Helsingin terveyslautakunnan enemmistö päätti vastoin Kokoomuksen edustajien näkemyksiä kannattaa terveyskeskuksen lääkärin vastaanottomaksun poistamista 2013 alkaen. Se ei tuntunut juuri nyt viisaalta eikä harkitulta päätökseltä varsinkaan kun muut pääkaupunkiseudun kunnat eivät ole olleet halukkaita samanlaiseen linjaukseen. Jos maksusta luovutaan, ja jos ulkopaikkakuntalaisia joudutaan kohtelemaan kuten helsinkiläisiä, Helsingin ilmaiset lääkäripalvelut saattavat jatkossa olla houkutteleva vaihtoehto muiden kuntien asukkaille. Uusi terveydenhuoltolaki mahdollistaa vapaan hakeutumisen terveyspalveluihin yli kuntarajojen vuonna 2014. Sikäli tämä mahdollinen ilmaisuuden lahja saattaakin kääntyä helsinkiläisiä vastaan jos jonot vastaanotoille pitenevät. Ruuhkaa voi lisätä myös itse palvelun ilmaisuus – aika voidaan varata ”varmuuden vuoksi” kun se ei maksa mitään. Mahdetaanko ilmaispalvelua muutenkaan arvostaa yhtä lailla kuin maksullista, vaikka maksu olisi pienikin? 

Terveystoimessa on jo parin vuoden ajan jouduttu tulemaan toimeen ilman budjetin tasokorotusta, vaikka palvelujen tarve on kasvanut. Lisäyksiä ei ole luvassa seuraavallekaan vuodelle, joten terveyskeskusmaksun jättämä vaje olisi jatkossa otettava jostain muusta palvelusta pois. Yllättävää oli, että maksuttomuutta kannattaneet pitivät terveyskeskusmaksun poistosta aiheutuvaa n. 3.5 miljoonan euron menetystä tällä kertaa vähäisenä. Sen sijaan viime syksynä kotihoitoon pitkällisten neuvottelujen kautta saatua 1.5 miljoonan euron lisärahoitusta pidettiin hyvänä saavutuksena. Sillä saatiin palkattua n. 20 uutta työntekijää kotihoitoon. Maksun poistosta aiheutuvat menetykset, toki vähäiset miljoonat suhteessa koko budjettiin, vastaisivat n. 50 henkilön vuosipalkkaa.  

Maksun poiston perusteluna käytettiin terveyserojen kaventamista, josta onkin tullut muotitermi. Sitä käytetään perusteluna mitä erilaisimmille asioille usein ymmärtämättä, mistä siinä todellisuudessa on kyse. Terveyseroilla tarkoitetaan sosioekonomisten väestöryhmien välillä olevia eroja terveydessä. Monesti sitä mitataan eliniän odotteella, joka on esim. työntekijämiehillä lyhyempi kuin ylemmillä toimihenkilömiehillä.

Väestöryhmien välisten terveyserojen syyt ovat monitasoisia ja ne syntyvät ammatti- ja koulutusryhmien erilaisista elin- ja työoloista, erilaisesta fyysisestä ja psykososiaalisesta kuormituksesta sekä sukupolvienkin yli ulottuvista kulttuurisidonnaisista käyttäytymismalleista. Siksi sosioekonomisten väestöryhmien välisiä terveyseroja aiheuttaviin tekijöihin voidaan parhaiten vaikuttaa yhteiskuntapolitiikan toimin. Esim. päihteiden käyttöön ja tupakointiin ja niiden mukanaan tuomiin haittoihin voidaan puuttua hinta- ja veropolitiikalla ja paikallisesti esim. nuorten vapaa-ajan toimintaa kehittämällä.

Lääkärin vastaanottomaksulla ei todennäköisesti ole roolia sosioekonomisten väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisessa. Yhtään väheksymättä lääkärien työtä, en usko, että keskustelu lääkärin kanssa n. 15 minuuttia muutaman kerran vuodessa vaikuttaa terveyserojen syntymiseen mitenkään. Jo syntyneiden sairauksien hoidossa vastaanottokäynti tietysti on tärkeä. Maksujen poistoa paljon paremmin terveyseroihin voitaisiin vaikuttaa kohdistamalla terveyspalveluja muita aktiivisemmin (positiivinen diskriminaatio) niille, jotka asemansa ja riskitasonsa vuoksi ovat vaarassa sairastua. Näin on jo tehtykin esim. työttömien kohdalla.

Nyt tässä kiireellä läpi ajetussa lautakunnan päätöksessä on tuntunut täysin unohtuneen, että Helsingin terveysasematoiminnan kaikkein suurimpana ongelmana ei ole ollut se, etteivät vähävaraiset ihmiset voi käydä lääkärin vastaanotolla sen maksullisuuden vuoksi. Maksu on ollut kohtuullinen (13.80 euroa), ja se on peritty maksimissaan kolmelta käynniltä vuodessa. Siten paljon palveluja tarvitseville on jo annettu hyvitystä. Lisäksi sosiaalivirasto on maksanut kaikkein vähävaraisimpien maksut. Sen sijaan Helsingissä on ollut ongelmana, erityisesti tietyillä terveysasemilla, vastaanottoaikojen saanti. Sitä ongelmaa mahdollinen asiakasmaksun poisto ei lievennä, päinvastoin jopa vahvistaa entisestään.

Sikäli, järkiperusteita terveyskeskuksen lääkärin vastaanottomaksun poistamiselle kaikilta helsinkiläisiltä ei helposti löydy. Vaalivuonna vaan voidaan esittää kaikkea tällaista.