ja sote-keskusten sosiaalialan ammattilaisten, toivottavasti sosiaaliohjaajien, kesken.
- Palveluintegraatio ja palveluiden koordinointi ovat erityisen tärkeitä monisairaille, useita eri palveluja tarvitseville.
- Monisairaiden asiakkaiden kokonaishoidon onnistuminen on mahdollisuus tuottavuuden paranemiselle sekä palvelujen kysynnän hillitsemiselle – samoin kuin uusien innovaatioiden ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen.
- On tärkeää, että sote-uudistus lopultakin saadaan päätökseen.
- Sote-palvelut kannattaa siirtää leveämmille hartioille jos samalla tapahtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen reformi palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.
- Uudistuksen toimeenpano ei alenna automaattisesti sosiaali- ja terveydenhuollon menoja.
- Tavoiteltava menojen kasvun hillintä edellyttää koko maakunnan väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeiden ymmärtämistä, ennakoimista, toimintatapojen ja johtamisen uudistamista sekä voimavarojen oikeaa kohdentamista.
- Koko uudistuksen onnistumisen edellytys on maakunnan vahva järjestämisosaaminen, jonka rakentamisella on jo kiire.
- Sote-uudistusta vaikeuttaa liian monen asian liittäminen maakunta-sote –kokonaisuuteen samanaikaisesti.
- Tämä hajottaa voimavaroja ja tuo hämmennystä sekä sote-toimijoille että kansalaisille.
- Siksi koko uudistuksen eri osien vaiheistamista on tarpeen vielä arvioida.
- Kun sote-uudistusta on valmisteltu jo usean eripohjaisen hallituksen voimin, on aika yhdistää voimavarat ja pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden varmistamiseksi – myös tulevaisuudessa.
- Nykyiseen jääminen ei ole ratkaisu – nyt on päätöksenteon aika.
Päiväkirja
Suomessa lähdettiin alun perin uudistamaan sosiaali- ja terveyspalveluja siksi, että talouden kestävyys nousi huoleksi väestörakenteen muuttuessa. Haluttiin kuntia suurempi järjestäjätaho sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudelle. Kestävyysongelmien on arvioitu realisoituvan jo 2020-luvulla jos mitään ei tehdä.
Uudistusta on yritetty jo 10 vuotta. Paras puitelaki esitettiin 2007, kuntarakennelaki 2013 ja ensimmäisen version sote-uudistuksesta laati STM:n sote-selvityshenkilö. Esitystä ei hyväksytty. Sittemmin vuoden 2015 vaalien jälkeen maakuntauudistus liitettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiseen, ja tästäkin lähtien sote-puolen uudistus on ollut vastatuulessa. Kaikki puolueet ovat aikanaan osallistuneet yrityksiin, mutta valmista ei ole tullut.
Sote-palvelut kannattaa siirtää suuremmalle järjestäjätaholle, jos samalla tapahtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen reformi palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi. Pelkkä suurempi järjestäjätaho ainoastaan vie päätöksenteon paikallisista palveluista kauemmas.
Pidän kansalaisten valinnanvapautta tärkeänä periaatteena. Järjestelmä ei aina ole paras yksilön asioiden asiantuntija. Suurin osa kansalaisista pystyy myös itse valitsemaan palvelunsa. Tukea tarvitsevia varten on resursoitava riittävästi hyvään ja kattavaan neuvontaan ja ohjaukseen.
Kannatan perustason suoran valinnan mahdollisuutta, kun sekä julkinen että muut toimijat tuottavat palvelut samoin ehdoin, ja kun valinnan tekemiseen on liitetty sääntelyä mm. palvelujen markkinoinnista. Erikoistason valinnanvapaus kannattaa avata nykyistä laajemmaksi vasta uudistuksen myöhemmässä vaiheessa maakunnan tarpeen mukaan. Palveluintegraatio, käytännössä sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen yhtenäinen tuottaminen, on lähtökohta hyvälle kokonaispalvelulle. Erityisesti monisairaille ja paljon palveluja tarvitseville, joiden hoidon onnistuminen on mahdollisuus tuottavuuden paranemiselle – ja tietysti näiden asiakkaiden kokonaishoidon paranemiselle. Silloin kun hallinnollinen integraatio ei ole mahdollista, on luotava toiminnalliselle integraatiolle yhtenäiset käytänteet.
Olen ollut mukana virkamiehenä uudistuksen aiemmissa vaiheissa ja nyt laatimassa lausuntoa valinnanvapauslakiehdotuksesta sosiaali- ja terveyslautakunnassa, maakuntavaltuustossa ja nyt vielä kaupunginvaltuustossa. Jotkin valinnavapauskeskustelun perusteluista ovat jääneet pohdituttamaan. Usein on, ehkä ideologista syistä, kansalaisten oma valinnanmahdollisuus nähty uhkaavana. Asiakkaiden on arveltu siirtyvän suuressa määrin yksityisten palveluntuottajien asiakkaiksi. Julkista ainoana oikeana vaihtoehtona puolustavien usko julkisten palvelujen laatuun ja houkuttelevuuteen on siten ollut heikko. Itselläni on myönteisempi kuva. Pääasiassa meillä on hyviä ja kilpailukykyisiä julkisia palveluja. Palveluiden saatavuus ja turhan pitkät jonotusajat ovat haasteena.
