Viime viikon kaupunginvaltuuston kokous oli erikoinen. Se antoi yhdenlaisen kuvan siitä, millaisia asioita kaupunginvaltuustossa saatetaan ajaa, ja mikä valtuutettuja kiinnostaa.
Yllätyksellisesti valtuuston enemmistö vastusti esitystä siitä, että kaupunki ryhtyisi aktiiviseen vuoropuheluun valtion kanssa ja pyrkisi edistämään lainsäädännöllisiä hankkeita kerjäämiskiellon sisällyttämiseksi järjestyslakiin. Vain 28 kokoomuslaista ja perussuomalaista valtuutettua vastusti kerjäämistä toimeentulon lähteenä Helsingin katukuvassa.
Jatkoksi tuli demarivaltuutetun ponsiesitys, joss pyydettiin tuomaan kaupunginvaltuustolle vaihtoehtoisia esityksiä siitä miten ulkomailta tuleville kerjäämällä Helsingissä toimeentulonsa hankkiville ihmisille voidaan tarjota pientä maksua vastaan paikkaa tai paikkoja, jossa he voivat yöpyä turvallisesti, huolehtia hygieniastaan ja päästä myönteiseen vuorovaikutukseen viranomaisten sekä muiden kaupunkilaisten kanssa. Vain 25 valtuutettua vastusti tätä EU-maiden välisten sopimusten kanssa ristiriidassa olevaa esitystä. Kun lisätään tähän vielä se, että aiemman päätöksen mukaan Helsinki joutuu selvittämään, miten paperittomille Suomessa laittomasti oleskeleville järjestetään täysi oikeus suomalaisiin terveyspalveluihin, voimme vain aavistella, mihin tämä kaikki tulee johtamaan. Järkevä vaihtoehto olisi ollut odottaa paperittomien terveyspalveluja sosiaali- ja terveysministeriössä parhaillaan työstävän työryhmän esitystä. On tietenkin tärkeää huolehtia haavoittuvista ihmisryhmistä, mutta tässä tapauksessa asia on hoidettava yhdessä muiden EU-maiden kanssa ja mieluiten ongelmamaihin toimitettuna apuna. Välttämättömästä hoidosta kuitenkin huolehditaan jo nyt.
Valtuustokeskusteluissa tuntuvat joskus jäävän taka-alalle isot nykyhaasteet, joihin vastaamisessa meillä olisi riittävästi tehtävää: väestö ikääntyy, palveluntarve kasvaa samaan aikaan kuin työvoima vähenee, ja talous on jo Helsingissäkin kiristynyt. Meillä on edelleen alueita, joilla asukkaiden on vaikea päästä terveysaseman lääkärin vastaanotolle, tai aikaa sinne joudutaan odottamaan liian kauan. Kovasti ei myöskään tunnu huolestuttavan, että Helsingissä yli 20 000 ihmistä jonottaa kaupungin vuokra-asuntoihin.
Mitähän kaupunkilaiset tätä taustaa vasten valtuuston viime kokouksen päätöksistä tuumivat? Ainakin ensireaktiot Hakaniemen markkinoilla olivat tyrmääviä.