Terveyslautakunnassa oli tärkeä ja kaupunkilaisten kannalta merkittävä asia käsiteltävänä. Se oli terveysasematoiminnan pitkän aikavälin linjausten hyväksyminen. Terveysasemilla siirrytään jatkossa työparimalliin, jossa lääkäri ja hoitaja toimivat kiinteästi yhdessä siten, että asiakas ottaa yhteyttä omahoitajaan silloin kun tarvetta terveyspalveluille ilmenee. Tähän saakka asiakkaiden hoidon tarpeen arvioinnista ja sairaanhoidosta ovat vastanneet terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan koulutuksen saaneet henkilöt. Nyt esityksessä työparimallista ehdotettiin, että myös lähihoitajat voivat toimia omahoitajina. Tämä oli samalla merkittävä linjaus laskea hoitotyössä toimivien hoitajien koulutustasovaatimusta. Sitä monen asiaan perehtymättömän lautakunnan jäsenen oli vaikea ymmärtää. Toki suon kokeneille lähihoitajille mahdollisuuden kouluttautumisen ja kokemuksen kautta edetä urallaan, mutta kyllä asiakkaiden sairauksien ja oireiden seulonnassa sekä hoitotyössä toimivilla henkilöillä pitää lähtökohtaisesti olla vähintään terveydenhoitajan, kätilön tai sairaanhoitajan tutkinto perustana. Sen verran vaativaa on terveyskeskuksen itsenäinen vastaanottotyö. Onneksi lautakunta lisäsi listatekstiin hienoisen lievennyksen omahoitajan määrittelyn kohdalle siten, että omahoitajina voivat toimia terveydenhoitajat, sairaanhoitajat tai omahoitajiksi toimipaikkakoulutetut lähihoitajat.

Terveyskeskusten kehittämissuunnitelmaan kuuluu myös ns. listautumismallin käyttöönoton pilotointi joillakin terveysasemilla jo tänä vuonna. Se tarkoittaa sitä, että kaupunkilaiset voivat valita itse lääkärin (lääkäri-omahoitaja –työparin), jonka asiakkaiksi haluavat tulla. Jos terveydenhuoltolaki menee läpi esitetyssä muodossa, jo ensi vuonna vapaa terveysaseman ja vastuutyöntekijöiden valinta tulee voimaan kaupungin sisällä. Listautumalla on mahdollista tehdä valinta myös hoitajaosapuolen mukaan. Esim. diabeetikoiden kannattaa valita työpari, jossa omahoitaja on diabetekseen erikoistunut terveydenhoitaja. Kehittämisesityksen mukaan tulivat hyväksytyiksi myös keskusterveysasemat samoin kuin niiden ilta-aukioloajat. Monia muutoksia on siten edessä, mutta uskon, että ne kaikki ovat tarpeellisia, ja suurin osa niistä auttaa perusterveydenhuoltoa kehittymään hyvään suuntaan.