Oheinen mielipiteemme alkutalvesta käytyyn keskusteluun hyvinvointialueista julkaistiin viiveellä 21.6.2022 Helsingin Sanomissa. Lienee kuitenkin edelleen ajankohtainen:

”Pitkäjänteinen kehittäminen tuo tuloksia sote-palveluissa

Määräajoin saamme lukea ongelmista ikääntyneiden palveluissa. Asioihin yleensä puututaan, tilanne korjaantuu, mutta kohta ongelma putkahtaa uudelleen esille. Miksi hyvät hoitokäytännöt eivät pysy?

Uusien hyvinvointialueiden aloittaessa on huomio kiinnitettävä pitkäjänteiseen, jatkuvaan kehittämiseen ja tutkimukseen. Nykytilan arviointi, kehittämistoimien suunnittelu ja toteuttaminen, tulosten seuranta ja ajoittainen suunnan tarkistaminen on edelleen toimiva malli palvelujen parantamisessa.

Esimerkkinä jatkuvasta kehittämisestä on Helsingissä toteutettu iäkkäiden asiakkaiden ravitsemushanke. Lähtökohtana oli tilanne, jossa vanhainkotien asukkaiden ravitsemustilasta ei ollut tietoa. Vuonna 2003 tehdyn ensimmäisen tutkimuksen mukaan kolmasosa vanhainkotien asukkaista kärsi virheravitsemuksesta. Runsaan kymmenesosan ravitsemustila oli hyvä. Kolmasosa asukkaista oli hyvin laihoja. Hätkähdyttävät tutkimustulokset julkaistiin avoimesti, mikä toimi moottorina systemaattisesti eteneville kehittämistoimille. Palveluista vastaavien johtajien informointi ikääntyneiden ravitsemushoidon merkityksestä ja muutostarpeista oli tärkeää kehittämishankkeen etenemiseksi.

Aluksi kaikille vanhainkotien johtajille sekä keittiö- ja hoitohenkilöstön jäsenille järjestettiin koulutusta hyvästä ikääntyneiden ravitsemuksesta. Hoitoyksiköihin valittiin ravitsemusyhdyshenkilöt, jotka toimivat verkostomaisesti ja vastasivat kehittämistoimista yhdessä kehityshankkeen vetäjien kanssa. Perusruokavalio muutettiin iäkkäille sopivaksi, ja energiatiheä ruokavalio otettiin käyttöön ruokapalveluissa. Myös täydennysravintovalmisteita ja välipaloja alettiin tarjota, ja asukkaille annettiin lääkärin ohjeen mukaan D-vitamiinia. Ruokailujärjestelyjä uudistettiin, ja suun terveydenhuoltoa tehostettiin. Kehittämisen tueksi laadittiin ikääntyneiden ravitsemussuositukset. Seurantatutkimusten (vuosina 2007, 2011, 2017) mukaan asukkaiden ravitsemustila pitkäaikaishoidon yksiköissä oli parantunut, vaikka asukkaat olivat jo hoitoon päästessään aiempaa huonokuntoisempia.

Ensimmäisestä tutkimuksesta lähtien tutkimusryhmä on ollut moniammatillinen ja tutkimukset on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Tutkimusaineistoja analysoimalla on saatu tieteellistä näyttöä kehittämisen tueksi mm. ravitsemuksen yhteydestä hyvinvointiin, toimintakykyyn ja suun terveyteen.

Helsingin ikääntyneiden ravitsemussuositukset olivat alkuna myös ikääntyneiden kansallisten ravitsemussuositusten laatimiseksi vuonna 2010. Suositukset päivitettiin vuonna 2020.

Sitkeällä, pitkäjänteisellä uudistus- ja kehittämistyöllä saadaan aikaan muutoksia asiakkaiden palveluissa. Vastaavanlaista toimintaa tarvitaan jatkossa myös hyvinvointialueilla kansalaisten palvelujen kehittymiseksi.

Seija Muurinen, gerontologian dosentti
Helena Soini, hoitotieteen dosentti
Helsinki”