Päiväkirja
Suositus tai aluksi jopa velvoite +70-vuotiaiden korona-karanteenista on koetellut ikääntyneiden itsemääräämisoikeuden ja tasa-arvoisuuden tunnetta. Toisaalta karanteeni-suositus on ollut järkiperustein puolusteltavissa ikääntymisen vaikutuksella korona-infektiosta selviytymiseen.
Epidemiaa ei kuitenkaan voiteta pelkästään ikääntyneiden suojaamisella ja koteihin sulkemisella. Tarvitaan suositus myös muille ikäluokille toimia vastuullisesti. Valitettavasti osa kansalaisista käyttäytyy kuin epidemia tai virustartunta ei heitä mitenkään koskisi. Tosiasia kuitenkin on, että korona-infektio voi olla rankka tauti myös nuoremmille.
Viestintä on koko epidemian ajan ollut hyvin yksipuolista, +70-vuotiaita velvoittavaa. On jäänyt epäselväksi, että vapaasti kodin ulkopuolella liikkuvilla nuoremmilla ikäluokilla on osansa epidemian levittämisessä tai sammuttamisessa.
Viestinnän yksipuolisuus on johtanut jopa ikärasismiin, kuten lehdestä saimme lukea. Ikääntyneiden ulos mennessä, on huudeltu ”eikö tiedän pitäisi olla kotona”. Itsekin jouduin ikävään kohtaamiseen. Ruokakaupassa maskia käyttäen väistin liian lähelle tullutta nuorta miestä. Tästä ärsyyntyneenä nuori herra huusi, ”mitä sinä täällä teet”. Enkä ole edes vielä hallituksen suosituksen 70+ -kohderyhmää.
Toivonkin, että lopultakin viestintää ikääntyneiden suojaamista täydennetään suosituksella nuoremmille ikäluokille pysyä kohdattaessa riittävän etäällä, etenkin ikääntyneistä ihmisistä. Esim. lenkkeilijät voisivat varoa juoksemasta aivan kanssakulkijoiden olkapäitä viistäen. Pari sivuaskelta ei luulisi olla kovin vaikea ottaa. Maskin käytöstäkään ei olisi julkisissa sisätiloissa haittaa.
Päiväkirja
Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa oli päätettävänä toimialan lausunto vihreiden aloitteeseen ja sen mukaiseen toimenpideohjelmaan puolittaa liha- ja maitotuotteiden kulutus kaupunkikonsernissa vuoteen 2025 mennessä.
Olen närkästynyt tästä aloitteesta siksi, että asiantuntematon taho pyrkii määrittelemään, mitä sosiaali- ja terveystoimialan asiakkaat saavat syödä. On hyvä tiedostaa, että sosiaali- ja terveystoimen asiakkaista suurin ryhmä ovat ikääntyneet. Heistä useat ovat huonokuntoisia ja sairaita. Heille hyvä ruoka ja ateriointihetket ovat usein päivän kohokohtia.
Käynnistin vuonna 2003 ympärivuorokautisessa hoidossa olevien ikääntyneiden ravitsemustilan arvioinnin toimiessani ikääntyneiden palvelujen johtajana Helsingin vanhuspalveluissa. Olin hoitoyksiköissä käydessäni kiinnittänyt huomiota, että suuri osa asukkaista oli hyvin laihoja. Heille kuitenkin tarjoiltiin työikäisten ravitsemussuositusten mukaisia aterioita, esim. kevyttuotteita ravitsemustilaa mitenkään huomioimatta.
Työryhmämme, johon kutsuin geriatrian, ravitsemustieteen ja hoitotyön asiantuntijoita, arvioi ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden ravitsemustilan kansainvälisesti validoidulla mittarilla. Se huomioi ravitsemuksen lisäksi virheravitsemusta ennustavia sairauksia ja muita indikaattoreita. Odotetusti tämän ensimmäisen arvioinnin tulokset olivat huonoja. Käynnistimmekin mittavan koulutus- ja kehittämishankkeen. Kaikille työntekijöille, johtajista keittiöhenkilöstöön, järjestettiin koulutusta ikääntyneiden ravitsemuksesta. Lisäksi muutettiin ikääntyneiden perusruokavalion koostumusta sekä uudistettiin osastojen ravitsemuskäytäntöjä. Tämän hankkeen huomioi Helsingin Sanomatkin pääkirjoituksessaan, ja vastaava ikääntyneiden ravitsemuksen kehittäminen levisi muihin kuntiin.
Ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden ravitsemustilaa on seurattu Helsingissä seurantamittauksin vuosina 2007, 2011 ja 2017. Viimeisen mittauksen mukaan asukkaiden ravitsemustila on ympärivuorokautisessa hoidossa parantunut vuodesta 2003 vuoteen 2017 hankkeen myötä. Virheravitsemustilassa olevien määrä on vähentynyt ja hyvässä ravitsemustilassa olevien määrä kasvanut, vaikka asukkaat siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon aiempaa heikkokuntoisempina. Sairauksista johtuen monilla asukkailla on nielemis- tai puremisvaikeuksia, ja lähes kymmenesosa olikin vaikeasti alipainoisia. Siksi heidän on tärkeää saada juuri sitä ruokaa, jota he kykenevät nauttimaan ja joka heille maistuu. Useille on tärkeää saada runsaasti energiaa ja proteiinia pienestä määrästä ruokaa.
(https://www.hel.fi/static/sote/julkaisut/Ravitsemusraportti_2018_HKI_SOTE.pdf).
Olen tyytyväinen toimialan vastaukseen, jonka mukaan tavoitteeseen puolittaa kulutus vuoteen 2025 mennessä on vaikeaa päästä, kun otetaan huomioon sote-toimialan asiakasryhmien ravitsemukselliset tarpeet. Toimiala arvioi, että realistisempaa olisi vähentää kulutusta, mutta se vaatisi lisäyksiä budjettiin. Ulkomailta tuodut ”erikoiselintarvikkeet” ovat kalliimpia kuin Suomessa tuotetut peruselintarvikkeet.
Sosiaali- ja terveystoimialalla on sitouduttu noudattamaan kansallisia sekä erityisryhmiä koskevia ravitsemussuosituksia, esim. ikääntyneiden ravitsemussuosituksia. Ravitsemussuositukset pohjautuvat perusteelliseen tieteelliseen selvitystyöhön (esim. oman työryhmämme), ja niissä on yhdistetty terveys- ja ympäristönäkökulma. Ikääntyneiden ravitsemussuositusten mahdollinen päivittäminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kaupunginvaltuutettujen.
Toivonkin, että kaupunginhallitus pystyy tarkastelemaan lihan ja maitotuotteiden vähentämistavoitetta realistisesti lausuntomme mukaan. Meillä on Helsingissä n. 650 000 asukasta, joista suurin osa voi itse vapaaehtoisesti vähentää ruokansa ilmastovaikutuksia. Pidän lähes moraalimattomana, jos myös kaikkein hauraimpien, keski-iältään yli 80-vuotiaiden, muiden avun varassa elävien kaupunkilaisten ruokavaliota edellytetään muutettavan kaupunginvaltuutettujen päätöksellä.
Teinkin sosiaali- ja terveyslautakunnassa vastaesityksen toimialan vastaukseen, joka hyväksyttiin yksimielisesti:
” Lautakunta esittää, että ainakin kaikkein hauraimpien sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasryhmien, kuten sairaalapotilaiden sekä ikääntyneiden ja vammaisten koti- ja ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden kohdalla noudatetaan kansallisia ravitsemussuosituksia yksilöllisesti soveltaen
Päiväkirja
Ikääntyvässä Suomessa ei ole viime aikojen tapahtumien valossa kiinnitetty riittävästi huomiota ikääntyneen väestönosan hyvinvointiin. Ikääntyneet ihmiset ansaitsevat kunnioittavan ja arvokkaan kohtelun täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä sekä turvallisen ympäristön. Riittävät ennakoivat palvelut tukevat ikääntyneiden terveyden ja hyvinvoinnin sekä toimintakyvyn ylläpitämistä. Tarvittaessa on saatava laadukasta palvelua sekä hoitoa joko kotiin tai kodinomaisessa hoitoyksikössä. Iäkkäiden kansalaisten on voitava elää rikasta elämää kaikenkuntoisina. Sivistynyt kansa huolehtii kaikista kansalaisista, ja tukee erityisesti niitä, jotka tarvitsevat apua.
Päiväkirja
Eduskuntavaaliehdokkaille annettiin mahdollisuus kirjoittaa jostain itselle tärkeästä asiasta viimeiseen Elävä Helsinki -lehteen. Koska olen suuren osan työurastani työskennellyt ikääntyneiden palvelujen parissa moninaisissa tehtävissä, asiakastyöstä johtamiseen, valitsin aiheeksi ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Aihe on siksikin tuttu, että olen johtanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella kansallista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kuntaverkostoa.
Toivottavasti saamme ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen myös tulevan eduskunnan agendalle jollain tavoin. Riittävän varhaisella tuella voidaan lisätä ihmisten hyvinvointia ja sen lisäksi pyrkiä vaikuttamaan raskaan (kalliin) hoidon tarpeeseen. Alla artikkelini:
”Ikääntyneiden tarpeista puhuttaessa pääasiaksi nousee usein paljon apua tarvitsevien koti- tai ympärivuorokautinen hoito. Näiden tärkeiden palvelumuotojen on oltava laadukkaita ja turvallisia. Lähes kolme neljäsosaa 75 vuotta täyttäneistä elää kuitenkin kodeissaan ilman säännöllisiä palveluja, joten keskustelua voisi suunnata nykyistä enemmän myös ikääntyneiden hyvinvointia ja terveyttä edistäviin sekä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin.
Myös tulevien vuosikymmenien väestörakennemuutos haastaa meitä etsimään keinoja ikääntyneiden voimavarojen tukemiseen riittävän varhain. Samalla on mahdollista tavoitella raskaiden palvelujen tarpeen hillitsemistä. On sekä ikääntyneiden elämänlaadun että yhteiskunnan talouden kannalta merkityksellistä, että ikääntyneet kansalaiset pysyvät terveinä, hyvinvoivina ja toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään.
Asumisen, ympäristön ja palvelujen kokonaisuus on tärkeä ikääntyneiden ihmisten kotona selviytymiselle. Asuntojen sijainti ja esteettömyys, liikkuminen sisällä ja ulkona, liikennejärjestelyt sekä päivittäin tarvittavien palvelujen saavutettavuus ratkaisevat usein, kuinka itsenäisesti ja täysipainoisesti iäkäs ihminen voi elää arkipäiväänsä. Ensiarvoisen tärkeää on myös tarvittaessa päästä oikea-aikaisesti terveys- ja kuntoutuspalveluihin. Lisäksi sivistys-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut voivat tarjota omalta osaltaan sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia.
Nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on mm. vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ja varhaista tukea poikkihallinnollisena toimintana. Tähän tarvitaan kunnissa hallinnolliset rakenteet. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyikin keväällä poikkihallinnollisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinoinnin ja johtamisen rakenteen sekä eri toimijoiden vastuut ja tehtävät. Toivon, että Helsingin uusi toimielin ottaa käynnistyessään huomioon juuri jättämäni valtuustoaloitteen ikääntyneiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen pitkäjänteisen toimenpideohjelman toteuttamisesta. Stadin ikäohjelmasta löytyy jo hyviä tavoitteita, mutta niiden toteutumiseksi tarvitaan nykyistä systemaattisempaa toimeenpanoa ja riittävät resurssit.
