Päiväkirja
Kommentoin puheessani joitakin talousarvion sote-palveluja koskevia kirjauksia – puhe alla:
”Sotepe-Helsingin puolella palvelujen rahoituksessa on uusi tilanne, mikä on haastanut tarvittavien palvelujen järjestämistä. Valtion rahoituksen jakokriteerien ei ole koettu ottavan huomioon riittävästi pääkaupunkiseudun erityisiä haasteita ja tarpeita. Myöskään yhteisten budjettivarojen kohdistaminen sekä perus- että erikoissairaanhoitoon ei ole aina helppoa, varsinkin kun Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin sotepe-toimialan rahoitusta ei ole koettu riittäväksi.
Jatkossa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla käynnistetäänkin talouden tasapainottamiseksi kolmivuotinen muutosohjelma, jossa selvitetään toimia tarvittavan sopeutustarpeen saavuttamiseksi. Myös HUS-yhtymä jatkaa tasapainottamisohjelmaa vuonna 2024.
Sotepe-toimialan budjetissa on luvataan panostaa mm. ennaltaehkäisevään toimintaan. Tämä on tärkeä linjaus vaikka rahoitus on niukkaa – ennaltaehkäisy tai hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole kuitenkaan yksin Sotepe-Helsingin tai HUSin asia, vaan se on mitä suurimmassa määrin Kunta-Helsingin asia. Esim. ikääntyvän väestön kohdalla se edellyttää ikäystävällistä kaupunkisuunnittelua – esim. seniorikeskuksia ja niiden hyvää saavutettavuutta, rakentamisen ja liikkumisen esteettömyyttä, riittäviä ja edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluja jne.
Vuoden 2024 Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan viidestä strategisesta painopisteestä esim. henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja osaaminen sekä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat kriittisiä hyvien palvelujen takaamiseksi kaupunkilaisille. Henkilöstön riittävyydestä huolehtimiseen aiotaan panostaa mm. kansainvälisen rekrytoinnin ja kilpailukykyisen palkkauksen avulla, ja rekrytointikokemusta pyritään parantamaan.
Kuulin juuri, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle työntekijälle oli ollut tarjolla vain määräaikainen sijaisuus, jolloin hän pestautui naapurikuntaan, jossa sai pysyvän, turvallisen työsuhteen voidakseen muuttaakseen muuttaa alueelle. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen kokemus, mutta se kertoo siitä, että rekrytointitilanne vaatii herkkyyttä huomioida hakijan tilanne ja toiveet.
Osaava ja hyvinvoiva, koulutustaan vastaavaa työtä tekevä henkilöstö on keskeisessä roolissa sote-palvelujen laadun, satavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta – varsinkin kun palvelujen tarve kasvaa.
Erittäin merkittävä tavoite on myös yhteistyö Sote-Helsingin ja HUSin välillä – toiminnan soisi olevan saumatonta ja sujuvaa. Uusia toimintamallejakin voisi tämän tavoitteen saavuttamiseksi ideoida. Myös esim. erikoissairaanhoidon konsultaatioiden lisääminen perusterveydenhuollossa voisi olla tarpeen yhteisen palveluketjun sujuvoittamiseksi.
Ei ole kovin asiakasystävällistä, jos terveysasemalle joutuu odottamaan viikkoja, ja sen jälkeen HUSiin useita kuukausia, ennen kuin saa palvelua tai hoitoa. Kaikkiaan palveluketjujen toimiminen saumattomasti on merkittävä tavoite sekä perusterveydenhuollon sisällä että perus- ja erikoistason palvelujen välillä. Kiitän Helsingin ja sotepe-toimialan virkahenkilöstöä hyvästä valmistelusta. Kannatan talousarvion hyväksymistä.”
Päiväkirja
Käytin kaupunginvaltuuston kokouksessa seuraavan puheenvuoron:
”On tärkeää, että Haagan Lassilan Hopeatien ympäristön asemakaavan muutos tulee hyväksytyksi, jotta alueelle voidaan rakentaa uusi seniorikeskus.
Seniorisäätiön kiinteistöt siirtyivät aikoinaan Helsingin kaupungille, ja silloin lupailtiin niiden peruskorjauksia. Kiinteistöt ovat kuitenkin nyt niin huonokuntoisia, että uuden ison seniorikeskuksen rakentaminen vanhojen, pienempien yksiköiden tilalle on järkevää. Uusi keskus monine palveluineen tulee vastaamaan nykyistä paremmin ikääntyneiden helsinkiläisten palvelutarpeisiin nykyaikaisilla tiloilla ja palveluilla.
Seniorikeskuksesta on tulossa valmistuessaan monipuolinen ikääntyneiden asumisen ja palveluiden keskittymänä, joka palvelee avopalveluillaan keskuksen asukkaiden lisäksi myös lähiympäristön asukkaita ja läheisyydessä sijaitsevia muita asumisyksiköitä, mm. Hopeatien palvelutaloa.
Tein vuonna 2019 valtuustoryhmäni jäsenten sekä muutamien muiden ryhmien jäsenten tukemana aloitteen tämän Hopeatien seniorikeskuksen rakentamisesta. Kiitänkin virkamiehiä sekä poliitikkoja myönteisestä suhtautumisesta ja asian edistämisestä – tätä hanketta todella tarvitaan, joten toivottavasti hanke etenee nyt ripeästi.”
Päiväkirja
Arviolta joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Jatkuvaa yksinäisyyttä kokee n. 5 %. Yksinäisyyttä pidetäänkin ikääntyvien keskeisenä ongelmana. Pitkän koronaeristäytymisen vuoksi vakavalle tautimuodolle alttiit ikäihmiset ovat olleet kovilla, varsinkin jos asuvat yksin. Ja yksin asuviahan meillä on Helsingissä n. puolet asuntokunnista. Myös hoitoyksiköissä asuvat ovat saaneet vain pikaisesti tavata muutamia läheisiään etäisesti.
Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe yksin oloa yksinäisyytenä vaan voivat jopa nauttia yksin olosta. Toisaalta osa ihmisistä voi kokea yksinäisyyttä vaikka olisi ihmisten ympäröimänä. Yksinäisyyden kokemus ei ole välttämättä yhteydessä kontaktein määrään vaan siihen, ettei kontaktien määrä ja tiheys vastaa odotuksia.
Usein kuulee ehdotettavan iäkkäiden yksinäisyyden lääkkeeksi palvelutaloihin siirtämistä. Omien tutkimusteni mukaan sekään ei kaikkia auta. Palvelutalojen asukkaista n. kolmannes tuntee itsensä yksinäiseksi. Nämä yksinäisyydestä kärsivät asukkaat eivät haastattelun mukaan tunteneet palvelutaloa kodikseen, ja osa koki itsensä näkymättämiksi. Yksinäisyyttä onkin osuvasti kuvattu ”sosiaaliseksi kivuksi”.
Järjestöillä on hyviä avauksia ikääntyneiden yksinäisyyden helpottamiseksi. Esim. Vanhustyön keskusliitossa kehitetyn psykososiaalisen kuntoutusryhmätoiminnan kautta monet ovat löytäneet ystäviä ja jatkaneet yhteydenpitoa kuntoutujakson jälkeenkin. Myös HelsinkiMission aamukorva on varmasti ollut monelle hyvä kanava muiden yhteyteen. Helsingin kaupungillakin on hyviä toimintamalleja, kuten etsivä vanhustyö tai palvelukeskusten ryhmätoiminnat. Näiden palvelujen käytön esteenä tuntuu edelleenkin olevan avun hakemisen korkea kynnys ja tiedon puute palveluista.
Siksi katsonkin, että tulevalla valtuustokaudella on heti alusta lähtien kiinnitettävä erityistä huomiota yksin asuvien ja yksinäisten ikääntyneiden hyvinvointiin. Yksinäisyys on stressaava tunne, joka on yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja terveyteen ja saattaa aiheuttaa mm. kognitiivisen tason laskua ja turvattomuutta.
Kenen tehtävä ikääntyneiden yksinäisyyden ehkäisy tai lievittäminen lopulta on – kuntien palvelujärjestelmän, järjestöjen, omaisten, meidän kaikkien? Ja mitä tarvitaan – ainakin uusia ideoita, hyväksi koettujen toimintojen ja menetelmien laajempaa käyttöönottoa, etsivää työtä ja oikeiden tiedottamiskanavien löytämistä. Kaikkien kaupungin toimialojen ja järjestöjen yhteistyön tiivistämistä ja työnjakoa.
Tässä kuntavaaleissa valittaville tehtävää tulevalle kaudelle – iäkkäitä ei saa unohtaa raskaan korona-ajan jälkeen.
