Aloitteet
Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla on pulaa hoitohenkilöstöstä, esim. kotihoidossa, hoivayksiköissä ja terveysasemilla. Henkilöstön vaihtuvuus on myös suurta, mikä vaikeuttaa toiminnan laadun ylläpitoa ja luottamuksellisten hoitosuhteiden muodostamista asiakkaille. Henkilöstötilanne on edelleen heikentynyt koronapandemian aikana, ja sosiaali- ja terveyspalveluihin on syntynyt viime vuosina runsaasti hoito- ja palveluvelkaa.
Jo nyt on henkilöstötilanteen parantamiseksi ollut esillä palkkakehitysohjelma, mutta työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden vahvistamiseksi kannattaisi ideoida muitakin toimia.
Esitänkin, että Helsingin kaupunki perustaa työryhmän sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuutta ja ”pitovoimaa” edistävien toimenpiteiden määrittelemiseksi ja kutsuu työryhmään sekä viranhaltijoita että työntekijöiden edustajia.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi aloitteeni – tässä vastaus:
Sosiaali- ja terveyslautakunta on käsitellyt 7.6. ja 21.6. kokouksissaan esitystä erillisen työryhmän perustamisesta. Lautakunnan päätöksessä on laajasti todettu moninainen toiminta henkilöstön saatavuuden edistämiseksi. Henkilöstön saatavuutta edistetään mm. erilaisin hankkein, pito- ja vetovoimatyöpajoin, työnantajakuvaa ja oppilaitosyhteistyötä kehittäen, oppisopimuskoulutuksin ja kansainvälisen rekrytoinnin keinoin. Kehittämistä on tiivistetty, ja siihen on voitu osoittaa resurssia Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeesta.
Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että Työvoiman saatavuuden hankkeen sekä sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstöresurssipalveluiden toimintaan sisäänrakennettujen saatavuutta parantavien mekanismien vaikutusten arviointi olisi syytä toteuttaa ennen työryhmän perustamista. Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että edellä mainitun vuoksi tässä vaiheessa oman työryhmän perustaminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuuden parantamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Samalla lautakunta päätti, että edellä kuvattujen toimenpiteiden lisäksi käynnistetään työpajatoiminta sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuuden ja pitovoiman vahvistamiseksi, ja kutsutaan työpajaan asiakastyötä tekeviä lääkäreitä, hoitotyön ja sosiaalityön edustajia sekä opintojen viime vaihetta suorittavia alan opiskelijoita. Lautakunta esittää myös harkittavaksi kyselyä lastensuojelussa jo tehdyn kyselyn tapaan eri yksiköissä toimiville asiakastyötä tekeville työntekijöille tai otokselle työntekijöistä. Sosiaali- ja terveyslautakunta toivoo saavansa työpajatoiminnan sekä mahdollisen kyselyn tulokset tiedoksi maaliskuuhun 2023 mennessä.
Muina näkökohtina sosiaali- ja terveyslautakunta nostaa esiin sosiaali- ja terveystoimen yksiköiden välisen tietojen vaihdon, henkilöstön työkierron ja -vierailujen kautta toimiva parhaiden käytäntöjen levittämisen sekä yksiköiden johtajien keskinäinen neuvonpidon organisaatioiden toimintojen kehittämiseksi ja työilmapiirin edistämiseksi ja muut vastaavat työyhteisön sisäiset ns. pitoa parantavat toimenpiteet.
Päiväkirja
Kaupunginvaltuuston kokouksessa käsitelty talousarvio tuotti pitkän ja monipuolisen keskustelun valtuutettujen kesken. Kannatin talousarvion hyväksymistä ja nostin omassa talousarviopuheessani esille muutamia asioita talousarvion laajasta aineistosta:
Koronapandemia on tuottanut Helsingille monenlaisia vaikutuksia, mm. hoito- ja palveluvelkaa, jota on ryhdyttävä määrätietoisesti kuromaan. Onkin viisasta, että Koronasta toipumiseen varataan erillisrahoitus (yhteensä 70 miljoonaa euroa) kaupunginhallituksen käyttövaroihin vuosille 2022 ja 2023. Varsinkin sosiaali- ja terveystoimiala tulee tarvitsemaan tätä lisärahoitusta ns. ”jälleenrakennustoimenpiteisiin”.
Tilanne on lisärahoituksesta huolimatta haastava, koska pandemia näyttäisi edelleen jatkuvan ja aiemmat vaiheet näkyvät samaan aikaan ylityksinä budjeteissa. On hyvä muistaa, että pandemian hoito on ollut mahdollista aiempien vuosien vastuullisen taloudenpidon seurauksena – ja kiitos neuvottelijoille, että tulevakin talousarvio pyrkii samanlaiseen vastuullisuuteen.
Sosiaali- ja terveystoimi on joutunut reagoimaan nopeasti pandemiatilanteeseen asukkaiden terveydestä huolehtiessaan. Tässä työssä henkilöstö on joutunut koville, ja venymään väestön palvelutarpeiden mukaan. Selvitysten mukaan hoitohenkilöstö onkin väsynyttä ja tarvitsee tukea jaksaakseen edelleen toimia kaupunkilaisten parhaaksi.
Palkkakehitysohjelman jatkaminen on yksi keino kiitoksen osoittamiseen jo ennestään palkkakehityksessä jälkeen jääneelle hoitohenkilöstölle, mutta myös muista tukitoimista on syytä jatkossa huolehtia. Esim. työterveyshuollon laadun varmistamisesta, hyvästä johtamisesta, jolla on helposti yhteyksiä hyvään työilmapiiriin. Myös uralla etenemisen mahdollisuuksia on syytä edistää entisestään. Voisi myös selvittää mahdollisuuksia tarjota joitain etuisuuksia kaupungin omiin palveluihin jne.
Talousarviossa on todettu, että ikäsidonnaiset menot jatkavat kasvuaan. Juuri hyväksytyssä kaupungin strategiassakin on todettu, että kaksi merkittävintä muutosta tässä ajassa ovat ilmastonmuutos ja ikääntyminen. Väestön ikääntymisestä on todettu, että ikääntyvän väestön kasvun tarpeisiin vastaaminen edellyttää uusien toimintatapojen ja saumattomien, oikea-aikaisten palveluketjujen kehittämistä sekä digitaalisten palvelujen lisäämistä.
Ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen edellyttää kuitenkin jatkossa vielä laajempaa näkökulmaa. Kyse ei ole vain sote-toimialan hoitopalveluista – tarvitaan mm. kulttuuria, liikuntaa, riittäviä senioriasuntoja sopivissa asuinympäristöissä ja esim. digiosaamisen vahvistamista jne. Kaikkiaan ennakoivaa asennetta.
Toivottavasti talousarviossa mainittuja uusien seniorikeskusten rakennushankkeita edistetään ripeästi. Ne tulevat tarpeeseen. Edistettävien listalle on nostettu Koskelan, Keskustan alueen, Vuosaaren, Pohjois-Haagan, Kannelmäen ja Laajasalon seniorikeskukset. Ennakoiva toiminta mm. seniorikeskusten avopalveluina on tärkeää ikääntyville helsinkiläisille, mutta myös kaupungin palvelujen riittävyyden ja talouden kestävyyden näkökulmasta.
Päiväkirja
Kaupunginvaltuusto palasi fyysisiin kokouksiin 6.10. kokouksessa. Tuntui oudolta nähdä tuttuja ihmisiä, joita en ollut nähnyt puoleentoista vuoteen. Lisäksi katselin valtuustosalia, ja yritin hahmottaa uuden valtuuston kokoonpanoa. Kokous keskittyi kaupunkistrategian käsittelyyn, kuten oma puheenvuoronikin:
Kaupunkistrategiassa on mainittu monia hyviä asioita kaupungin ilmeen ja toiminnan kehittämiseksi. Mm. Helsingin kaupungin vahvan talouden edistäminen, lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen, hoitojonojen purku monituottajamallilla jne.
Kaupunkistrategian esipuheessa on otettu esille kaksi merkittävää muutosta, joihin kaupungin on vastattava tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Toiseen näistä, ilmastonmuutokseen, on esitetty myös lukuisa joukko toimenpiteitä, joilla muutokseen voidaan vaikuttaa. Toiseen, väestön ikääntymiseen ja huoltosuhteen muutokseen, sen sijaan ei ole varsinaisia suoria toimenpiteitä – on vain esitetty seuraavaa: ”Ikäihmisten hyvinvoinnista pidetään huolta ja ikääntynyt väestö nähdään voimavarana. Arvokas vanhuus on helsinkiläisten oikeus”. Yhdenvertaisuus-kohdassa on lisäksi tärkeä maininta ”muistiystävällinen kaupunki”, muttei sitä, mitä tämä käytännön toimenpiteinä tarkoittaa.
Nämä kaikki ikääntymiseen liittyvät maininnat ovat toki arvokkaita kirjauksia strategiassa, mutta varsinaiseen haasteeseen, väestörakenteen ja huoltosuhteen muutoksen hallintaan, tarvittaneen vielä lisäpohdintaa jatkossa.
Strategiassa mainittuun ikäihmisten hyvinvoinnista huolehtimiseen tarvitaan kaikkien toimialojen panosta, jotta ikääntyneiden ihmisten toimintakyky, terveys ja hyvinvointi säilyvät hyvänä. Tavoitteena raskaiden palvelujen tarpeen ehkäiseminen sekä erityisesti sote-palvelujen riittävyys sekä talouden kestävyys. Strategian mukaisesti ennakoivan otteen parantaminen.
Strategiassa on mainittu, että väestön ikääntyminen haastaa myös henkilöstön riittävyyttä – entisestään. Erityisesti se kohdistuu hoitohenkilöstöön. Haasteeseen on strategiassa esitetty hyviä toimenpiteitä, kuten palkkakehitysohjelman jatkaminen. Kaupungin palkkakehitysohjelma on yksi keino, mutta tähänkin tarvittaneen vielä lisäpohdintaa jatkossa. Tässä tilanteessa on tärkeää osoittaa eri keinoin arvostuksemme tärkeää ja vaativaa hoitotyötä tekeviä kohtaan.
Suomessa olisi tarvetta myös hoitohenkilöstön vähittäiselle palkkatason nostamiselle lähemmäs vastaavan tasoisten miesvaltaisten alojen palkkoja. Tämä viestinä työmarkkinajärjestöille – esimerkiksi palkkatasa-arvon ohjelman laatimiseksi.
