Helsingin kaupunginhallituksen johtamisjaosto miettii parhaillaan kaupungin johtamisjärjestelmän uudistamista. Yhtenä ehdotuksena tullee olemaan pormestarimalli, jossa kaupungin johtopaikoille valitaan henkilöt täysin poliittisin perustein valtuustokaudeksi kerrallaan. Nytkin järjestelmä on kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien osalta käytännössä poliittinen, sillä yleensä ehdokkaan poliittinen sopivuus on ollut valinnoissa ensisijaista. Toimikausi on ollut 7 vuotta eli yli valtuustokausien, jolloin poliittisten voimasuhteiden muutos vaaleissa ei ole ainakaan välittömästi vaikuttanut johtopaikkojen miehitykseen.
Jos Helsingin kaupungin johtotehtävät tulevat avoimesti poliittisiksi ja vaalitulokseen sidotuiksi, tilanne on aiempaa selkeämpi. Nyt apulaiskaupunginjohtajien valinnat ovat kuohuttaneet, ja kaupunkilaiset ovat paheksuneet ehdokkaiden pätevyyden aliarvioimista. Mikäli pormestarimallia ehdotetaan, toivottavasti yhden henkilön mahdollisuus pormestareiden paikoille rajataan muutamiin valtuustokausiin urautumisen estämiseksi ja aktiivisen kehittämisotteen varmistamiseksi. Samanlainen rajaus voisi koskea myös kaikkia kaupungin luottamushenkilöitä. Tervettä vaihtoa olisi hyvä saada valtuusto- ja lautakuntapaikoille.
Kaupunkipolitiikassa monet ovat luottamustoimiensa ohella mukana työelämässä ja saavat sitä kautta kosketuksen arkitodellisuuteen. Eduskuntatyöstä sen sijaan on joillekin tullut elinikäinen pesti, jossa yhteys ns. tavallisen kansalaisen elämään voi jäädä etäiseksi. Pitkään eduskunnassa toimineet tuntevat asiat ja toimintatavat yleensä hyvin, mutta miten käy toimintainnolle vuosien ja vuosikymmenten myötä? Eduskunnassa todennäköisesti pystyy esim. kolmen kauden aikana toimimaan riittävästi omien ja puolueen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen jälkeen voisi olla hyvä palata ns. normaaleihin työtehtäviin hakemaan uusia näkökulmia, oivalluksia ja ideoita.
Joissakin maissa vaalien merkitys johtamisjärjestelmälle on suurempi kuin meillä. Esim. Espanjassa vaalitulos kuulemani mukaan vaikuttaa virkamiestasollakin. Espanjalainen EU-hankepartneri kertoi menettävänsä paikkansa sairaalan johdossa kun poliittiset voimasuhteet parlamenttivaalien myötä muuttuivat. Hyvä vai huono toimintamalli – riippuu näkökulmasta. Valtasuhteet näkyvät välittömästi, mutta toiminta saattaa olla lyhytjännitteistä.
Suomessa ovat valtuusto- ja eduskuntapaikkojen lisäksi myös valtionhallinnon korkeimpien virkamiesten pestit elinikäisiä. Samat virkamiehet voivat vuodesta toiseen toimia asioiden valmistelijoina ja linjaajina – toiset näkemyksiään päivittäen – toiset eivät. Olisikohan tässäkin tilaus määräaikaisuudelle? Esim. Virossa valtakunnan ylimmän virkamiesjohdon paikat ovat määräaikaisia. Määräajan päätyttyä ylimmät viranhaltijat voivat hakea jatkokautta mutta vain kilpailun kautta. Paikan saanti perustuu kompetenssiin ja tuloksiin. Jokainen viranhaltija arvioidaan säännöllisesti.
Olisikohan Suomessakin aika miettiä kunta- ja valtionhallinnon sekä päätöksentekojärjestelmän uudistamista edes joiltain osin dynaamisempaan suuntaan? Vaihtoehtoja on olemassa.