Sosiaali- ja terveyslautakunta antoi lausuntonsa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain melko vaikeaselkoisesta luonnoksesta. Lakiesityksen laatimiseksi on tehty ministeriöissä ja hallituksen piirissä paljon työtä, mutta ilmeisesti tehtyjen poliittisten kompromissien vuoksi esitys ei sellaisenaan tyydytä kansalaisia. Perustason alueiden luominen sosiaali- ja terveysalueiden sisälle tuo liikaa hallinnollisia kiemuroita. Alkuperäinen ”Risikon malli” vahvoine peruskuntineen tai sote-alueineen tuntui järkevältä, ja siinä uudistuksen tavoitteet ”leveämmistä hartioista” palvelujen järjestäjänä olisivat toteutuneet parhaiten.
Uudellemaalle on omat lakipykälänsä, mutta täysin niiden mukaan toimiminen johtaisi monimutkaiseen toimintamalliin. Sikäli Helsingin lausunto järjestämislaista on aika negatiivinen, mutta siltä linjaukset nyt Helsingin näkökulmasta näyttävät. Suurin ongelma on ehdotettujen perustason alueiden muodostaminen vastuukuntamallilla ja niiden hallinnointi. Jos esim. Helsinki toimisi jonkin/joidenkin kunnan/kuntien vastuukuntana, kuntien yhteinen, vaaleilla valituista henkilöistä koostuva toimielin vastaisi perustason sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden henkilöstöstä ja taloudesta. Kaupunginhallituksella ei olisi enää sananvaltaa (otto-oikeutta) toimielimen päätöksiin. Tämä olisi merkittävä muutos kuntien kannalta, sillä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yleensä n. puolet kuntien koko budjetista.
Uuttamaata koskevassa pykälässä myös esitetään, ettei Uudenmaan kunnilla olisi oikeutta järjestää omaa erikoissairaanhoitoa, jota Helsingillä on mm. sisätautien poliklinikoilla. Muilla alueilla, joilla väestömäärä on huomattavasti pienempi, tällainen oikeus olisi tietyin edellytyksin. Siksi Helsingin lausunnossa kritisoitiin myös tätä lakiesityksen kohtaa.
Helsingin lausuntoesityksen keskeinen sanoma oli: ”Lopuksi lautakunta toteaa, että mikäli pääkaupunkiseudun todellista sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota tavoitellaan, tämä voitaisiin toteuttaa kuntayhtymämallilla nykyisen HYKS-alueen tai mahdollisesti koko Uudenmaan maakunnan käsittävällä sosiaali- ja terveysalueella ilman perustasoa. Jos tämä vaihtoehtoinen malli ei ole mahdollinen, on nykyinenkin hallintomalli raportissa esitettyä parempi.”
Nykyisen HYKS-alueen kokoinen sote-alue sekä perus- että erikoistason palveluineen tuntuisi ihan järkevältä tavalta järjestää palvelut, mutta sille ei ole poliittista tahtoa ja siinä mallissa HUS-alue pilkkoontuisi. Toisaalta HYKS-alue käsittäisi suurimman osan HUS-alueesta. Koko Uudenmaan alueen kokoinen sote-alue sekä perus- että erikoistason palveluineen taas tuntuu melko laajalta, eivätkä Hanko, Raasepori suunta tai Lapinjärvi, Loviisa suunta monessakaan mielessä edusta todellista metropolialuetta – jos siihen pyritään. Jos meillä taas olisi nykymallin kaltainen Uudenmaan kokoinen Sote-alue erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluja varten, ja perustasosta vastaisivat vahvat kunnat, mitään todellista muutosta nykyiseen ei tapahtuisi. Minusta nämä kaikki vaihtoehdot olisi pitänyt tässä vaiheessa jättää lausuntoon, kun kuntarakenteesta ja metropolihallinnosta ei ole vielä tietoa. Samaa mieltä oli enemmistö kokoomuslaisista sekä vihreät-ryhmän jäsenet.
Vasemmisto kuitenkin laati viraston tekemän kompaktin lausuntoesityksen sijaan oman pitkän tekstinsä, joka voitti Rkp:n ja Ps:n ja Kokoomuksen vähemmistön tuella pohjaesityksen äänestyksessä yhdellä äänellä. Käytännössä tekstimuutos tarkoitti sitä, että enemmistö sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenistä halusi pitää kiinni vanhasta mallista. Varsinkin Uudenmaan tai tulevan mahdollisen metropolialueen kattava sote-alue haluttiin tyrmätä. Vasemmisto ja tukijat näkivät lisäksi lakiluonnoksessa ideologisen ongelman kun lakiesityksessä puhutaan Uudenmaan sote-alueesta vain järjestäjänä. Tämän ilmeisesti pelättiin johtavan myöhemmin myös kolmannen sektorin ja yksityisten yritysten tulemiseen tuottajiksi julkisten rinnalle. Tämä ei kuitenkaan poikkeaisi nykykäytännöstä, sillä Helsingissä on jo nyt ostopalveluja ja palvelusetelikäytäntö julkisen rinnalla. Lisäksi sote-alueen päättäjillä olisi tulevaisuudessakin valta päättää tuotantotavasta samoin kuin kuntapoliitikoilla nyt.