Kaupunginvaltuustossa käyty talousarvion 2019 lähetekeskustelu oli pitkä, ja siinä tuli esille monia toimenpiteitä vaativia asioita, toiveita ja ehdotuksia. Varmaankin tavoite oli useimmin hyvien palvelujen tarjoaminen kaupunkilaisille, mutta välillä toiveiden tynnyri oli ylitsevuotavainen.

Omat ehdotukseni virkamiehille koskivat 1) hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteiden määrittämistä ja systemaattisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toiminnan käynnistämistä kaupungin eri toimialojen kesken sekä 2) keinojen (lisäetujen?) etsimistä työvoiman saamiseksi aloille, joilla on tällä hetkellä vaikeuksia saada ammattitaitoisia työntekijöitä, esim. lastentarhanopettajia, sosiaalityöntekijöitä, kotihoidon hoitohenkilöstöä.

PUHE:

”Valtiovarainministeriön talouskatsauksen mukaan bruttokansantuote kasvaa ja alentaa maan velkasuhdetta, mikä on tietysti myönteinen asia. Talouskasvu kuitenkin hidastunee ja ikäsidonnaisten menojen kasvu jatkuu, joten velkasuhde uhkaa kasvaa uudelleen ensi vuosikymmenellä. Maakunta-soteuuudistus pyrkii vastaamaan tähän mutta tuo toteutuessaan epävarmuutta Helsingin talouteen.

Helsingissä talouskehitys on ollut viime vuonna myönteistä. Verotulot ovat kasvaneet ja menokasvu on ollut matala. Työttömyysaste on laskenut mutta on korkeampi kuin koko pääkaupunkiseudulla. Työllisyyden ja työllisten kasvun edistäminen on siten edelleen haaste tulevina vuosina, myös huoltosuhteen näkökulmasta.

Vuosiksi 2018 ja 2019 Helsinkiin ennakoidaan 8 000 asukkaan kasvua, eli pienen kunnan asukasmäärän verran vuosittain. Kaikki Helsingin uudet asukkaat ovat potentiaalisia julkisten palvelujen käyttäjiä, joten palvelujen riittävyyttä on syytä arvioida jatkuvasti ja mielellään ennakoiden.

Kaupunkistrategian mukaiset kaupungin yhteistä suunnittelua erityisesti vaativat ryhmät ovat lapset, nuoret ja iäkkäät. Väestöennusteet puoltavat tätä korostusta. Syntyvyys on laskusuunnassa. Siitähän on huolta koko maassa. Kouluikäisten määrä sen sijaan on Helsingissä kasvanut, ja määrän ennustetaan kasvavan myös lähivuosina.

Iäkkäistä 75+ -väestön määrän ennakoidaan kasvavan yli tuhannella vuosittain ja seuraavien kymmenen vuoden aikana yhteensä n. 20 000:lla henkilöllä. Hauraimman ryhmän, 85+ -väestön kasvuennuste on yhteensä n. 4000 henkilöä 10 vuodessa. Iäkkäiden ennakoidaan kuitenkin elävän entistä terveempinä entistä pidempään, joten palveluja on uudistettava ja kehitettävä tarpeiden mukaiseksi. Esim. digipalvelut ovat tuttuja jo suurelle osalle nykyisistä senioreista. Lisäksi mm. muistisairaiden laadukkaan elämän varmistamiseksi on löydettävä kestäviä ja toimivia malleja ja ratkaisuja.

Vaikka sote-palvelut siirtyisivät maakunnalle, iäkkäille suunnattuja hyvinvointia edistäviä palveluja tarvitaan Helsingissä edelleen – mm. liikunta- ja kulttuuripalveluja – myös sopivia asuinympäristöjä, esteettömiä asuntoja, julkisen liikenteen palveluja jne. Vuoden 2019 talousarvion valmistelussa kannattaakin huomioida kaupunkistrategian mukaisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäisy ja kaikkiaan raskaiden palvelujen tarpeen ennaltaehkäisy.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen vaatii systemaattista eri toimialojen yhteistyötä, minkä vuoksi Helsinkiin olisi lopultakin luotava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen rakenteet ja toimintamalli. Tämä on talouden hallinnankin näkökulmasta tärkeä. Tätä tarvitaan myös maakuntayhteistyössä mikäli maakunta-soteuudistus toteutuu.

Joissakin edellä mainittujen keskeisten ikäryhmien palveluissa Helsingissä on ollut ongelmia saada ammattitaitoista työvoimaa. Esimerkiksi lastentarhanopettajat, kotihoidon työntekijät ja sosiaalityöntekijät ovat olleet esillä. Työntekijöiden palkat perustuvat työehtosopimuksiin, ja kaupungin liikkumavara palkoissa on pieni. Siksi edullisten työsuhdeasuntojen lisäksi olisi hyvä ideoida muitakin keinoja saada mm. edellä mainittuja tärkeitä työntekijöitä Helsinkiin turvaamaan kaupunkilaisille laadukkaita palveluja. Tämä jättäisin virkamiehille mietittäväksi.”