Kuntarakenneuudistuksen valmistelu on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että eri alueiden esiselvitykset on tehty, ja kunnilla on nyt mahdollisuus antaa niistä lausuntonsa. Metropolialueen selvittäjät päätyivät kahteen ratkaisuehdotukseen, joiden päälle he ehdottavat joko raskaampaa metropolihallintoa tai kevyempää sopimusyhteistyötä. Pelkkä kuntarakenneuudistus ei selvittäjien mielestä ilmeisesti riitä metropolialueen toiminnan ja palvelujen hallintaan.

Kuntarakenneuudistuksen ensisijaisena tavoitteena on ollut palveluiden ja alueiden elinvoiman turvaaminen tilanteessa, jossa palvelutarpeet kasvavat ja taloudellinen tilanne on epävarma. Ennusteet ja tilastot näyttävät selvästi, että jos nyt ei tehdä mitään, palvelutaso heikkenee väistämättä. Metropolialueen onnistuminen on myös koko Suomen kannalta kriittinen, sillä Uudellamaalla tuotetaan n. 40 % bruttokansantuotteesta. Väestö kasvaa voimakkaasti, ja alueella on muitakin erityishaasteita kuten muita alueita voimakkaampi maahanmuutto, liikennejärjestelyt ja alueellisen eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäiseminen.

Kuntarakenteen selvittäjien esitystä raskasta metropolihallinnosta valtuustoineen ja hallituksineen en näe ensisijaisena ratkaisuna metropolialueen kunnille. Hallinnollisia rakennelmia meillä on jo ihan riittävästi. Lisäksi meillä on tähänkin saakka ollut erilaisia neuvottelukuntia, mutta alueen tasapuolisuutta lisäävissä kysymyksissä ei ole kuitenkaan päästy eteenpäin toivotulla tavalla. Esim. sosiaalinen asuntotuotanto on jäänyt vain joidenkin vastuulle, ja ns. hyvät veronmaksajat on kerätty omille alueilleen.

Kunta voi parhaiten hallinnoida ja järjestää alueella asuvien ihmisten tarvitsemat palvelut. Ei ole järkevää antaa tätä oikeutta pois kunnilta jollekin ylikunnalliselle hallintorakennelmalle. Sellainen tuo vain lisää byrokratiaa ja kuluja mm. uusien hallintoelinten muodossa.

Paras vaihtoehto kuntajakoselvitykselle on pääkaupunkiseudun kuntien yhteenliittyminen. Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa muodostavat jo nyt luonnollisen toiminta-alueen, joka näkyy selvityshenkilöiden työssä osittain. Myös Kirkkonummi ja Sipoo voisivat helposti liittyä mukaan pääkaupunkiseudun kuntien muodostamaan uuteen kuntaan. Yhdessä Keski-Uudenmaan kuntien ehdottaman yhteenliittymän kanssa koossa olisi hyvä kokonaisuus, jossa yhteistyö voitaisiin järjestää kevyemmällä rakenteella kuin monien pienempien kuntien yhteistyöhön esitetyllä raskaalla metropolihallinnolla.

En siis kannata kumpaakaan selvityshenkilöiden esittämistä kuntajakomalleista sellaisenaan. Jos on kuitenkin valittava niistä toinen, niin vaihtoehto 1 on sopivampi. Suurkunnat ja sopimusyhteistyö –vaihtoehdossa pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Sipoo ja Vihti muodostaisivat toisen ison kunnan ja ympäryskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Pornainen, Nurmijärvi ja Tuusula toisen kunnan. Siinä olisi jo riittävästi pohjaa metropolialueen elinvoimaisuuden ja palvelujen varmistamiselle.