Päiväkirja
Käsittelimme tänään kaupunginvaltuustossa vuoden 2024 arviointikertomusta, josta löytyy hyviä huomioita, joita kaupunkilaisetkin ovat tuoneet esille yhteydenotoissaan.
On rauhoittavaa todeta, että sekä Kunta-Helsingin että Sotepe-Helsingin (sosiaali-, terveys-, pelastustoimi) talous on edelleen pysynyt tasapainossa sote-uudistuksen tuomista rahoitusmuutoksista huolimatta. Harmillista vain on, että valtion taholta halutaan tänä vuonna rangaista Helsingin sotepe-palveluja hyvästä talouden hallinnasta leikkaamalla rahoituksesta. Pääkaupunkiseudun erityisiä haasteita ei tunnuta aina tunnistettavan.
Tärkeä nosto arviointikertomuksessa on katutöiden haittojen vähentäminen. Tätä asiaa olemme käsitelleet jo useiden valtuustokausieni aikana. Silti edelleen työmaat saattavat ihan keskusta-alueellakin seisoa hiljaisina pitkähköjäkin aikoja. Esim. Pohjois-Espan kaistavarauksen piti päättyä vuodenvaihteeseen, mutta kaista on saatu vasta vähän aikaa sitten avattua. Yhden kaistan poistaminen on vaikuttanut liikenteen sujuvuuteen merkittävästi varsinkin ruuhka-aikoina. Toivottavasti tämä pitkään jatkunut yritys katutöiden haittojen vähentämisestä etenee tällä valtuustokaudella.
Asunnottomuuskin on ollut pitkään ongelmana, eikä tilanteeseen ole aivan helppoa ratkaisua. Tarkastuslautakunnan suosituksista pidän hyvänä ehdotusta kohdentaa resursseja erityisesti päihteettömiin asumispalveluihin ja naisten asumiseen. Kodittomuus on vakava asia ihmiselle, olipa syy mikä tahansa, joten on hyvä, että tähän on nyt kiinnitetty huomioita.
Arviointikertomuksessa on otettu esille myös tärkeä asia iäkkäiden oikea-aikaisesta pääsystä kotihoidosta ympärivuorokautiseen hoitoon. Kun esim. muistisairaus on edennyt riittävän pitkälle, tarvitaan ympärivuorokautista palvelua henkilön hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi. Mitä oikea-aikaisemmin ja paremmin asumis- tai hoitopaikka tai muu palvelu vastaa ikääntyneen ihmisen tarpeisiin, sitä vähemmän tulee tarvetta kalliille päivystystyyppisille tai raskaammille palveluille.
Niinpä väestörakennemuutoksen eli väestön ikääntymisen hallintaan tarvitaankin Helsingissäkin kaikkien kaupungin toimialojen ennakoivia, hyvinvointia ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä. Tarvitaan mm. sopivia esteettömiä asuntoja riittävän ajoissa jäljellä olevan toimintakyvyn tukemiseksi, kuten myös helposti saavutettavia kulttuuri- ja liikuntapalveluja sekä mahdollisuutta elinikäiseen oppimiseen jne.
iitokset virkahenkilöille ja tarkastuslautakunnan jäsenille hyvistä nostoista arviointikertomuksessa!
Päiväkirja
Sosiaali-, terveys- ja pelastustoimiala
- Toimialan lausunnossa todettiin, että ”hoitoon pääsyä perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kiireettömään palveluun on edistetty perustamalla terveysasemille lisää lääkäri- ja hoitajavakansseja. Hoito- ja palveluvelkarahoituksen mahdollistaman ylimääräisen henkilöstön poistuessa henkilöstön kokonaismäärä ei kuitenkaan kasvanut.”
- Tämä huolestutti, ja kysyinkin apulaispormestarilta, onko lisähenkilöstön palkkaamiselle jatkossa mitään toiveita. Tarvetta kuitenkin olisi – Helsingin väestö kasvaa ja ikääntyy tulevinakin vuosina.
- Ikääntyneet tosin ovat aiempia sukupolvia parempikuntoisia, mutta silti jatkossa tarvitaan lisähenkilöstöä. Varsinkin jos halutaan panostaa aiempaa enemmän varhaiseen tukeen ja toimintakyvyn laskun ennaltaehkäisyyn. Näitä toimia valtakunnallisissa tavoitteissakin painotetaan.
- Vastauksena kuulin, että perusterveydenhuollon saatavuuden parantamiseksi on tehty määrätietoisia toimenpiteitä. Terveysasemien henkilöstöä on vahvistettu henkilöstölisäyksillä, yhteensä yli 40 henkilöllä. Tavoitteena on palveluihin pääsyn vahvistaminen.
- Tätä jään seuraamaan.
Päiväkirja
Kaupunginvaltuustossa käsiteltiin Kokoomuksen valtuustoryhmän ryhmäaloitetta Helsingin julkisen perusterveydenhuollon (terveysasemapalvelujen) saatavuuden parantamisesta.
Omassa puheenvuoroni aiheesta:
Kun väestö ikääntyy ja eläköityy entistä kiivaammin kahtena tulevana vuosikymmenenä ja työikäinen väestö vähenee, se haastaa tulevaisuudessa ja jo nyt sote-palvelujärjestelmäämme. Mm. eläköityneet työterveyshuollon asiakkaat ja kaupunkiin vuosittain muuttavat tuhannet uudet asukkaat ovat potentiaalisia terveysasemiemme asiakkaita. Ja samaan aikaan meillä on pulaa työvoimasta – tällä hetkellä erityisesti terveyskeskuslääkäreistä.
Kiireellinen hoito terveysasemilla onnistuu tällä hetkellä kohtalaisen hyvin, mutta kiireettömään hoitoon on liian pitkä odotusaika. Sosiaali- ja terveyslautakunta on ollut tilanteesta jo pidempään huolissaan ja erilaisia keinoja hoitoon pääsyn parantamiseksi on toteutettu tai sovittu. Kuten palvelusetelien käyttö, henkilöstön palkankorotukset, työnjaon selkeyttäminen, johtamisen kehittäminen ja sähköisten palvelujen lisääminen.
Kevään aikana tulee lisäksi käsittelyyn 1-2 terveysaseman ulkoistaminen. Vasemmisto vastustaa esitystä, mutta tähän esitykseen olisi nykytilanteessa syytä suhtautua avoimin mielin. Kyse on yhdestä keinosta edistää kaupunkilaisten palveluihin pääsyä ja sitä kautta hyvinvointia. Olisi mielestäni sääli jättää tämä vaihtoehto kokeilematta kun periaatteiksi on sovittu sama hintataso ja palvelu kuin omassa toiminnassa.
Toimialalla hyväksytyt kehittämistoimenpiteet hoitoon pääsyn helpottamiseksi ovat olleet lähinnä rakenteellisia. Ohella voisi olla syytä lisätä myös hoitoprosessien sujuvuuden arviointia. Kuulin juuri, että erään uuden teknisen apuvälineen saanti vaati asiakkaalta n. 3-4 käyntiä, n. 5-6 eri työntekijän tapaamista. Kalliin laitteen tarve ja soveltuvuus on tietenkin varmistettava, mutta ohella olisi hyvä tarkastella myös työvoimakustannuksia ja henkilöstön työajan käyttöä.
Monisairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien kokonaishoidon koordinointi on oleellinen terveysasemapalvelujen käytön optimoimiseksi. Eri tutkimusten mukaan noin 10 prosenttia palveluja käyttävistä asiakkaista kerryttää n. 70–80 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista ja vie samalla suuren osan henkilöstöresursseista.
Siksi Helsingissä käyttöön otetun, sosiaali- ja terveysministeriössä johdollani Suomen järjestelmään sovelletun paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoitomallin vakiinnuttaminen kaikille terveysasemille on tarpeen. Oikea asiakassegmentointi mallissa on oleellista samoin kuin henkilöstön valmentaminen tai kouluttaminen monisairaiden hoidon toteuttamiseen. Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt arvion paljon palveluja tarvitsevien hoidosta 2017. Siihen ja sen suosituksiin olisi hyvä kunnissakin perehtyä palvelujen oikean kohdentamisen edistämiseksi. Monisairaiden ja moniongelmaisten hyvällä hoidolla ja koordinoinnilla on mahdollista saada väljyyttä muiden asiakkaiden hoitoon
