Päiväkirja
Kaupunginvaltuusto käsitteli eilen aloitettani, jossa esitin, että Helsingin kaupunki /
sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala järjestää /hankkii lisäkoulutusta sairaanhoitajille gerontologisesta hoitotyöstä ja palkkaa terveysasemille gerontologisia sairaanhoitajia.
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta käsitteli aloitevastausta aiemmin. Virkahenkilöiden vastaus ei kuitenkaan ollut täysin myönteinen aloitteelle, ja esitinkin lautakunnan kokouksessa vielä tarkentavaa lisäystä vastaukseen. Lisäykseni hyväksyttiin lautakunnassa yksimielisesti.
Kaupunginvaltuuston käsittelyssä käytin puheenvuoron aloitteen merkityksestä, ja muistutin vielä virkahenkilöitä, että aloite on huomioitava tulevan vuoden talousarviossa.
Tässä puheenvuoroni kaupunginvaltuustossa:
”Kuten olen aloitteessani maininnut, ikääntyvän väestön määrä ja osuus kasvaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Helsingissä merkittävästi. Tämä vaikuttaa jo nyt ja tulee vaikuttamaan myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeeseen.
Tässä tilanteessa on tärkeää, että ikääntyvä väestö saa tarvitsemansa avohoitopalvelut mahdollisimman oikea-aikaisesti terveys- ja hyvinvointikeskuksista – ja mielellään ennakoivalla ja kuntouttavalla otteella. Jotta tämä toteutuisi, tarvitaan tueksi asiantunteva, ikääntyneiden hyvinvointiin ja palveluihin valmennettu henkilöstö.
Siksi tein lautakuntakäsittelyssä lisäyksen toimialan vastaukseen, joka hyväksyttiin yksimielisesti. Lisäyksessä esitin, että toimiala järjestää terveys- ja hyvinvointikeskusten ikääntyneiden hoidosta kiinnostuneille sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille täydennyskoulutusta gerontologisesta sairaanhoidosta. Lisäksi toimiala kokeilee varsinkin vanhusvoittoisilla alueilla mallia, jossa gerontologisen lisäkoulutuksen saaneen henkilöstön vastaanotolle ohjataan erityisesti iäkkäitä monisairaita, joilla on haasteita hoitonsa hallitsemisessa.
Tämänkaltaiset asiakkaat on tärkeää löytää ajoissa, jotta toimintakyvyn heikkenemistä ja raskaampien palvelujen tarvetta voidaan pyrkiä minimoimaan. Tämä on hyödyllistä sekä iäkkäiden asukkaiden että palveluorganisaation näkökulmasta.
Lautakunnan lisäys onkin huomioitu tässä vastauksessa valtuustolle, ja on tärkeää, että tämä huomioidaan myös tulevan vuoden toiminnan ja talouden suunnittelussa. Vanhusneuvosto on myös todennut, että aloitteessa on nostettu esiin tärkeä asia.”
Päiväkirja
Oheinen mielipiteemme alkutalvesta käytyyn keskusteluun hyvinvointialueista julkaistiin viiveellä 21.6.2022 Helsingin Sanomissa. Lienee kuitenkin edelleen ajankohtainen:
”Pitkäjänteinen kehittäminen tuo tuloksia sote-palveluissa
Määräajoin saamme lukea ongelmista ikääntyneiden palveluissa. Asioihin yleensä puututaan, tilanne korjaantuu, mutta kohta ongelma putkahtaa uudelleen esille. Miksi hyvät hoitokäytännöt eivät pysy?
Uusien hyvinvointialueiden aloittaessa on huomio kiinnitettävä pitkäjänteiseen, jatkuvaan kehittämiseen ja tutkimukseen. Nykytilan arviointi, kehittämistoimien suunnittelu ja toteuttaminen, tulosten seuranta ja ajoittainen suunnan tarkistaminen on edelleen toimiva malli palvelujen parantamisessa.
Esimerkkinä jatkuvasta kehittämisestä on Helsingissä toteutettu iäkkäiden asiakkaiden ravitsemushanke. Lähtökohtana oli tilanne, jossa vanhainkotien asukkaiden ravitsemustilasta ei ollut tietoa. Vuonna 2003 tehdyn ensimmäisen tutkimuksen mukaan kolmasosa vanhainkotien asukkaista kärsi virheravitsemuksesta. Runsaan kymmenesosan ravitsemustila oli hyvä. Kolmasosa asukkaista oli hyvin laihoja. Hätkähdyttävät tutkimustulokset julkaistiin avoimesti, mikä toimi moottorina systemaattisesti eteneville kehittämistoimille. Palveluista vastaavien johtajien informointi ikääntyneiden ravitsemushoidon merkityksestä ja muutostarpeista oli tärkeää kehittämishankkeen etenemiseksi.
Aluksi kaikille vanhainkotien johtajille sekä keittiö- ja hoitohenkilöstön jäsenille järjestettiin koulutusta hyvästä ikääntyneiden ravitsemuksesta. Hoitoyksiköihin valittiin ravitsemusyhdyshenkilöt, jotka toimivat verkostomaisesti ja vastasivat kehittämistoimista yhdessä kehityshankkeen vetäjien kanssa. Perusruokavalio muutettiin iäkkäille sopivaksi, ja energiatiheä ruokavalio otettiin käyttöön ruokapalveluissa. Myös täydennysravintovalmisteita ja välipaloja alettiin tarjota, ja asukkaille annettiin lääkärin ohjeen mukaan D-vitamiinia. Ruokailujärjestelyjä uudistettiin, ja suun terveydenhuoltoa tehostettiin. Kehittämisen tueksi laadittiin ikääntyneiden ravitsemussuositukset. Seurantatutkimusten (vuosina 2007, 2011, 2017) mukaan asukkaiden ravitsemustila pitkäaikaishoidon yksiköissä oli parantunut, vaikka asukkaat olivat jo hoitoon päästessään aiempaa huonokuntoisempia.
Ensimmäisestä tutkimuksesta lähtien tutkimusryhmä on ollut moniammatillinen ja tutkimukset on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Tutkimusaineistoja analysoimalla on saatu tieteellistä näyttöä kehittämisen tueksi mm. ravitsemuksen yhteydestä hyvinvointiin, toimintakykyyn ja suun terveyteen.
Helsingin ikääntyneiden ravitsemussuositukset olivat alkuna myös ikääntyneiden kansallisten ravitsemussuositusten laatimiseksi vuonna 2010. Suositukset päivitettiin vuonna 2020.
Sitkeällä, pitkäjänteisellä uudistus- ja kehittämistyöllä saadaan aikaan muutoksia asiakkaiden palveluissa. Vastaavanlaista toimintaa tarvitaan jatkossa myös hyvinvointialueilla kansalaisten palvelujen kehittymiseksi.
Seija Muurinen, gerontologian dosentti
Helena Soini, hoitotieteen dosentti
Helsinki”
