Vaalikentillä ja –tilaisuuksissa on mahdollisuus tavata helsinkiläisiä, joilta saa arvokasta tietoa kaupungin kehittämistarpeista ja palvelujen toimivuudesta. Äänestysvalinnan voi ratkaista jokin yksittäinen asia kuten Lauttasaaren vesitornin tai Malmin lentokentän säilyttäminen. Jotkut vieläkin kyselevät, aiommeko ottaa Guggenheim-taidemuseon rakentamisen uudelleen esille. Joillekin taas peruspalvelut ovat se vaalit ratkaiseva juttu.
Iäkkäille ihmisille ovat usein tärkeitä ennaltaehkäisevät palvelut ja niiden maksut. Jotkut toivovat ilmaista liikuntapassia, koska sellainen on jo Espoolaisilla. Liikuntapassi-asia on pitkälti myös periaatteellinen kysymys, sillä liikuntaryhmiä on kaupungin puolesta tarjolla muutamalla eurolla tai aivan ilmaiseksikin. Pieniä maksuja on perusteltu tyhjäkäynnin välttämisellä. Joidenkin kokemusten mukaan ilmaisiin palveluihin on helppo ilmoittautua, vaikkei sitten aikanaan jaksettaisikaan osallistua toimintaan. Pienikin maksu yleensä sitouttaa henkilön siihen, mihin hän ilmoittautuu.
Kaikkien palvelujen täyttä ilmaisuutta tärkeämpänä näkisin, että kaupungissa olisi joka puolella riittävästi edullisia liikuntamahdollisuuksia eläkeikäisille. Tämän toteutumiseksi tarvitaan useiden hallintokuntien yhteisiä talkoita. Liikunnalla, yhdistettynä hyvään ravitsemukseen ja sosiaaliseen osallistumiseen, voidaan ehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä ja monia sairauksia, jotka helposti johtavat ulkopuolisen avun tarpeeseen.
Iäkkäiden ihmisten ennaltaehkäiseviin ja kuntouttaviin palveluihin kannattaa siis satsata. Mitä paremmassa kunnossa ihmiset pysyvät, sitä vähemmän ja sitä myöhempään he tarvitsevat raskaita palveluja. Kustannusvertailuakin kannattaisi tehdä. Yhden ympärivuorokautisen hoidon paikan hinnalla voidaan tarjota edullista avopalvelua melko monelle. Jos ja kun ennaltaehkäisevillä avopalveluilla ehkäistään tai viivästytetään raskaiden palvelujen käyttöä, tällä on suuri merkitys kaupungille tulevista vuosikymmenistä selviytymiselle. Tosiasia on, että iäkkäiden ihmisten määrä ja osuus väestöstä kaksinkertaistuu parissa vuosikymmenessä, ja palvelujen tarve sen myötä kasvaa.
Hallintokuntien yhteistyö iäkkäiden ihmisten terveyden edistämiseksi on vielä heikkoa. Toivottavasti se vauhdittuu uuden sote-organisaation ja siihen sisältyvän terveyden edistämisen koordinointitoiminnan kautta.