Vuonna 2013 kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksymän yleiskaavan vision mukaan Helsinkiä kehitetään urbaanina tiivistyvänä kaupunkina, jossa voisi vuonna 2050 asua noin 860 000 asukasta ja jossa olisi noin 560 000 työpaikkaa. Tämä edellyttää systemaattista visioon pyrkimistä päätöksenteossa, mikä ei kuitenkaan ole ollut itsestään selvää viime aikoina. Vastakkainasettelua on ollut luontoarvojen säilyttämisen ja asuinalueiden rakentamisen välillä, vaikka niiden ei tarvitsisi olla toisiaan pois sulkevia pyrkimyksiä. Asuntotuotannon tavoite, 5 500 asuntoa vuodessa, on vaarassa jäädä toteutumatta. Samaan aikaan meillä on kuitenkin 27 000 henkilöä kaupungin asuntojonossa. Me Helsingistä jo asuinpaikan saaneet emme voi sulkea uusilta tulokkailta kaupungin portteja jos haluamme pitää Helsingin elinvoimaisena. Jos Helsingillä ei ole tarjota asuntoja tulijoille, myös verotulot valuvat ympäryskuntiin.
Seurantaraportin mukaan täydennysrakentamisen osuus asuntotuotannosta on viime vuosina ollut merkittävä. Tämä on hyvä suunta, sillä täällä on vielä useita 60- ja 70 –luvuilla rakennettuja alueita, joilla on harvassa matalia kerrostaloja. Sekä tiivistämällä asuinalueita että korottamalla matalia kerrostaloja, saadaan lisää asuntoja ja lisääntyneen asukasmäärän myötä myös lisää palveluja alueille. Uusi rakennusmenetelmä mahdollistaa jopa kolmen lisäkerroksen rakentamisen mataliin kerrostaloihin rakennuksen vanhaa runkorakennetta ja vanhoja perustuksia kuormittamatta. Lisäksi ratkaisu mahdollistaa asumisen alemmissa asunnoissa koko korotushankkeen ajan. Tässä yhteydessä hissien rakentaminen tulee kannattavaksi taloyhtiöille, ja uusien kerrosten tilat voidaan rakentaa esteettömiksi ja tarjota esim. voimakkaasti kasvavan vanhusväestön käyttöön. Väestön ikääntyessä esteettömyys ja hissit ovat yhä tärkeämpiä asuntojen käytettävyyden osatekijöitä, mutta myös tärkeä keino mahdollistaa kotona asumista silloin kun toimintakyky on alentunut. Ei ole asukkaiden eikä kaupungin kannalta tarkoituksenmukaista, että ihmiset joutuvat muuttamaan valvottuun asumiseen tai hoitoyksikköön asunnon esteellisyyden vuoksi.
Yksi mahdollisuus täydennysrakentamiselle on keskustan kerrostalojen ullakkorakentaminen. Ongelman on ollut se, että ullakkotiloihin rakennettavien asuntojen ikkunat on säilytettävä alkuperäisinä pieninä ullakkoikkunoina. Uusi hieno asunto pienillä ikkunaluukuilla tai huoneilla, joissa ei ole lainkaan ikkunoita, ei houkuttele asukkaita. Tämä on omiaan hidastamaan ullakkojen käyttöönottoa. Muissa maissa on näkynyt onnistuneita esimerkkejä hyvinkin vanhoihin taloihin rakennetuista jopa lasiseinäisistä ullakkoasunnoista. Sellaisille olisi Helsingissäkin kysyntää. Toivon, että yleensäkin säätelyä ja liian tiukkoja normeja vapautettaisiin asuntotuotannon edistämiseksi. Museaalisten arvojen ja asuntojen käytettävyyden välillä olisi voitava tehdä kompromisseja. Toivottavasti tälle on jatkossa jotain tehtävissä.