Kaupunginvaltuustossa käytiin lähetekeskustelu vuoden 2016 talousarvioehdotuksen valmistelun pohjaksi. Monia yllättäviä kommentteja tuli salin vasemmalta laidalta, kuten tuottavuustavoitteesta luopuminen, vaikka talouden tilanne on vielä epävarma useille vuosille eteenpäin. Tuottavuus nähdään usein vain leikkauksina, vaikka parhaiten päästään kestävään tulokseen vanhentuneiden rakenteiden ja toimintojen uudistuksilla.

Suomen talouskasvu on heikkoa, vienti on supistunut ja työttömyysasteen ennustetaan nousevan vielä vuoden 2015 aikana. Vuoden 2016 talouskasvuksi ennustetaan nyt hiukan parempaa, mutta sekin ennuste jää matalaksi. Huolestuttavinta Suomen taloudessa on, että verotulot eivät riitä hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja julkisyhteisöjen velkasuhde BKT:hen nähden on korkea.

Vaikka meillä on nyt työttömyyttä, Suomeen ennustetaan työvoimapulaa tulevina vuosikymmeninä. Siksi on huolehdittava entistä paremmin ikääntyvien kansalaisten työllistymisestä. Nyt vallitsee kaksinaismoralismi. Eläkeikää on nostettu, ja ihmisiä on kannustettu pysymään työpaikoissa entistä pidempään, mutta samaan aikaan jo 50-vuotiaita kuulee syrjittävän rekrytoinneissa. Ainakin kaupungin tasolla tälle asialle olisi ehkä jotain tehtävissä.

Helsingin taloussuunnitelman 2015–2017 mukaan kaupungin velkaantumisen pitäisi hidastua ja investointeja pitäisi rahoittaa tulorahoituksella ja kiinteän omaisuuden myyntituloilla. Tätä on syytä tavoitella siksikin, että Helsingin Energian liiketuloksen tulovirta vähenee runsaalla 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Vaikka vuoden 2014 tuottavuustavoite ilmeisesti toteutui, toimintamenojen kasvun on jäätävä vuonna 2016 edelleen pieneksi. Ongelmallista on, että samaan aikaan Helsingin väkiluku kasvaa, ja palvelujen kysyntä lisääntyy myös väestörakenteen muutoksen myötä. Lisävelan otossa on kuitenkin syytä olla maltillinen, sillä muuten jätämme tulevien vuosikymmenten pienenevälle työikäisten joukolle liian suuren taakan kannettavaksi.

Helsingissä tarvitaan nyt rohkeita, konkreettisia rakenteellisia muutoksia ja prosessien uudistamista mm. organisaatiorakenteita yksinkertaistamalla ja päällekkäisiä toimintoja yhdistämällä, palveluketjuja parantamalla, turhaa byrokratiaa karsimalla, parempaa työnjakoa kolmannen sektorin ja yksityisten toimijoiden kanssa edistämällä jne. Investoinneissa on syytä keskittyä taloudellisesti tuottaviin investointeihin. Lisäksi voisi vielä harkita, onko kaiken kattava investointikatto järkevä, vai kannattaisiko erotella taloudellisesti tuottavat ja muut investoinnit eri koreihin.

Hallintokuntien on myös syytä lähentyä toisiaan ja jakaa tehtäviä järkevällä tavalla. Esim. väestön ikääntymisen tuomiin kehittämistarpeisiin voidaan vastata vain hallintokuntien yhteisillä ponnistuksilla. Pian käsittelyyn tuleva Stadin ikäohjelma on hyvä esimerkki useiden hallintokuntien yhteistyöstä.

Suomessa ja Helsingissäkin on yleisesti hyväksyttynä tavoitteena suosia avo- ja asumispalveluja jo vanhanaikaisiksi jääneiden laitospalvelujen sijaan. Palvelurakennemuutosta on vaikea edistää hallitusti, ellei samalla panosteta ennaltaehkäiseviin palveluihin ja avopalvelujen sisällölliseen kehittämiseen. Helsinkiin tarvittaisiinkin useissa kunnissa jo toimiva hallintokuntien yhteinen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työryhmä, joka johtaisi ennakoivaa kehittämistoimintaa keskeisimpiin haasteisiin vastaamiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on sote-rakennelain voimaantullessakin ensisijaisesti kunnan tehtävä, joten sen vahvistamiseen voisi jo nyt varautua.