Uraauurtavaa työtä saattohoidon alalla tehnyt Terhokotisäätiö on joutunut vaikeuksiin yksikkönsä vajaakäytön vuoksi. Kunnista ei ole tullut entiseen tapaan potilaita hoitoon tai riittävän ajoissa hyvän hoidon toteuttamiseksi.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) palliatiivinen keskus vastaa saattohoidon järjestämisestä Terho-kodissa useiden pääkaupunkiseudun kuntien puolesta. Potilaat siirtyvät suoraan kunnista Terhokotiin kun HUS on myöntänyt maksusitoumuksen.

Kunnilla on myös omaa palliatiivista ja saattohoitoa, esim. Helsingissä Suursuon sairaalassa. Sinne potilaita ohjautuu HUSin eri klinikoilta ja avopalveluista, kotisairaalasta sekä suoraan kotoa. Ympärivuorokautisessa pitkäaikaisessa hoidossa olevien vanhusten saattohoito toteutetaan useimmiten vanhuksen omassa yksikössä.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut 2017 ”Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestäminen” -suosituksen. Se perustuu kolmiportaiseen malliin palvelujen järjestämisestä perustasolla, erityistasolla ja vaativalla erityistasolla.

Vaikka profilointia eri hoitotasojen välillä on tehty, moniportaisen mallin toteutus tuntuu pääkaupunkiseudulla monimutkaiselta varsinkin kun myös järjestäminen on monitahoista. Kuinka onnistuneesti ja yksilöllisesti potilaat päätyvät tässä järjestelmässä heille parhaiten sopivaan hoitoon? Ja ovatko resurssit optimaalisesti käytössä? Huolta aiheuttaa myös moninainen hoitohenkilöstön joukko, jonka potilaat saattavat joutua kohtamaan, mikäli he sairautensa eri vaiheissa saavat hoitoa eri toimijoilta.

Vanhustenhoito oli aiemmin saattohoidon tapaan moniportainen. Kotihoidon ja muiden avopalvelujen lisäksi pitkäaikaista ympärivuorokautista hoitoa järjestettiin neljällä eri tasolla. Potilas saattoi joutua siirtymään tasolta toiselle toimintakyvyn muutosten mukaan. Tämä ei tuntunut inhimilliseltä eikä tarkoituksenmukaiselta, ja pääkaupunkiseudun kunnissa uudistettiinkin vanhustenhoito. Esim. Helsingin seniorikeskuksista löytyy nyt iäkkäiden palvelujen koko kirjo samasta yksiköstä.

STM:n sivuilla on maininta työryhmästä, joka selvittää elämän loppuvaiheen hoitoa kesään 2021 saakka. Olisiko tässä yhteydessä syytä pohtia – ensisijaisesti potilaan näkökulmasta – tarvitaanko palliatiiviseen ja saattohoitoon nykyisenkaltainen, monitasoinen järjestelmä. Myös HUSin meneillään olevassa selvityksessä tätä toivottavasti arvioidaan, samoin kuin monimutkaiselta tuntuvaa hoidon järjestämisen mallia pääkaupunkiseudulla.

Terhokoti on jo tänä päivänä esimerkki monipuolista palvelua tarjoavasta toimijasta. Tarjolla on kotisaattohoitoa, päivähoitoa sekä ympärivuorokautista hoitoa potilaiden tarpeiden mukaisesti. Olisiko tässä pohjaa palliatiivisen ja saattohoidon perustason yksinkertaistamiseksi? Eri hoitovaiheiden tarjoaminen yhdestä yksiköstä yhden järjestäjätahon toimesta? HUS:n palliatiiviselle keskukselle jäisi edelleen erikoissairaanhoitoa vaativat tilanteet, palliatiivisen hoidon koulutus ja yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa.