Päiväkirja
Kysymys, jonka laatimiseen osallistui myös valtuutettu Asko-Seljavaara:
”Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on vuosien kuluessa kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja, mutta ne ovat usein kariutuneet. Ministeriön selvityksen mukaan tieteellinen näyttö on kuitenkin osoittanut, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu ja potilastyytyväisyys paranee. Omalääkärimallilla on myös ollut mahdollista vaikuttaa myönteisesti mm. terveydenhuollon palveluiden kokonaistarpeeseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”hoidon jatkuvuusmalli” sisältää uuden ”omalääkärimallin 2.0”, mukaan lukien ”ammatinharjoittajamallin”. Tällä pyritään tukemaan sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista, kuten kustannusten nousun hillitsemistä ja yhdenvertaisuuden paranemista. Keskeisenä elementtinä mallissa on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.
STM:n julkaisun mukaan nykyisillä toimintamalleilla ei Suomessa voida enää jatkaa, ja sikäli uusia malleja on lähdetty kehittämään ja niiden toimeenpanoa tukemaan. Tämän vuoden alussa sosiaali- ja terveysministeriö onkin julkaissut hakuilmoituksen valtionavustuksesta hankkeille, joissa otetaan käyttöön hoidon jatkuvuusmalli, noudattaen mallissa esitettyjä periaatteita.
Kysymme:
- Miten Helsingin sotepe-toimiala on valmistautunut terveysasemien hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden paranemiseen – sekä kustannusten hillintään?
- Onko Helsingissä tarkoitus uudistaa terveysasemapalveluja sosiaali- ja terveysministeriön esittämän ”hoidon jatkuvuusmallin, mm. omalääkäri 2.0.” tavoitteiden mukaisesti?
- Onko tarkoitus ottaa jatkossa käyttöön omalääkäri-omahoitajamalli
- Tulisiko kyseeseen myös ammatinharjoittajamalli omalääkäri- omahoitaja periaatteella?”
Apulaispormestari Daniel Sazonovin vastauksessa todettiin, että kysymykseni liittyi terveysasemien hyvän hoitotyön perustekijöihin, eli mainitsemiini hoidon saatavuuteen, jatkuvuuteen ja kustannuksiin.
Hoidon saatavuus oli sotepe-toimialan vastauksen mukaan parantunut Helsingin terveysasemilla mm. käytössä olevan ”omatiimi-mallin avulla. Kustannusten hillitsemiseksi oli käynnistetty muutosohjelma. Kuulimme myös varovaisen myönteisen lausuman tiimimallia pidemmälle vietävän omalääkäri-omahoitaja
-mallin sekä ammatinharjoittajamallin edistämisestä.
Suurin osa valtuuston jäsenistä suhtautui myönteisesti apulaispormestarin vastaukseen ja kehittämistoimenpiteisiin, mutta joitakin vastakkaisiakin mielipiteitä kuultiin. Jonkun mielestä meillä ei olisi varaa uusiin kokeiluihin. Joillekin ammatinharjoittajamalli ei periaatteellisista syistä sopinut.
Oman kokemukseni ja tutkimusten mukaan omahoitaja-omalääkäri -malli helpottaa terveydenhuollon paineita. Esim. kun terveyspalvelua tarvitseva asiakas kohtaa usein eri ammattilaisia, jotka eivät tunne häntä, hänen hoitonsa jää hajanaiseksi ja tuottaa asiakkaalle huolta. Tilanne johtaa helposti epätarkoituksenmukaiseen terveyspalveluiden kysyntään ja terveyspalveluiden käyttöön – mikä vain entisestään kuormitta työntekijöitä ja järjestelmää.
Erityisesti monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyvät omasta vastuuhenkilöstä terveysasemilla. Heidän hoitoaan varten jo aiemmin laadittu sosiaali- ja terveysministeriössä ”asiakasvastaavamalli” ja ”asiakasvastaaville” koulutusohjelma (Muurinen & Mäntyranta):
2a2a9f1a-8751-42b6-a0f5-ad92ff87e6a2 (stm.fi)
Tässä ajassa myös ammatinharjoittajamallia on mielestäni syytä rohkeasti kokeilla. Nyt terveyspalveluihin joudutaan ostamaan työvoimaa yksittäisiin työvuoroihin kalliista välittäjäfirmoista, kun vakituista työvoimaa ei ole riittävästi tarjolla. Tämä nimenomaan tekee hoidosta pirstaleista – heikentää palvelujen laatua, asiakastyytyväisyyttä ja jatkuvuutta sekä nostaa kustannuksia. Pidän parempana vaihtoehtona sellaista ammatinharjoittajamallia, jossa pysyvä lääkäri-hoitaja -työpari pitää vastaanottoa terveysasemalla, ja vastaa omien asiakkaidensa kokonaishoidosta.
Kaikkiaan uusia toimintamalleja kannattaa mielestäni kokeilla, mikäli aiemmassa järjestelmässä on koettu ongelmia. Kokeilujen samanaikaisen arvioinnin perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, ja joko ottaa uusi malli käyttöön, kehittää mallia tai lopettaa kokeilu. Tiukasti entisissä toimintamalleissa pysytteleminen voi johtaa ajan myötä huonoon lopputulokseen asiakkaiden, hoitavan henkilöstön ja palvelujärjestelmän kannalta.
Aloitteet
Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalla on pulaa hoitohenkilöstöstä, esim. kotihoidossa, hoivayksiköissä ja terveysasemilla. Henkilöstön vaihtuvuus on myös suurta, mikä vaikeuttaa toiminnan laadun ylläpitoa ja luottamuksellisten hoitosuhteiden muodostamista asiakkaille. Henkilöstötilanne on edelleen heikentynyt koronapandemian aikana, ja sosiaali- ja terveyspalveluihin on syntynyt viime vuosina runsaasti hoito- ja palveluvelkaa.
Jo nyt on henkilöstötilanteen parantamiseksi ollut esillä palkkakehitysohjelma, mutta työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden vahvistamiseksi kannattaisi ideoida muitakin toimia.
Esitänkin, että Helsingin kaupunki perustaa työryhmän sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuutta ja ”pitovoimaa” edistävien toimenpiteiden määrittelemiseksi ja kutsuu työryhmään sekä viranhaltijoita että työntekijöiden edustajia.
Kaupunginvaltuusto hyväksyi aloitteeni – tässä vastaus:
Sosiaali- ja terveyslautakunta on käsitellyt 7.6. ja 21.6. kokouksissaan esitystä erillisen työryhmän perustamisesta. Lautakunnan päätöksessä on laajasti todettu moninainen toiminta henkilöstön saatavuuden edistämiseksi. Henkilöstön saatavuutta edistetään mm. erilaisin hankkein, pito- ja vetovoimatyöpajoin, työnantajakuvaa ja oppilaitosyhteistyötä kehittäen, oppisopimuskoulutuksin ja kansainvälisen rekrytoinnin keinoin. Kehittämistä on tiivistetty, ja siihen on voitu osoittaa resurssia Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeesta.
Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että Työvoiman saatavuuden hankkeen sekä sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstöresurssipalveluiden toimintaan sisäänrakennettujen saatavuutta parantavien mekanismien vaikutusten arviointi olisi syytä toteuttaa ennen työryhmän perustamista. Sosiaali- ja terveyslautakunta toteaa, että edellä mainitun vuoksi tässä vaiheessa oman työryhmän perustaminen Helsingin sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuuden parantamiseksi ei ole tarkoituksenmukaista.
Samalla lautakunta päätti, että edellä kuvattujen toimenpiteiden lisäksi käynnistetään työpajatoiminta sosiaali- ja terveystoimialan henkilöstön saatavuuden ja pitovoiman vahvistamiseksi, ja kutsutaan työpajaan asiakastyötä tekeviä lääkäreitä, hoitotyön ja sosiaalityön edustajia sekä opintojen viime vaihetta suorittavia alan opiskelijoita. Lautakunta esittää myös harkittavaksi kyselyä lastensuojelussa jo tehdyn kyselyn tapaan eri yksiköissä toimiville asiakastyötä tekeville työntekijöille tai otokselle työntekijöistä. Sosiaali- ja terveyslautakunta toivoo saavansa työpajatoiminnan sekä mahdollisen kyselyn tulokset tiedoksi maaliskuuhun 2023 mennessä.
Muina näkökohtina sosiaali- ja terveyslautakunta nostaa esiin sosiaali- ja terveystoimen yksiköiden välisen tietojen vaihdon, henkilöstön työkierron ja -vierailujen kautta toimiva parhaiden käytäntöjen levittämisen sekä yksiköiden johtajien keskinäinen neuvonpidon organisaatioiden toimintojen kehittämiseksi ja työilmapiirin edistämiseksi ja muut vastaavat työyhteisön sisäiset ns. pitoa parantavat toimenpiteet.
Päiväkirja
Helsingin kaupunginvaltuusto kävi 24.4. lähetekeskustelun talousarvion 2020 valmistelua varten. Omassa puheessani keskityin lähinnä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeisiin ja niihin vaikuttaviin haasteisiin.
Puheeni:
”Suomen bruttokansantuotteen kasvun ennustetaan hidastuvan lähivuosina, mutta talouskasvua kuitenkin ennustetaan edelleen olevan. Vaalien aikaiset levottomat puheet rahan jakamisesta, useiden verojen korotuksista tai mm. yritystukien poistamisesta kokonaan aiheuttavat kuitenkin huolta Suomen talouskehityksestä. Toivottavasti tuleva hallitus kuitenkin toimii vastuullisesti; perustaa toimintansa laskelmiin ja tietoon – jotta yritykset voivat edelleen työllistää suomalaisia ja helsinkiläisiä.
Väestön ikääntyminen on yksi tulevaisuuden haasteistamme, joka kasvattaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen menoja. Tämä luo paineita talouden kestävyydelle pidemmällä aikavälillä.
Helsingissä eläkeikäisen väestön vuotuisen kasvun ennustetaan olevan yli 2 000 asukasta. Heistä useat siirtyvät pois työterveyshuollon piiristä, mikä lisää julkisten palvelujen tarvetta. Eläkeikäisen väestön sisällä erityisesti kaikkein vanhimpien vanhusikäluokkien, yli 75- ja yli 85-vuotiaiden, määrän kasvu lisää myös palvelujen kysyntää. Yli 95-vuotiaitakin oli Helsingissä viime vuonna runsaat 1000 ja yli 100-vuotiaita 116 henkilöä. Näistä kaikkien hauraimmista ikäryhmistä voisi jatkossa raportoida myös Helsingin ennusteissa.
Väestön ikääntymisen lisäksi kaupungin väkiluku kasvaa vuosittain yli 5000 asukkaalla. Heistäkin kaikki ovat potentiaalisia julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiä.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa on juuri nyt yksittäisenä huolena lastensuojelutarpeen kasvu, joka on jatkunut jo jonkin aikaa. Tämä on syytä huomioida tulevassa talousarviossa. Tukea on hyvä olla tarjolla mahdollisimman varhain auttamaan perheitä sekä lapsia ja nuoria elämässä eteenpäin. Tämä on satsaus syrjäytymisen ehkäisyyn ja tulevaisuuteen.
Henkilöstöpula on tosiasia monissa sosiaali- ja terveyspalveluissa, esim. terveysasemapalveluihin on edelleen vaikea löytää ammattitaitoista henkilöstöä. Tulevina vuosina onkin jatkettava keinojen etsimistä Helsingin työpaikkojen houkuttelevuuden lisäämiseksi. Mm. palkkakehitysohjelmaa on syytä kiirehtiä, ja henkilöstön johtamiseen ja työjärjestelyihin voisi kiinnittää lisää huomiota. Esim. itseohjautuvia tiimejä on muualla kokeiltu. Meilläkin voisi pilotoida tämän suuntaisia kokeiluja. Myös tälle vuodelle tehtyä budjettikirjausta allianssimallin kokeilusta jossain sosiaali- ja terveyspalvelussa pitää viedä eteenpäin.
Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avoimia ja tärkeitä kaikille kaupunkilaisille. Tulevassa talousarviossa on tarpeen tunnistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää kasvattavat tekijät ja resursoida palveluja sen mukaisesti. Samanaikaisesti pitää tukea toiminnan kehittämistä erilaisin uusin avauksin niin, että kaupunkilaiset lapsista vanhuksiin voivat luottaa saavansa hyviä, ajanmukaisia palveluja oikea-aikaisesti, ja että palvelut tuotetaan kustannusvaikuttavasti ja – tehokkaasti.”
