Kaupunginvaltuusto käsitteli 22.11.-23 Helsingin talousarviota vuodelle 2024

Kommentoin puheessani joitakin talousarvion sote-palveluja koskevia kirjauksia – puhe alla:

”Sotepe-Helsingin puolella palvelujen rahoituksessa on uusi tilanne, mikä on haastanut tarvittavien palvelujen järjestämistä. Valtion rahoituksen jakokriteerien ei ole koettu ottavan huomioon riittävästi pääkaupunkiseudun erityisiä haasteita ja tarpeita. Myöskään yhteisten budjettivarojen kohdistaminen sekä perus- että erikoissairaanhoitoon ei ole aina helppoa, varsinkin kun Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin sotepe-toimialan rahoitusta ei ole koettu riittäväksi.

Jatkossa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialalla käynnistetäänkin talouden tasapainottamiseksi kolmivuotinen muutosohjelma, jossa selvitetään toimia tarvittavan sopeutustarpeen saavuttamiseksi. Myös HUS-yhtymä jatkaa tasapainottamisohjelmaa vuonna 2024.

Sotepe-toimialan budjetissa on luvataan panostaa mm. ennaltaehkäisevään toimintaan. Tämä on tärkeä linjaus vaikka rahoitus on niukkaa – ennaltaehkäisy tai hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ei ole kuitenkaan yksin Sotepe-Helsingin tai HUSin asia, vaan se on mitä suurimmassa määrin Kunta-Helsingin asia. Esim. ikääntyvän väestön kohdalla se edellyttää ikäystävällistä kaupunkisuunnittelua – esim. seniorikeskuksia ja niiden hyvää saavutettavuutta, rakentamisen ja liikkumisen esteettömyyttä, riittäviä ja edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluja jne.

Vuoden 2024 Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimialan viidestä strategisesta painopisteestä esim. henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja osaaminen sekä palvelujen saatavuus ja saavutettavuus ovat kriittisiä hyvien palvelujen takaamiseksi kaupunkilaisille. Henkilöstön riittävyydestä huolehtimiseen aiotaan panostaa mm. kansainvälisen rekrytoinnin ja kilpailukykyisen palkkauksen avulla, ja rekrytointikokemusta pyritään parantamaan.

Kuulin juuri, että pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tulevalle työntekijälle oli ollut tarjolla vain määräaikainen sijaisuus, jolloin hän pestautui naapurikuntaan, jossa sai pysyvän, turvallisen työsuhteen voidakseen muuttaakseen muuttaa alueelle. Toivottavasti tämä oli vain yksittäinen kokemus, mutta se kertoo siitä, että rekrytointitilanne vaatii herkkyyttä huomioida hakijan tilanne ja toiveet.

Osaava ja hyvinvoiva, koulutustaan vastaavaa työtä tekevä henkilöstö on keskeisessä roolissa sote-palvelujen laadun, satavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta – varsinkin kun palvelujen tarve kasvaa.

Erittäin merkittävä tavoite on myös yhteistyö Sote-Helsingin ja HUSin välillä – toiminnan soisi olevan saumatonta ja sujuvaa. Uusia toimintamallejakin voisi tämän tavoitteen saavuttamiseksi ideoida. Myös esim. erikoissairaanhoidon konsultaatioiden lisääminen perusterveydenhuollossa voisi olla tarpeen yhteisen palveluketjun sujuvoittamiseksi.

Ei ole kovin asiakasystävällistä, jos terveysasemalle joutuu odottamaan viikkoja, ja sen jälkeen HUSiin useita kuukausia, ennen kuin saa palvelua tai hoitoa. Kaikkiaan palveluketjujen toimiminen saumattomasti on merkittävä tavoite sekä perusterveydenhuollon sisällä että perus- ja erikoistason palvelujen välillä. Kiitän Helsingin ja sotepe-toimialan virkahenkilöstöä hyvästä valmistelusta. Kannatan talousarvion hyväksymistä.”

Kaupunginvaltuusto päätti Haagan Lassilan Hopeatien kaavamuutoksesta (1.2.2023)

Käytin kaupunginvaltuuston kokouksessa seuraavan puheenvuoron:

On tärkeää, että Haagan Lassilan Hopeatien ympäristön asemakaavan muutos tulee hyväksytyksi, jotta alueelle voidaan rakentaa uusi seniorikeskus.

Seniorisäätiön kiinteistöt siirtyivät aikoinaan Helsingin kaupungille, ja silloin lupailtiin niiden peruskorjauksia. Kiinteistöt ovat kuitenkin nyt niin huonokuntoisia, että uuden ison seniorikeskuksen rakentaminen vanhojen, pienempien yksiköiden tilalle on järkevää. Uusi keskus monine palveluineen tulee vastaamaan nykyistä paremmin ikääntyneiden helsinkiläisten palvelutarpeisiin nykyaikaisilla tiloilla ja palveluilla.

Seniorikeskuksesta on tulossa valmistuessaan monipuolinen ikääntyneiden asumisen ja palveluiden keskittymänä, joka palvelee avopalveluillaan keskuksen asukkaiden lisäksi myös lähiympäristön asukkaita ja läheisyydessä sijaitsevia muita asumisyksiköitä, mm. Hopeatien palvelutaloa.

Tein vuonna 2019 valtuustoryhmäni jäsenten sekä muutamien muiden ryhmien jäsenten tukemana aloitteen tämän Hopeatien seniorikeskuksen rakentamisesta. Kiitänkin virkamiehiä sekä poliitikkoja myönteisestä suhtautumisesta ja asian edistämisestä – tätä hanketta todella tarvitaan, joten toivottavasti hanke etenee nyt ripeästi.”

Gerontologisia sairaanhoitajia terveysasemille (7.12.2022)

”Ikääntyvän väestön määrä ja osuus kasvaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Helsingissä merkittävästi. Tämä vaikuttaa jo nyt ja tulee vaikuttamaan myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarpeeseen. On tärkeää, että tässä tilanteessa ikääntyvä väestö saa tarvitsemansa avohoitopalvelut terveysasemilta / terveys- ja hyvinvointikeskuksista oikea-aikaisesti ja asiantuntevan henkilöstön toteuttamana. Ikääntyvällä väestöllä on oikeus yhdenvertaisiin, tarpeidensa mukaisiin palveluihin muun väestön kanssa. Esitänkin, että Helsingin kaupunki järjestää /hankkii lisäkoulutusta sairaanhoitajille gerontologisesta hoitotyöstä ja palkkaa terveysasemille gerontologisia sairaanhoitajia.”

Miten vastaisimme ikääntyneiden yksinäisyyteen?

Arviolta joka kolmas yli 65-vuotias tuntee itsensä ajoittain yksinäiseksi. Jatkuvaa yksinäisyyttä kokee n. 5 %. Yksinäisyyttä pidetäänkin ikääntyvien keskeisenä ongelmana. Pitkän koronaeristäytymisen vuoksi vakavalle tautimuodolle alttiit ikäihmiset ovat olleet kovilla, varsinkin jos asuvat yksin. Ja yksin asuviahan meillä on Helsingissä n. puolet asuntokunnista. Myös hoitoyksiköissä asuvat ovat saaneet vain pikaisesti tavata muutamia läheisiään etäisesti.

Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan koe yksin oloa yksinäisyytenä vaan voivat jopa nauttia yksin olosta. Toisaalta osa ihmisistä voi kokea yksinäisyyttä vaikka olisi ihmisten ympäröimänä. Yksinäisyyden kokemus ei ole välttämättä yhteydessä kontaktein määrään vaan siihen, ettei kontaktien määrä ja tiheys vastaa odotuksia.

Usein kuulee ehdotettavan iäkkäiden yksinäisyyden lääkkeeksi palvelutaloihin siirtämistä. Omien tutkimusteni mukaan sekään ei kaikkia auta. Palvelutalojen asukkaista n. kolmannes tuntee itsensä yksinäiseksi. Nämä yksinäisyydestä kärsivät asukkaat eivät haastattelun mukaan tunteneet palvelutaloa kodikseen, ja osa koki itsensä näkymättämiksi. Yksinäisyyttä onkin osuvasti kuvattu ”sosiaaliseksi kivuksi”.

Järjestöillä on hyviä avauksia ikääntyneiden yksinäisyyden helpottamiseksi. Esim. Vanhustyön keskusliitossa kehitetyn psykososiaalisen kuntoutusryhmätoiminnan kautta monet ovat löytäneet ystäviä ja jatkaneet yhteydenpitoa kuntoutujakson jälkeenkin. Myös HelsinkiMission aamukorva on varmasti ollut monelle hyvä kanava muiden yhteyteen. Helsingin kaupungillakin on hyviä toimintamalleja, kuten etsivä vanhustyö tai palvelukeskusten ryhmätoiminnat. Näiden palvelujen käytön esteenä tuntuu edelleenkin olevan avun hakemisen korkea kynnys ja tiedon puute palveluista.

Siksi katsonkin, että tulevalla valtuustokaudella on heti alusta lähtien kiinnitettävä erityistä huomiota yksin asuvien ja yksinäisten ikääntyneiden hyvinvointiin. Yksinäisyys on stressaava tunne, joka on yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun ja terveyteen ja saattaa aiheuttaa mm. kognitiivisen tason laskua ja turvattomuutta.

Kenen tehtävä ikääntyneiden yksinäisyyden ehkäisy tai lievittäminen lopulta on – kuntien palvelujärjestelmän, järjestöjen, omaisten, meidän kaikkien? Ja mitä tarvitaan – ainakin uusia ideoita, hyväksi koettujen toimintojen ja menetelmien laajempaa käyttöönottoa, etsivää työtä ja oikeiden tiedottamiskanavien löytämistä. Kaikkien kaupungin toimialojen ja järjestöjen yhteistyön tiivistämistä ja työnjakoa.

Tässä kuntavaaleissa valittaville tehtävää tulevalle kaudelle – iäkkäitä ei saa unohtaa raskaan korona-ajan jälkeen.

Laitoshoidosta hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen (29.10.2020)

Kirjoitin ansiokasta työtä ikääntyneiden hyvinvoinnin eteen tekevän Vanhusten hyvinvointi ry:n nettisivuille artikkelin, jonka lisään myös tähän. (https://www.vanhustenhyvinvointi.net/)
”Olen toiminut pitkään vanhustenhuollossa eri tehtävissä. Ensin asiakastyössä, sittemmin kehittäjänä, johtajana ja tutkijana. Tästä perspektiivistä katsoen ikääntyneen väestön tarpeet ja palvelut ovat muuttuneet vuosien myötä paljon.
Ikääntyneiden määrä ja osuus väestössä on kasvanut ja elinajanodote pidentynyt. Esim. kotikunnassani Helsingissä 75
vuotta täyttäneiden lukumäärä kasvaa tällä vuosikymmenellä n. 2 000-3 000 henkilöllä vuosittain. Palvelujen tarve ei kuitenkaan kasva samassa suhteessa, sillä tämän päivän eläkeikäiset ovat aiempia ikäluokkia terveempiä, toimintakykyisempiä,
aktiivisempia ja elinvoimaisempia.
Vielä 1990-luvulla iäkkäille kansalaisille järjestettiin lähinnä vain kotihoitoa ja pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa sairaalamaisissa yksiköissä. Tosin hoidon saanti oli nykyistä helpompaa kun palvelujen tarvitsijoita oli vähemmän. Nyt kunnissa on tarjolla monenlaisia avopalveluja kuten palvelukeskustoimintaa ja välimuotoisia palveluja, esim. päivätoimintaa sekä ympärivuorokautista asumispalvelua. Lisäksi on sähköisiä palveluita, joilla tuetaan muita palveluja.
Hoidon sisältö on myös kehittynyt, vaikka kehittämistarpeita on edelleen. Esim. vasta 2000-luvun taitteessa perustettiin erillisiä muistisairaiden yksiköitä. Myös muistisairauksien tutkimus- ja hoitomenetelmät ovat kehittyneet. On lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitomuotoja. Muistisairaita osataan kohdata, tukea ja kuntouttaa entistä paremmin tutkimustietoon perustuen.
Julkisessa keskustelussa painottuvat useimmin ikääntyneiden raskaimpien palvelujen tarve ja laatu. Muiden avun varassa
elävien ihmisten ympärivuorokautisen palvelun onkin oltava laadukasta, ja ammattitaitoisesti tuotettua. On kuitenkin hyvä huomioida, että esim. Helsingin 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä n. 8 % on pitkäaikaisesti ympärivuorokautisessa
hoidossa hoitoyksiköissä ja n. 12 % säännöllisen kotihoidon asiakkaina. Suurin osa tästä ikäluokasta asuu ja elää itsenäisesti kodeissaan. Tämän vuoksi keskustelua ja kuntien toimia kannattaisi suunnata entistä enemmän myös hyvinvointia ja
terveyttä edistäviin palveluihin, ennaltaehkäisyyn ja kuntoutukseen. Siihen, että ikääntyneiden terveys ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään.
Hyvinvointia ja terveyttä edistävät toimet ovat olleet mukana kuntien suunnitelmissa jo pitkään, mutta eteneminen on ollut
hidasta. Ehkä siksi, että toimenpiteiden edistämiseen tarvitaan kunnissa kaikkien toimialojen yhteistyötä. Ikääntyneiden tarpeet on otettava huomioon sosiaali- ja terveyspalvelujen lisäksi mm. kaavoituksessa, rakentamisessa, palvelujen sijoittelussa, liikennejärjestelyissä, kulttuuri- ja liikuntapalveluissa. Iäkkään ihmisen kannalta on merkittävää, pääseekö hän liikkumaan kodissaan esteettömästi, ja pääseekö hän omin voimin kauppaan, apteekkiin, palvelukeskuksiin ym. kohteisiin.
Kaikkiaan asumisen, ympäristön ja palvelujen toimiva kokonaisuus on perusta turvalliselle ikääntymiselle. Oman elämän valinnoissa tärkeitä ovat myös hyvä ravitsemus, liikunta sekä sosiaalinen toiminta. Näistä voi jokainen iäkäs
ihminen pyrkiä itse huolehtimaan, mutta myös kuntien, järjestöjen ym. toimijoiden tukea tarvitaan iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.
Seija Muurinen
TtT, gerontologian dosentti, sairaanhoitaja-diakonissa,
kaupunginvaltuutettu, Helsinki ”