Valtuuston suuri asia oli tällä kertaa Helsingin energiaohjelman käsittely. Keskustelun aikana tehtiin yksi palautusehdotus, joka kaatui äänin 80-2. Vastaehdotuksesta ja 13 ponsiehdotuksesta äänestämme vasta seuraavassa kokouksessa. Helsingille on kova tavoite, että Helsingin Energian sähkön ja lämmön tuotannossa ja hankinnassa uusiutuvien energialähteiden osuus on vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 %. Lisäksi tavoitellaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoden 1990 tasosta 20 %:lla vuoteen 2020 mennessä. Lisänä keskustelussa ovat myös voimaloiden uudistamiset tai jopa uuden rakentaminen. Nämä vaativat suuria investointeja. Tavoitteet ja päätökset merkitsevät sitä, ettei Helsingin Energia voi enää jatkossa tukea Helsingin taloutta samalla tavalla kuin aiemmin. Sikäli ”kohti hiilineutraalia tulevaisuutta” on kaupunkilaisille kallis tavoite. Mitkä mahtavatkaan olla sen vaikutukset kaupungin palvelutasoon?

Toinen iso kokonaisuus oli valtuutettujen tekemien aloitteiden käsittely. Hiukan harmitti, että terveysasematoimintaa taas niin vahvasti moitittiin kun hoitoon pääsyn ongelmat koskevat vain joitakin terveysasemia. Keskustelu lähti käyntiin aloitteesta, jossa vaadittiin keskitettyä ajanvarausta terveysasemille. Puheissa heitettiin täysin vääriä väitteitä toiminnasta, eivätkä kaikki millään pystyneet käsityksiään muuttamaan, vaikka tosiasiat tuotiin esille. Terveysasemilla on juuri ”sisäänajossa” työparimalli ja takaisinsoiton käyttöönotto. Nämä molemmat tähtäävät siihen, että yhteydensaanti terveysasemalle ja hoitoon pääsy helpottuvat. Listautumismalli tulee ensi vuonna käyttöön, ja siinä kaupunkilainen voi valita, millä terveysasemalla asioi. Yhteinen ajanvaraus on hyvä idea, mutta ei juuri nyt, kun muita samaan päämäärään tähtääviä keinoja ollaan ottamassa käyttöön.

Osmonkallion vanhainkodin uudelleen käynnistäminen on näköjään myös vakioaihe valtuustossa. Seniorisäätiön Osmonkallio on todettu sopimattomaksi vanhusten hoitoon ilman mittavaa peruskorjausta. Lisäksi tyhjän vanhainkodin käynnistäminen on paljon hankalampaa kuin paikkojen hankkiminen tarjolla olevista kodinomaisista yksiköistä. On hyvä tietää, että vanhusten ympärivuorokautisen hoidon palveluista on jo pitkään ollut ostopalveluja noin puolet, ja että niistä on hyvät kokemukset. Valviran selvityksessä nimenomaan yksityisten yksiköiden hoito todettiin paremmaksi kuin julkisesti tuotettujen yksiköiden hoito. Julkisia valvotaan jo perustamisvaiheessa, ja tarjouskilpailussa ne joutuvat määrittelemään laatunsa tarkkaan ja viilaamaan prosessinsa toimiviksi. Tätä ei yleensä vaadita kuntien omilta yksiköiltä.