Kun tarkastuslautakunta arvioi aiemmin esittämiensä suositusten vaikutuksia, oli helppo todeta, että kaikkien sosiaali- ja terveystoimelle osoitettujen suositusten toimeenpanoon on jo ryhdytty vähintään osittain. Mm. HUSin ja Helsingin hoito- ja palveluketjuyhteistyö on vakiintunutta. Siitä on hyvänä esimerkkinä kaupunginvaltuustossa päätetty fysiatrian toimintojen yhdistäminen. Ja esim. sosiaaliasiamiesten resurssia on saatu vahvistettua, ja sosiaaliasiamiesten lukumäärä on vakiintunut riittävälle tasolle.
Arviointikertomuksessa käsitellään ansiokkaasti eräiden asiakkaiden pääsyä sosiaali- ja terveyspalveluihin, ja siinä suositellaan, että kaikille monisairaille tai ongelmaisille asiakkaille tulee laatia hoito- tai palvelusuunnitelma moniammatillisesti asiakkaan kanssa ja asiakkaan omahoitoa tukien. Tämä on tärkeä tavoite, ja noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön valtakunnallista ohjetta. Helsingissä valtakunnallista ohjetta on toteutettu laatimalla omat ohjeet terveysasemille, mutta käytännön tasolla hoitosuunnitelma-asiassa on vielä kehittämistä. Sitä on vuosien ja jopa vuosikymmenten ajan yritetty edistää, mutta asia on edistynyt hitaasti.
Helsingissä ollaan lisäksi parhaillaan ottamassa käyttöön asiakasvastaavamallia, joka on sosiaali- ja terveysministeriössä kehitetty hoitomalli monisairaiden ja/tai paljon palveluja tarvitsevien hoitoon. Tässä uudessa hoitomallissa lisäkoulutettu sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja, asiakasvastaava, toimii monisairaan vastuutyöntekijänä ja vastaa asiakkaan hoidon toteutuksesta yhdessä lääkärin ja asiakkaan kanssa laaditun hoitosuunnitelman mukaisesti. Malli tuo uudenlaisen tavan vastata pitkäaikaissairaiden hoidosta, joten sen käyttöönottoa on syytä kiirehtiä, samoin kuin helsinkiläisten sairaanhoitajien lähettämistä Metropolian asiakasvastaava-täydennyskoulutukseen. Monisairaiden suunnitelmallinen, hyvä hoito asiakasvastaava-mallin mukaisesti vähentää tutkimusten mukaan näiden asiakkaiden päivystyspalvelujen käyttöä, sairaalajaksoja ja terveyskeskuskäyntejä, joten se tuo väljyyttä vastaanottotoimintaan. Se on siten myös taloudellisesti kannattavaa.
Arviointikertomuksessa kritisoidaan sitä, että kotihoidossa on tarjolla vain tietty palveluvalikko. Se on hyvä huomio. Tarkoituksenmukaisempaa olisi jos palveluvalikko joustaisi yksilöllisen tarpeen mukaan. Vanhuspalveluissa kokeiltu henkilökohtainen budjetti olisi yksi mahdollisuus tähän. Asiakas saisi halutessaan esim. setelin, jolla hän voi itse koota oman tarvitsemansa palvelukokonaisuuden – tuottajia voisi löytyä sekä julkiselta että yksityiseltä puolen.
Arviointikertomuksessa on tärkeitä huomioita myös diabeteksen hoidosta. Esim. tyypin 2 diabetes yleistyy Suomessa, ja se on yksi merkittävimmistä kroonisista kansansairauksista, joka aiheuttaa erilaisia liitännäissairauksia, toimintakyvyn huononemista ja suuria kustannuksia. Mielestäni diabeteksen hoidossa ollaan Helsingissä nyt menossa parempaan suuntaan kuin muutamia vuosia sitten, jolloin erikoistuneet diabeteshoitajat poistettiin terveysasemilta. Se ei ollut loppuun saakka harkittu päätös, joka oli harmillinen diabetesta sairastavien näkökulmasta. Nyt asiassa on onneksi palattu takaisinpäin, ja parhaillaan suunnitellaan diabeteskeskuksien perustamista.