Helsingin Sanomien tekemässä Helsingin seudun sosiaali- ja terveyspalvelujen vertailussa pärjäsivät parhaiten Vantaa, Sipoo ja Kauniainen. Helsingin palvelujen saatavuus oli tyydyttävällä tasolla, mutta tarvevakioidut kustannukset olivat reilusti naapurikuntia suuremmat. Jonotusaika kiireettömään hoitoon oli keskimääräinen lukuun ottamatta hammaslääkärille jonottamista.

Helsingin kalleuteen on todennäköisesti jonkin verran vaikutusta pääkaupungin erityisilmiöillä, mm. maahanmuuttajien ja yksin asuvien henkilöiden muita kuntia suuremmalla osuudella. Myös tilojen vuokrakustannukset ovat suuremmat. Silti meillä on tarvetta katsoa muiden kuntien malleja, ja oppia niistä parhaat palat. Esim. Vantaalla on jo nyt terveysasemapalvelut keskitetty seitsemälle terveysasemalle, ja tavoitteena siellä on päästä kahteen terveysasemaan sekä muutamiin pienempiin lähipalvelupisteisiin tai hoitajavetoisiin yksiköihin. Helsingissä on edelleen 25 terveysasemaa, ja palvelujen keskittäminen harvemmille mutta paremmin toimiville terveysasemille on edennyt hitaasti poliittisen vastatuulen vuoksi.

Samoin kuin HS:n teettämässä tutkimuksessa, Helsingin asukaskohtaiset terveydenhuollon kustannukset olivat 11 suuren kaupungin vertailussa hiukan mediaanikustannusta korkeammat. Myös kuusikkovertailussa näkyi tuo sama ylitys kaupunkien keskiarvosta. On kuitenkin huomattava, että Helsinki on jo lähes saavuttanut 2000-luvulla asettamansa tavoitteen lähestyä kuuden suurimman kaupungin keskiarvoa. Aiemmin erot olivat nykyistä suuremmat.

Toimintokohtaisesti tarkasteltuna esim. Helsingin päihdehuollon kulut ovat nousseet viime vuosina enemmän kuin naapurikunnissa. Meillä on ollut päihdehuollossa muita kuntia enemmän asumispalveluja ja vähemmän avopalveluja. Onneksi palvelurakenteen korjaamiseksi on jo suunnitteilla toimenpiteitä, joten ainakin kulujen kasvun pitäisi pysähtyä. Kokonaiskuluja selittävät pääkaupungissa myös päihdehuollon asiakkaiden muita kuntia suurempi osuus. Tätä tilannetta vasten Helsingin tiukka alkoholiohjelma puoltaa paikkaansa.

Myös ikäihmisten (+75-v.) sosiaali- ja terveyspalvelujen ikävakioidut kustannukset ovat pääkaupunkiseudun korkeimmat. Helsingissä on sekä ympärivuorokautista hoitoa että kotihoitoa suhteellisesti enemmän kuin muissa lähikunnissa. Toki meillä on myös yksin asuvia + 85-v. kaupunkilaisia enemmän, mutta kalleutta selittää myös laitosmaisen hoidon suuri osuus palvelurakenteessa. Onneksi sentään saimme palvelurakennemuutosta hiukan nytkähtämään eteenpäin viimeisessä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa. Päätimme lopettaa yhden sairaalaosaston ja siirtää resursseja kodinomaisiin asumispalveluihin ja kotihoitoon. Lisäksi ikäihmisten palvelujen uudelta palvelualuemallilta odotetaan mm. ennakoivien palvelujen vahvistamista ja sitä kautta ympärivuorokautisen hoidon tarpeen vähentämistä.

Vaikka Helsinki edelleen poikkeaa palvelurakenteeltaan ja kustannuksiltaan muista pääkaupunkiseudun kunnista, uskon Helsingin palvelujen kehittyvän uuden yhdistetyn viraston ja uusien johtajien vetämänä – jos vain poliittista tahtoa löytyy. Ajoittain ongelmana on ollut, ettei vasen laita ole suostunut hyväksymään uudistuksia, jotka edellyttävät jonkin vanhan toiminnan lopettamista tai uudelleenjärjestelyä. Sillä voi olla kohtalokkaat vaikutukset Helsingin palvelu- ja kustannustasoon, varsinkin jos ideologia voittaa liian usein kaupunkilaisten palvelujen saatavuuden ja laadun tavoittelun.