Tuntuu että kahden viimeisen valtuustokauden ajan olemme joka vuosi joutuneet toteamaan, että taloudellinen tilanne on vähintäänkin epävarma. Niinpä nytkin. Erityisesti vaikuttaa Helsingin Energian muuttunut tilanne.
Väestöllisen huoltosuhteen muutos alkaa tuntua, joten tilanne on aiempia kausia haastavampi. Lähivuosikymmeninä +75-vuotiaiden määrä Helsingissä kaksinkertaistuu. Näistä +85-vuotiaiden määrä kasvaa vieläkin nopeammin. Samalla palvelujen tarve kasvaa, varsinkin sosiaali- ja terveystoimessa. Tässä tilanteessa palvelujen lisääminen palvelujen tarpeen kasvun mukaisesti ei ole kestävää.
Samaan aikaan väestörakenteen muutoksen kanssa meillä arvioidaan poistuvan työmarkkinoilta runsaasti henkilöstöä, esim. koko kunta-alalta n. 60 % vuoteen 2030 mennessä. Sikäli velan takaisinmaksaminen on jatkossa aiempia vuosikymmeniä haastavampaa. Verojakaan ei voi loputtomasti korottaa, ettei menetetä kotimaista ostovoimaa. Rakentavinta on tarkastella kaikkea palvelutuotantoa kriittisesti ja lähteä rohkeisiinkin uudistuksiin.
Esim. palvelupisteiden määrää ja sijaintia kannattaa arvioida kaikilla hallinnonaloilla. Mm. sosiaali- ja terveysvirastossa on toimintaa n. 250 rakennuksessa n. 400 toimipisteessä. Tilojen käytön tehostamista ja yhteispalvelupisteitä on syytä harkita ja panostaa entistä enemmän toiminnan sisältöön. Saammekin loppukeväästä uuden sosiaali- ja terveyspalveluverkkoesityksen, jossa sosiaali- ja terveyslautakunta toivoo esitettävän myös uuden sosiaali- ja terveysasemakonseptin, joka aidosti yhdistäisi kahden entisen, erillisen viraston toimintoja kuten virastojen yhdistämisen idea oli. Toivottavasti sekä virkamiehillä että poliitikoilla ja kaupunkilaisilla on tahtoa riittävän uudistusmielisen pitkän aikavälin suunnitelman hyväksymiseen. Vain niin voimme taata hyvä palvelutason ja pitää tulot ja menot tasapainossa myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.
Sosiaali- ja terveysvirastossa lakisääteisten palvelujen kustannuksia ei aina voi etukäteen ennustaa, kun esim. toimeentulotuen, työllistämisen tuen ja lastensuojelun tarve on ollut riippuvainen yleisestä taloudellisesta ja työllisyystilanteesta. Sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapauden lisääminen yli kunta- ja maarajojen, vanhuspalvelulain toteutus ja paperittomien terveydenhuollon kysyntä tuovat epävarmuutta suunnitteluun. Siksi olisikin toivottavaa, että talousarvioraamia laativat huomioisivat em. tekijät.
Vaikka budjetit ovat tulevina vuosina tiukat, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä, ennaltaehkäisystä sekä varhaisen tuen muodoista ei kannattaisi säästää. Ennaltaehkäisyyn panostamalla voimme pyrkiä vähentämään toiminnan kohdistumista kaikkein raskaimpiin ja kalleimpiin viimehetken palveluihin.
Väestörakenteen muuttuessa ikääntyneiden kaupunkilaisten asumiseen kannattaa panostaa. Ympäristöministeriössä laaditun ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman mukaan asuntokannan laatu on oleellinen kysymys ikääntyneiden kotona asumisen onnistumiseksi. Keskeistä asumiseen panostamisessa on esteettömyyden parantaminen ja asuntojen korjaaminen sekä asumisen, asuinympäristön ja palvelujen toimivat kokonaisuudet. Kuten Helsingin Sanomat eilen kirjoitti, Helsingin kerrostaloista puuttuu vielä n. 8 300 hissiä. Lisäksi näkisin tärkeänä, että senioriasumista lisättäisiin myös kantakaupungin alueelle.