Päiväkirja
Pääpaino kaupunginvaltuuston syyskauden päätöksissä on ollut tulevan vuoden valmistelussa. Vuodenvaihteessa toteutuva sote-uudistus tuo muutoksia sekä toimintaan että talouteen.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy Suomessa hyvinvointialueille. Ainoastaan Helsingissä kaupunki vastaa edelleen hyvinvointialueille kuuluvista tehtävistä. Helsingissäkin sosiaali-, terveys- sekä pelastuspalvelut yhdistyvät omaksi toimialakseen, joka erotetaan muusta kaupungin toiminnasta sekä budjetista. Valtio vastaa hyvinvointialueiden ja Helsingin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden rahoituksesta. Helsingissä päättävänä toimielimenä on jatkossa sosiaali- terveys- ja pelastuslautakunta.
HUS-yhtymä (aiemmin HUS-kuntayhtymä) tuottaa vuodenvaihteen jälkeen erikoissairaanhoidon palvelut Uudenmaan hyvinvointialueille ja Helsingille. Ylintä päätösvaltaa käyttää jatkossa Helsingin ja hyvinvointialueiden viidestä virkahenkilöstä koostuva HUS-yhtymäkokous (aiemmin 55-jäseninen HUS-valtuusto), ja HUSin kuntayhtymän hallituksen tilalla toimii jatkossa HUS-yhtymähallitus.
Sote-uudistuksen valmistelu on edellyttänyt Helsingiltä Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palvelustrategian laatimista vuosille 2023–2025. ”Palvelustrategia tähtää siihen, että asukkaat saavat nopeasti, sujuvasti ja yhdenvertaisesti tarvitsemiaan palveluja.” Kaupunginvaltuusto hyväksyi palvelustrategian 16.11. – linkki alla:
Liite.pdf (hel.fi)
Sote-uudistuksen ohella kaupungin toimielimissä on tehty monia muitakin merkittäviä päätöksiä. Esim. Helsingin seudun liikenteen (HSL) hallitus on päättänyt matkalippujen hintojen muutoksista ja korotuksista. Linkistä löytyy tietoa tarkemmin:
Dynasty tietopalvelu : HSL (oncloudos.com)
HSL:n lippujen hintojen muutos lienee ollut välttämätön nykyisen palvelutason säilyttämiseksi. Harmillista on, että vieläkään ei saatu ikääntyneiden kaupunkilaisten toivomaa alennusta kertalippuihin. Kausilipuista saavat kuitenkin kaikki 70-vuotta täyttäneet 40 %:n alennuksen jatkossa.
Esplanadien autokaistoja päätettiin kaupunkiympäristölautakunnan äänestyksen tuloksena sulkea siten, että kumpaankin suuntaan on jatkossa vain yksi kaista. Autokaistojen sulkeminen ilman laajempaa keskustan liikenteen kokonaisarviointia tuntuu harkitsemattomalta. Pelkona on keskustan autoväylien ruuhkautuminen sekä keskustan alueen edelleen autioituminen ja kauppojen siirtyminen kauppakeskuksiin. Päätös onkin saanut paljon kritiikkiä kaupunkilaisilta ja keskustan alueen yrittäjiltä. Tässä esim. yrittäjien näkökulmaa: Helsingin Yrittäjien puheenjohtaja: Espan ajokaistojen sulkeminen on kuolinisku kivijalkayrittäjille – ”Asiakas ei löytänyt parkkipaikkaa ja ajoi Espoon Selloon” – Yrittajat.fi
Kaupunginvaltuuston kokouksessa 16.11. käsiteltiin merkittäviä asioita, kuten Helsingin kaupungin talousarviota vuodeksi 2023 ja taloussuunnitelmaa vuosille 2023 – 2025, Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan palvelustrategiaa 2023–2025 ja Helsingin hyvinvointisuunnitelmaa 2022–2025. Muut asiat hyväksyttiin, mutta talousarvio ja siihen tehdyt muutosesitykset jätettiin pöydälle, ja niistä äänestetään 23.11. kokouksessa. Asioihin voi halutessaan tutustua linkistä: Helsingin kaupunki
Kunta-Helsingin toimintamenot ovat vuonna 2023 talousarvioesityksen mukaan yhteensä n. 2,9 miljardia euroa. Helsingin Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan vuoden 2023 talousarvion raami on n. 2,7 miljardia euroa, mikä perustuu valtion talousarvioehdotukseen. Raami sisältää myös Helsingin osuuden HUS-yhtymän budjetista, n. 767 miljoonaa euroa.
Kaupunginvaltuustossa on tuttuun tapaan käsitelty myös useita kaavoja syksyn aikana. Nostan tähän yhden, entistä kotiseutuani, Jollasta, koskevan lisärakennusoikeusesityksen: Tein asian käsittelyssä kokemukseeni perustuvan ponnen, joka harvinaista kyllä, se meni täysin yksimielisesti läpi. Puheeni kaupunginvaltuustossa:
Kaupunginvaltuusto käsitteli Jollaksen Hämeenapajantien, Puhuritien ja Puuskakujan asemakaavan muuttamista (7.9.2022) – Seija Muurinen
Sote-uudistuksen valmistelu on pitänyt sekä virkahenkilöt että valmisteluelimissä mukana olevat luottamushenkilöt kiireisinä. Tavoitteena on, että uusi kaupungin hallinnointi- ja palvelujen organisointimalli lähtee joustavasti käyntiin 2023, eikä muutos näy suuremmin asiakaspalveluissa. Toivottavasti näin käy, jolloin voimme hiukan hengähtää ja vähentää kokoustamista.
Päiväkirja
Kulunut kevät on ollut vauhdikas, ja paljon on tapahtunut mm. sote-uudistuksen valmistelussa. Korona on jäänyt taka-alalle ja rajoituksia on purettu. Uusia virusvariantteja kuitenkin ilmaantuu edelleen, ja siksi osa asiantuntijoista kehottaa edelleen varovaisuuteen, etenkin riskiryhmiin kuuluvia.
Kaupunginvaltuustossa on kevään aikana käsitelty mm. useita asemakaavoja, hankesuunnitelmia ja vuokrausperusteiden määrittämistä tonteille. Esimerkkinä Laajasalon kauppakeskuksen alueen asemakaava, josta sain palautetta alueen asukkailta. Ohessa linkki valtuustopuheeseen, jossa otin kantaa mm. lasten ja ikääntyneiden puolesta – tiedoksi, jos Laajasalon alue kiinnostaa: Puhe kaupunginvaltuustossa Laajasalon kauppakeskuksen alueen asemakaavasta 30.3.2022 – Seija Muurinen
Hyvin merkittävä asia kaupunginvaltuustossa oli huhtikuussa käsitelty HUS-yhtymän perussopimus. HUS-kuntayhtymä muuttuu vuoden vaihteessa HUS-yhtymäksi, joka tuottaa jatkossa erikoissairaanhoidon palvelut neljälle Uudenmaan hyvinvointialueelle sekä Helsingille. Perussopimusta käsiteltäessä kiisteltiin eniten siitä, toimiiko HUS-yhtymän korkeimpana päättävänä elimenä edelleen poliitikoista koostuva valtuusto vai hyvinvointialueiden ja Helsingin virkamiehistä koostuva yhtymäkokous. Viimeksi mainittu, Helsingin kaupunginhallituksen esittämä ja muidenkin alueiden hyväksymä kanta voitti.
Niinpä ensimmäinen HUS-yhtymäkokous kokoontuu 7.7. ja päättää mm. tulevan HUS-yhtymän hallituksen jäsenistä. Uusi HUS-yhtymän hallitus aloittaa työnsä jo syksyllä ”vanhan”, vuoden loppuun saakka kokoontuvan HUS-kuntayhtymän hallituksen rinnalla. Erikoinen ”kahden rinnakkaisen hallituksen” tilanne, mutta näin on toimittava. Ohessa valtuustopuheeni HUS-yhtymän perussopimuksen käsittelystä: Kaupunginvaltuusto käsitteli HUS-yhtymän perussopimuksen hyväksymistä 27.4.2022 – Seija Muurinen
Kevätkauden toinen merkittävä asia kaupunginvaltuustossa oli kaupunginhallituksen esitys Helsingin kaupungin omana toimintana tuottaman työterveyshuollon kilpailutuksesta. Asia oli etenkin vasemmistopuolueille vaikea, mutta esitys kilpailutuksesta hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Puheessani tarkemmin asiasta: Kaupunginvaltuusto päätti kaupungin työterveyshuollon kilpailutuksesta (1.6.2022) – Seija Muurinen
Valtuuston kokouksissa käsiteltiin tuttuun tapaan runsaasti valtuutettujen tekemiä aloitteita. Jatkossa aloitekäytäntö kuitenkin muuttuu, eivätkä kaikki aloitteet tulee enää kaupunginvaltuuston käsiteltäviksi. Valtuutettujen jättämiin aloitteisiin vastaa kaupunginhallitus, lautakunta tai johtokunta, eli se taho, jonka toimivaltaan kyseinen asia kuuluu. Kaupunginvaltuuston kokouksissa käsitellään vain aloitteet, jotka ovat saaneet vähintään 25 valtuutetun allekirjoituksen. Tämän arvioidaan keventävän valtuuston kokouksia, sillä aloitteista on keskusteltu pitkään, ja kokoukset ovat venyneet aina yötä myöten.
Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on valmistauduttu myös sote-uudistuksen toimeenpanoon. Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuspalvelut erotetaan muusta kaupungin toiminnasta, ja rahoitus näille palveluille (SotePe-toimiala) tulee jatkossa suoraan valtiolta. Samalla Helsingin verotuloja siirretään valtiolle hyvinvointialueiden (myös Helsingin SotePe-toimialan) toiminnan rahoittamiseksi. Tämä on suuri muutos aiempaan, ja huolena on edelleen, otetaanko pääkaupungin erityishaasteet riittävästi huomioon valtion rahoitusjärjestelyissä (?).
Sosiaali- ja terveyslautakunta muuttuu vuoden alusta lähtien sosiaali- ja terveys sekä pelastuslautakunnaksi (SotePe-lautakunta). Lautakunta päättää sekä sosiaali- että terveysasioista mutta myös pelastustoimen asioista. Tämä edellyttää hallinnollisia muutoksia. Muutoksen ei kuitenkaan pitäisi näkyä asiakkaille, vaan kyseessä on lähinnä sisäinen uudelleen järjestäytyminen.
Muuten sosiaali- ja terveyslautakunta on käsitellyt kokouksissaan tavalliseen tapaan mm. hankintoja ja aloitevastauksia toimitettavaksi edelleen kaupunginhallitukselle ja
-valtuustolle. Toimialan haasteena on ollut henkilöstöpula ja sen myötä palveluihin pääsy. Teinkin aloitteen työntekijöiden osallistamisesta veto- ja pitovoiman parantamiseksi. Alla linkki aloitevastaukseni lisäykseen, jonka ryhmäni sai läpi yksimielisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa: Työvoimatilanteen parantamiseksi sote-toimialalla tarvitaan henkilöstön näkemyksiä (30.6.2022) – Seija Muurinen
Toki muissakin kaupungin sekä ylikunnallisissa toimielimissä on käsitelty lukuisia tärkeitä asioita, mutta kommentoin tässä vain joitakin keskeisiä ja merkittäviä päätöksiä omissa luottamustoimissani. Joka tapauksessa sote-uudistuksen voimaantulo 2023 alussa on suuri asia Helsingille, ja se on tuottanut paljon työtä henkilöstölle. Jos näkemykseni sote-uudistuksen historiasta sekä (hiukan kriittinen) mielipide sote-uudistuksesta kiinnostaa, se löytyy tästä: https://www.seijamuurinen.net/paivakirja/paras-hankkeesta-sote-uudistukseen-ja-hyvinvointialueisiin-25-3-2022/
Palataan asioihin taas syksyllä. Minuun voi olla myös yhteydessä tarvittaessa.
Toivotan kaikille rentouttavaa ja aurinkoista kesää!
Terv. Seija
Päiväkirja
Kirjahyllyä siivotessa sekä samalla työssäni käyttämiä papereita, kirjoja ja oppaita selatessa kuntien palvelujen kehittäminen saa perspektiiviä (mm. Kuntalaisen paras 2009, Sipponen 2016). Suomessa oivallettiin vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien palveluista olisi saatava leveämmille hartioille. Talouden näkymät ja väestörakenteen sekä huoltosuhteen kehitys painoivat jo tuolloin päälle.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa puhuttiin mm. suurkunnista, piirimallista ja peruskunnista. Laadittiin Paras-puitelaki, joka tuli voimaan 2007. Puolueet esittivät, että kunnan asukasluvun piti olla vähintään 20 000, jotta kunta voi huolehtia sekä perusterveydenhuollosta että sosiaalitoimen tehtävistä. Kunnan rinnalle suunniteltiin yhteistoiminta-alueita. Mm. omalla työpaikallani Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella käytimme aikaa lähipalvelujen, seudullisten palvelujen ja laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen määrittelyyn. Siitä kirjoitettiin opaskin.
Vuosien kuluessa uudistuksen keskiöön nousivat hiljalleen kuntaliitokset. Tanskan 2007 toteuttamaa kuntauudistusta pidettiin esimerkkinä Suomelle. Itsekin sain koulutusta Tanskan kuntauudistuksesta, jossa palveluista vastasivat pienistä kunnista yhdistetyt entistä paljon suuremmat ja harvemmat kunnat. Samalla läänien tilalle ja terveyspalveluista huolehtimaan perustettiin viisi itsehallinnollista aluetta (”sote-aluetta”).
Suomessa kuntauudistuksen rinnalle asetettiin STM-vetoinen työryhmä suunnittelemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen rakennetta. Tätä on jälkeenpäin arvioitu kuntauudistusta haittaavaksi päätökseksi. Kuntauudistus joutui hankaluuksiin myös siksi, että kuntaliitokset jäivät poliittisista syistä vapaaehtoisiksi. Kuntarakennelakiin (2013) kaavaillusta pakkoliitospykälästä oli luovuttava. Kuntarakenneuudistukseen liittyvä metropolihallinto-selvittelykin hiipui aikanaan. Painopiste siirtyi sosiaali- ja terveydenhuollon (sote-) uudistukseen.
STM:n sote-selvityshenkilön esityksen lisäksi myös eri toimijat, kuten Sitra ja Lääkäriliitto, esittivät omia mallejaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi. Pääperiaate sote-uudistuksen eri vaiheissa on kuitenkin ollut kuntia suurempi järjestäjätaho. Sote-uudistuksen myöhemmissä vaiheissa puhuttiin vahvasti sosiaali- ja terveyspalvelujen horisontaalisesta (sosiaali-terveys) ja vertikaalisesta (perus-erikoispalvelut) integraatiosta.
Jo 2010-luvun alussa keskustan ministeri oli väläytellyt kuntauudistuksen vaihtoehdoksi koko terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tehtävien siirtämistä alue- tai maakuntahallinnolle. Vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen tämä Keskustan vanha haave etenikin. Tuolloin muilta tahoilta kuultiin kitkeriä kommentteja mallin vanhanaikaisuudesta. Perusteluina olivat mm. kaupungistumisen huomiotta jättäminen, mihin on edelleen helppo yhtyä. Kaupunkiseudut kuitenkin hyödyttävät koko maan väestöä, mikä tuntuu aina unohtuvan uusia malleja luotaessa. Esim. Helsingin valtionosuuksiin sisältyvä verotulopohjan erojen tasaus siirsi vuoden 2021 osalta lähes 400 miljoonaa euroa muualle Suomeen.
Edellisen (Sipilän) hallituksen aikana väittelyn keskiössä oli maakunta-sote -uudistuksen lakipakettiin kuuluva valinnanvapauslainsäädäntö. Sitä osa vastusti poliittisista syistä, osa ehkä oman ammattikuntansa etujen vuoksi jne. Kyseessä oli kansalaisten, meidän kaikkien, itsemääräämisoikeuden vahvistaminen, joten hyvin tiukkaa vastustusta oli vaikea ymmärtää.
Peruspalveluihin esitetyn suoran valinnan kautta ihmisten olisi ollut entistä helpompi päästä palveluihin oikea-aikaisesti. Palvelua tarvitsevien ihmisten odotuttaminen ja pitkät jonot eivät pääsääntöisesti tee järjestelmää halvemmaksi. Todetut sairaudet on joka tapauksessa hoidettava. Odotuttaminen ainoastaan tuottaa kansalaisille pitkittyneitä ongelmia sekä yhteiskunnalle haittaa ja kustannuksia mm. sairauslomien muodossa.
Nykyisen hallituksen esittämä sote-uudistus, hyvinvointialuemalli, ei saa minua innostumaan. Kyseessä on sama maakuntamalli kuin aiemmassa yrityksessäkin, mutta sitä kutsutaan hyvinvointimalliksi, ja siitä on nyt poistettu kansalaisten valinnanvapaus. Uudellemaalle on syntymässä 4 hyvinvointialuetta ja aluevaltuustoa, jotka jatkossa vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista alueillaan. Helsingissä sen sijaan kaupunginvaltuusto vastaa edelleen sosiaali- ja terveyspalveluista, jotka kuitenkin erotetaan muusta kaupungin budjetista omaksi kokonaisuudekseen.
Valitussa sote-mallissa uuden organisaatiotason luominen ja uuden toimintamallin muotoutuminen tulee viemään pitkän ajan ja kuluttamaan työntekijöiden resursseja – sekä paljon rahaa. Kansalaisille suuri palvelurakenteen muutos voi olla hämmentävä. Varsinkin paljon palveluja tarvitsevat iäkkäät ihmiset tarvitsevat vahvaa tukea siirtymävaiheessa.
Uuden mallin suurin ongelma pääkaupunkiseudun näkökulmasta on valtionohjauksen vahvistuminen ja verorahojen ohjaus aiempaa vahvemmin maaseutualueille. Tämä heikentää koko maata ”ruokkivan” pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan tilannetta. Jos Uusimaa kuihtuu, kuihtuu koko Suomi.
Jos sote-uudistuksessa todella tavoitellaan väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista, valittu ohjaus- ja rahoituslinja on huolestuttava. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa perusperiaatteena on huonosti voivien terveyden ja hyvinvoinnin kohentaminen, ei paremmin voivien terveyden ja hyvinvoinnin heikentäminen.
Aikaa on jo kulunut parikymmentä vuotta siitä kun Suomessa huomatiin, etteivät väestökehitys ja taloudellinen tilanne kestä nykyistä palvelujen järjestämistapaa, mutta vielä ei olla maalissa. Uusien hyvinvointialueiden käytäntöön vieminen alkaa 2023. Mietityttää, kuinka toimiva ja ajanmukainen malli meille on nyt tulossa – kaikkien poliittiseen vääntöön käytettyjen vuosien jälkeen? Ainakin Tanskassa kuntauudistuksen yhteydessä vuonna 2007 toteutetusta maakuntahallinnosta on päätetty luopua ja terveyspalvelujen vastuuta siirtää ”suurkunnille”. perusteena uudistuksen kasvattamat kustannukset ja palvelujen siirtyminen kauas käyttäjistä. Käykö meilläkin näin?
Päiväkirja
Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmän varapuheenjohtajana oli minun vuoroni pitää talousarviopuhe Helsingin tulevan vuoden (2021) talousarviosta. Alla puheeni, jossa kärkenä olivat peruspalvelut:
”Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Budjettineuvottelut on käyty vaikeassa tilanteessa. Koronakriisi on iskenyt merkittävän loven Helsingin talouteen. Huoli kaupunkilaisten peruspalveluista on suuri. Meille Kokoomuksessa on tärkeää kaikissa tilanteissa, myös tässä, pitää huolta laadukkaista palveluista ja luoda toimillamme uskoa tulevaisuuteen.
Olemme kuulleet väitteitä, joiden mukaan ensi vuoden budjettimme olisi leikkaava. Todellisuudessa kaupungin käyttömenot kasvavat merkittävästi, jopa 3-4 prosentin luokkaa. Kaupunkistrategiassa sovitun talouden kehyksen päälle tehdyt juoksevien menojen lisäykset ovat merkittäviä, eikä investointipuolellakaan paineta jarrua.
Kannamme tästä kehityksestä huolta, emmekä ole tyytyväisiä kaikkiin budjetin yksityiskohtiin. Uskomme kuitenkin yhteistyöhön ja rakentamiseen. Siihen Helsingin menestys perustuu.
Kokoomus on jo vuosia ajanut vastuullista ja järkevää taloudenpitoa. Kiitos tämän politiikan, meillä on kaupunkimme taloudessa puskuria. Sen turvin voimme myös ensi vuonna tehdä tällaisen menokasvun varaan rakentuvan budjetin samaan aikaan kun kaupungit ympärillämme laativat leikkauslistoja.
Arvoisa valtuusto,
Suurin kasvu budjetissa suuntautuu sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä kasvatukseen ja koulutukseen. Tärkein periaate näiden rahojen käytössä on varmistaa peruspalveluiden toimivuus ja laatu.
Lisäämme ennaltaehkäiseviä, matalan kynnyksen palveluja, kuten ikääntyneiden kotona asumista tukevia palveluja ja liikkuvia suun terveydenhuollon palveluja. Parannamme terveysasemien palveluiden saatavuutta, ja puramme koronaepidemian aiheuttamaa hoito- ja palveluvelkaa. Kehitämme palveluketjuja lasten mielenterveyspalveluissa sekä mielenterveyskuntoutujien asumisessa.
Kasvatuksen ja koulutuksen palveluissa tuemme lasta koko hänen opinpolkunsa ajan. Takaamme toisen asteen koulutusmahdollisuudet koulutustakuun mukaisesti kaikille helsinkiläisnuorille. Panostamme myönteiseen erityskohteluun varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa.
Jatkamme terveellisten ja turvallisten koulutilojen varmistamista jokaiselle lapselle ja nuorelle. Isoimpia uudisrakennushankkeita tulevana vuonna ovat Pakilan koulut ja päiväkodit sekä Puotilan ala-aste, Vuosaaren lukio ja Helsingin kielilukio. Peruskorjaukset aloitetaan myös muun muassa Käpylän peruskoulussa ja Lauttasaaren ala-asteella.
Huolehdimme arjen sujuvuudesta lisäämällä raiteita ja kehittämällä joukkoliikennettä sekä liityntäpysäköintiverkostoa entistä käyttäjälähtöisemmäksi. Pidämme tärkeänä myös pitkään korjausta odottaneiden metroasemien, kuten Herttoniemen, korjauksia.
Näemme tärkeäksi huolehtia kaupunkilaisten lähiliikuntapaikkojen toimivuudesta. Merkittäviä hankkeita ovat muun muassa Roihuvuoren pesäpalloareenan perusparannus sekä Johanneksen kentän tekojääratahankkeen käynnistäminen.
Arvoisa valtuusto,
Koronakriisi on vaikuttanut julkistalouden lisäksi ihmisten henkilökohtaiseen talouteen laskemalla kaupunkilaisten keskimääräistä palkkasummaa ja johtamalla lomautuksiin ja työttömyyteen. Me haluamme varmistaa, ettei ihmisten elämää vaikeuteta entisestään menemällä enempää helsinkiläisten kukkaroille. Kunnallisvero tai kiinteistövero eivät tulevana vuonna nouse. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää merkittävänä saavutuksena, että tällä valtuustokaudella verotuksen suunta kaupungissa on ollut alas ei ylöspäin.
Hyvät valtuutetut,
Tulevan vuoden budjetti mahdollistaa meille vahvat ja laadukkaat peruspalvelut, mutta meidän on ajateltava jo tulevaa.
Käynnissä oleva Koronakriisi iskee talouteemme ja kaupunkilaiseen elämäntapaan. Edessä voivat olla tätä valtuustokautta huomattavasti niukemmat vuodet. Tulemme vielä tarvitsemaan tiukkojakin päätöksiä, jotta kaupungin talouden kestävyys saadaan näissä oloissa turvattua.
Lisäksi maamme hallituksen valmistelema sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus tulee toteutuessaan leikkaamaan merkittävästi Helsingin veropohjaa ja murentamaan investointikykymme. Samalla se leikkaa viisikymmentä miljoonaa Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluista.
Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaakin lähettää viestin maamme hallituspolitiikassa vaikuttaville helsinkiläisille päättäjille: estäkää tämä vahingollinen uudistus.
Arvoisa valtuusto,
Lopuksi kiitämme talousarvion valmisteluun osallistuneita kaupungin virkamiehiä ja budjettineuvotteluihin osallistuneita ryhmiä. Tekemällä yhdessä vastuullisia päätöksiä varmistamme lopputuloksen, joka on pitkällä ajalla Helsingin ja helsinkiläisten kannalta paras mahdollinen.
Kokoomus kannattaa talousarvioehdotuksen hyväksymistä.”
Päiväkirja
Vanhoja tekstejä selatessa vastaan tuli teksti vuodelta 2017. Maakuntavaltuuston suuren poliittisen ryhmän puheenjohtajana kirjoitin yhteisen lausunnon sote-uudistuksen valinnanvapaudesta maakuntavaltuuston kokoukseen (puhe alla). Yllättävän tutulta ja ajankohtaiseltakin tuntuva puheen teksti hyväksyttiin pääosin myös ryhmään kuuluvissa oppositiopuolueissa. Vain kaksi lyhyttä täydentävää puheenvuoroa pidettiin (ps, rkp). Tuolloin oli vielä arvioitavana eri malli kuin nyt loppuvaiheessa, mutta monta sellaista näkemystä saimme puheeseen, joita on edelleen hyvä edistää tulevalla hallituskaudella. Jo silloin koimme päätöksellä sote-uudistuksesta olevan kiire!
Olen virkamiehenä seurannut sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista vuodesta 2006 lähtien ja vuodesta 2009 lähtien myös poliitikkona. Nyt alkaa jo tuntua aika toivottomalta kun mikään malli ei ole vuosien kuluessa sopinut, ja tahallista jarruttamista on ollut aistittavissa. Väestö kuitenkin ikääntyy ja väestöllinen huoltosuhde heikkenee sekä kaupungistuminen jatkuu jne. Siten väestöllisiin haasteisiin on taas tulevalla hallituskaudella tartuttava – toivottavasti viimeinkin jotain oppineena ja yhteistyöhaluisina – jos haluamme turvata talouden kestävyyden ja toimia Suomen ja sen väestön parhaaksi.
PUHE 5.12.2017:
MAAKUNTAVALTUUSTON SUUREN RYHMÄN (Kokoomus, Keskusta, Kristillisdemokraatit, Rkp, Ps, Siniset) RYHMÄPUHE MAAKUNTAVALTUUSTON KOKOUKSESSA by Seija Muurinen 5.12.2017
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät maakuntavaltuuston jäsenet
- Maakuntavaltuuston suuressa ryhmässä on erilaisia näkemyksiä valinnanvapaudesta, mutta kannatamme maakuntahallituksen linjauksen mukaan valinnanvapautta osana sote-uudistusta erityisesti asiakasnäkökulmasta.
- Suomessa oivallettiin jo vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien sosiaali- ja terveyspalveluista olisi saatava leveämmille hartioille – huolena olivat mm. talouden kestävyys ja väestörakenteen kehitys
- Haluamme muistuttaa, että nämä ovat edelleen ajankohtaisia.
- Esim. Uudenmaan 85 vuotta täyttäneen väestön ennustetaan kasvavan nykyisestä n. 30 000:sta n. 88 000:een eli lähes kolminkertaiseksi vuoteen 2040 mennessä.
- Lisäksi maahanmuutto haastaa erityisesti Uudenmaan keskuskaupunkien sosiaali- ja terveyspalveluja.
- Jotta voisimme huolehtia kaikista sote-palveluja tarvitsevista, meidän on löydettävä uusia toimintamalleja.
- Julkinen keskustelu maakunta-sote –uudistuksen lakipaketin viimeisiin osiin kuuluvasta valinnanvapauslaista on valitettavasti ollut ajoittain repivää ja poliittisesti värittynyttä.
- Uudenmaan liiton lausuntoluonnoksessa kuitenkin pyritään rakentavaan arviointiin.
- Valinnanvapaudella tavoitellaan terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja yhdenvertaista palvelujen saantia.
- Terveys- ja hyvinvointieroja ei voida yksin estää sote-palveluilla.
- Yhteiskunnallisilla päätöksillä ja kuntatasolla myös muiden kuin sote-toimialan toimenpiteillä on suuri merkitys.
- Maakunnan ja kuntien toimialojen välistä yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä onkin kehitettävä valinnanvapauden ohella.
- Valinnanvapauslakiluonnoksessa perustason palveluihin esitetyn suoran valinnan kautta ihmisten on entistä helpompi päästä palveluihin oikea-aikaisesti – palveluihin pääsyn odottaminen on yleinen tyytymättömyyden aihe ja aiheuttaa kärsimystä sekä kustannuksia.
- Palveluiden laatu yleensä paranee jos kilpailu lisääntyy ja sekä yksityisten toimijoiden että maakuntien on tuotettava suoran valinnan palvelut samoilla ehdoilla.
- Kaksikielisellä Uudellamaalla suora valinta antaa entistä paremman mahdollisuuden ruotsinkieliselle väestölle löytää palvelua omalla äidinkielellään.
- Perustason palveluissa käytettävillä asiakasseteleillä pienten toimijoiden on helpompi päästä tuottajiksi – nythän tuottajiksi päätyvät lähinnä isot toimijat kun lisähankintojen keinona on kilpailutus.
- Valinnanvapaudessa on kyse ajattelutavan muutoksesta: palveluiden keskiöön nousee kunnan asukas – ihminen.
- Suurin osa väestöstä kykenee myös valitsemaan.
- Niiden osalta, jotka eivät kykene, korostuu hyvän ja kattavan ohjauksen rooli.
- Palveluohjaukseen ja neuvontaan onkin resursoitava riittävästi.
- Näin suuressa uudistuksessa on hyvä edetä hallitusti ja vaiheittain varsinkin erikoistason korkeaa ammattitaitoa vaativissa palveluissa.
- Päivystyksen toimintaedellytykset pitää turvata riittävällä henkilöstön saatavuudella ja tarkoituksenmukaisella asiakasohjauksella.
- Erikoistason asiakasseteleitä on tarkoituksenmukaista käyttää sote-uudistuksen alkuvaiheessa ruuhkatilanteissa – kuten on jo pitkään käytetty palveluseteleitä.
- Jotta nykyisiä erikoissairaanhoidon kuukausien mittaisia odotusaikoja mm. ei-kiireellisiin leikkauksiin ja toimenpiteisiin voidaan lyhentää, maakunta voi myöhemmässä vaiheessa käyttää asiakasseteleitä laajemmin tarpeellisiksi katsomissaan erikoistason palveluissa.
- Sekä suoran valinnan palveluvalikoiman määrittelyssä että sote-keskuksiin esitetyissä erikoisalojen konsultaatioissa maakunnalle voisi laissa jättää nykyistä kirjausta enemmän liikkumavaraa.
- Erikoislääkärin konsultaatioista on hyvä olla maininta laissa, sillä ne kaventavat kuilua erikois- ja perustason välillä sekä vähentävät hallinnollista työtä kun asiakkaita ei tarvitse siirtää toimijalta toiselle kevyemmän erikoistason konsultaatiotarpeissa.
- Konsultaatiot eivät välttämättä vähennä erikoislääkäripanosta julkisesta erikoissairaanhoidosta vaan jakavat työpanosta eri tasoille.
- Sote-keskusten palveluaikaan voisi laissa lisäksi ottaa kantaa.
- Palveluaikojen laajentaminen on nykypäivää kaikilla aloilla, pitäisi olla myös sote-palveluissa.
- Erityistä huomiota on syytä kiinnittää koulutuksen järjestämiseen ja tieteellisen tutkimuksen turvaamiseen sekä terveys- että sosiaalialan henkilöstön mukanaoloon valmistelussa.
- Integraatio eli organisaation eri tasojen tai eri alojen rinnakkaisten toimintojen yhdentyminen on ensiarvoisen tärkeää.
- Perustason integraatiota hankaloittaa se, että sote-keskuksissa voidaan tuottaa vain sosiaalialan palveluneuvontaa ja ohjausta.
- Ratkaisuksi tässä tilanteessa jää hallinnollisen integraation sijaan toiminnallinen integraatio, mikä edellyttää hyvää tiedon välittymistä toimijoiden välillä.
- Sote-keskuksissa on luotava uudet toimintamallit maakunnan liikelaitoksen sosiaalityöntekijöiden ja sote-keskusten sosiaalialan ammattilaisten, toivottavasti sosiaaliohjaajien, kesken.
- Palveluintegraatio ja palveluiden koordinointi ovat erityisen tärkeitä monisairaille, useita eri palveluja tarvitseville.
- Monisairaiden asiakkaiden kokonaishoidon onnistuminen on mahdollisuus tuottavuuden paranemiselle sekä palvelujen kysynnän hillitsemiselle – samoin kuin uusien innovaatioiden ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen.
- On tärkeää, että sote-uudistus lopultakin saadaan päätökseen.
- Sote-palvelut kannattaa siirtää leveämmille hartioille jos samalla tapahtuu sosiaali- ja terveyspalvelujen toiminnallinen reformi palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.
- Uudistuksen toimeenpano ei alenna automaattisesti sosiaali- ja terveydenhuollon menoja.
- Tavoiteltava menojen kasvun hillintä edellyttää koko maakunnan väestön sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeiden ymmärtämistä, ennakoimista, toimintatapojen ja johtamisen uudistamista sekä voimavarojen oikeaa kohdentamista.
- Koko uudistuksen onnistumisen edellytys on maakunnan vahva järjestämisosaaminen, jonka rakentamisella on jo kiire.
- Sote-uudistusta vaikeuttaa liian monen asian liittäminen maakunta-sote –kokonaisuuteen samanaikaisesti.
- Tämä hajottaa voimavaroja ja tuo hämmennystä sekä sote-toimijoille että kansalaisille.
- Siksi koko uudistuksen eri osien vaiheistamista on tarpeen vielä arvioida.
- Kun sote-uudistusta on valmisteltu jo usean eripohjaisen hallituksen voimin, on aika yhdistää voimavarat ja pyrkiä mahdollisimman hyvään lopputulokseen kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden varmistamiseksi – myös tulevaisuudessa.
- Nykyiseen jääminen ei ole ratkaisu – nyt on päätöksenteon aika.
