Päiväkirja
Tänään kaupunginvaltuustossa keskustellaan taas vihreiden aloitteesta puolittaa lihan ja maidon käyttö kaupungin ruokailuissa. Tämä on vastuuton esitys silloin kun se koskee myös kaikkein hauraimpia ihmisryhmiä. On vaarallista lähteä määrittelemään toisten avun varassa olevien ihmisten ravitsemusta ilman ravitsemusalan osaamista.
Jos sairaudesta toipuva sairaalapotilas ei saa sellaista ruokaa, mihin hän on tottunut, ruoka jää helposti syömättä ja toipuminen sekä kuntoutuminen epäonnistuu. Tästä minulla on todellinen käytännön esimerkki sairaalasta:
Kun huoneellinen vatsaleikattuja potilaita sai iltaruoaksi kikherneitä, kukaan huoneen iäkkäistä asukkaista ei uskaltanut niihin tottumattomana ja vatsavaivojen pelossa koskea. Paremmassa kunnossa olevat potilaat lähtivät kanttiiniin ostamaan lihapiirakoita. Heikossa kunnossa olevat jäivät ilman ravintoa, elleivät heidän omaisensa päässeet tuomaan heille syötävää. Mitään vaihtoehtoja ei ollut tarjolla.
Tuntuu julmalta, jos pitkäaikaisessa hoidossa olevien ikääntyneiden ravitsemuksen määrittelee kaupunginvaltuusto, ei asiantuntijat. Erityisesti muistisairaille pitää olla juuri sellaista ruokaa, johon he ovat tottuneet. He eivät ymmärrä, jos heille tarjotaan jotain sellaista, jonka ulkonäkö ja maku on vieras. Tämä johtaa tietysti laihtumiseen, mikä jo muutenkin kuuluu usein muistisairauksien oireisiin ja heikentää toimintakykyä.
Väestössä on myös ihmisryhmiä, joiden vatsa ei kykene käsittelemään palkokasvien, viljojen eikä useiden vihannestenkaan sokereita. He nälkiintyvät, jos heiltä kielletään muut kuin kasvisperäiset proteiinit.
Vaikka ilmastonmuutos on vakava asia, on kyseenalaista, että kaupunginvaltuutetut edellyttävät ensimmäiseksi muilta, myös huonokuntoisilta ihmisiltä, ryhtiliikettä ilmaston hyväksi. Valtuutetut, jotka itse kykenevät päättämään, mitä lautaselleen laittavat, näyttäköön ensin itse esimerkkiä muille terveille kansalaisille.
Päiväkirja
Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa oli päätettävänä toimialan lausunto vihreiden aloitteeseen ja sen mukaiseen toimenpideohjelmaan puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutus kaupunkikonsernissa vuoteen 2025 mennessä.
Olen närkästynyt tästä aloitteesta siksi, että asiantuntematon taho pyrkii määrittelemään, mitä sosiaali- ja terveystoimialan asiakkaat saavat syödä. On hyvä tiedostaa, että sosiaali- ja terveystoimen asiakkaista suurin ryhmä ovat ikääntyneet. Heistä useat ovat huonokuntoisia ja sairaita. Heille hyvä ruoka ja ateriointihetket ovat usein päivän kohokohtia.
Käynnistin vuonna 2003 ympärivuorokautisessa hoidossa olevien ikääntyneiden ravitsemustilan arvioinnin toimiessani ikääntyneiden palvelujen johtajana Helsingin vanhuspalveluissa. Olin hoitoyksiköissä käydessäni kiinnittänyt huomiota, että suuri osa asukkaista oli hyvin laihoja. Heille kuitenkin tarjoiltiin työikäisten ravitsemussuositusten mukaisia aterioita, esim. kevyttuotteita ravitsemustilaa mitenkään huomioimatta.
Työryhmämme, johon kutsuin geriatrian, ravitsemustieteen ja hoitotyön asiantuntijoita, arvioi ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden ravitsemustilan kansainvälisesti validoidulla mittarilla. Se huomioi ravitsemuksen lisäksi virheravitsemusta ennustavia sairauksia ja muita indikaattoreita. Odotetusti tämän ensimmäisen arvioinnin tulokset olivat huonoja. Käynnistimmekin mittavan koulutus- ja kehittämishankkeen. Kaikille työntekijöille, johtajista keittiöhenkilöstöön, järjestettiin koulutusta ikääntyneiden ravitsemuksesta. Lisäksi muutettiin ikääntyneiden perusruokavalion koostumusta sekä uudistettiin osastojen ravitsemuskäytäntöjä. Tämän hankkeen huomioi Helsingin Sanomatkin pääkirjoituksessaan, ja vastaava ikääntyneiden ravitsemuksen kehittäminen levisi muihin kuntiin.
Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden ravitsemustilaa on seurattu Helsingissä seurantamittauksin vuosina 2007, 2011 ja 2017. Viimeisen mittauksen mukaan asukkaiden ravitsemustila on ympärivuorokautisessa hoidossa parantunut vuodesta 2003 vuoteen 2017 hankkeen myötä. Virheravitsemustilassa olevien määrä on vähentynyt ja hyvässä ravitsemustilassa olevien määrä kasvanut, vaikka asukkaat siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon aiempaa heikkokuntoisempina. Sairauksista johtuen monilla asukkailla on nielemis- tai puremisvaikeuksia, ja lähes kymmenesosa olikin vaikeasti alipainoisia. Siksi heidän on tärkeää saada juuri sitä ruokaa, jota he kykenevät nauttimaan ja joka heille maistuu. Useille on tärkeää saada runsaasti energiaa ja proteiinia pienestä määrästä ruokaa.
(https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Ravitsemusraportti_2018_HKI_SOTE.pdf).
Olen tyytyväinen toimialan vastaukseen, jonka mukaan tavoitteeseen puolittaa kulutus vuoteen 2025 mennessä on vaikeaa päästä, kun otetaan huomioon sote-toimialan asiakasryhmien ravitsemukselliset tarpeet. Toimiala arvioi, että realistisempaa olisi vähentää kulutusta, mutta se vaatisi lisäyksiä budjettiin. Ulkomailta tuodut ”erikoiselintarvikkeet” ovat kalliimpia kuin Suomessa tuotetut peruselintarvikkeet.
Sosiaali- ja terveystoimialalla on sitouduttu noudattamaan kansallisia sekä erityisryhmiä koskevia ravitsemussuosituksia, esim. ikääntyneiden ravitsemussuosituksia. Ravitsemussuositukset pohjautuvat perusteelliseen tieteelliseen selvitystyöhön (esim. oman työryhmämme), ja niissä on yhdistetty terveys- ja ympäristönäkökulma. Ikääntyneiden ravitsemussuositusten mahdollinen päivittäminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kaupunginvaltuutettujen.
Toivonkin, että kaupunginhallitus pystyy tarkastelemaan lihan ja maitotuotteiden vähentämistavoitetta realistisesti lausuntomme mukaan. Meillä on Helsingissä n. 650 000 asukasta, joista suurin osa voi itse vapaaehtoisesti vähentää ruokansa ilmastovaikutuksia. Pidän lähes moraalimattomana, jos myös kaikkein hauraimpien, keski-iältään yli 80-vuotiaiden, muiden avun varassa elävien kaupunkilaisten ruokavaliota edellytetään muutettavan kaupunginvaltuutettujen päätöksellä.
Teinkin sosiaali- ja terveyslautakunnassa vastaesityksen toimialan vastaukseen, joka hyväksyttiin yksimielisesti:
” Lautakunta esittää, että ainakin kaikkein hauraimpien sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasryhmien, kuten sairaalapotilaiden sekä ikääntyneiden ja vammaisten koti- ja ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden kohdalla noudatetaan kansallisia ravitsemussuosituksia yksilöllisesti soveltaen
