Helsingin keskusta-alueen hienoimpien rantojen rakentaminen on kiinnostanut monia ulkopuolisia tahoja. Se on sinänsä myönteinen asia. Jos rantatontteja kuitenkin luovutetaan mitä erilaisimpiin tarkoituksiin, ideoita sen paremmin kokonaisuuteen sovittamatta, kaupungin ilmeestä tulee helposti tyylitön ja aikaa kestämätön. Kaupunki ei myöskään hyödy kalliista rakennusmaistaan, vaan päinvastoin jopa joutuu vastaamaan alueiden perustamiskustannuksista.

Kun ulkomainen yritys ilmoittaa, että se haluaa rakentaa kaupungin hienoimmalle paikalla pariksi vuodeksi maailmanpyörän, kaupunki oitis vuokraa paikan edullisesti yrittäjälle ilman muiden vaihtoehtojen etsimistä.  Kun yrittäjä ei pysy lupaamassaan pystytysaikataulussa, lisäaikaa maailmanpyörälle on jo nyt myönnetty viisi vuotta. Kauanko kaikkiaan joudummekaan katsomaan tätä pyörää?

Seuraavaksi ilmoittaa suomalainen yritys, että se haluaa rakentaa meren päällä kelluvan uimalan maailmanpyörän edustalle. Taas annetaan paraatipaikka halukkaalle yrittäjälle, vaikka altaan huomataan vaikeuttavan laivalaiturin liikennettä. Kaikkiaan aika kirjava kokonaisuus on Suomen kalleimmalle rakennuspaikalle jäämässä. Samassa kuvassa ovat tulevina vuosina Uspenskin katedraali, Aallon suunnittelema toimistotalo, maailmanpyörä ja uimala. Ehkä ”kiva kaupunki”, mutta ei kovin tyylikäs.

Kolmantena kuvioihin astuvat amerikkalaisen Guggenheimin edustajat. He haluavat nyt kaupungin toiseksi parhaan rantapaikan kun maailmanpyörä ja uimala ovat saaneet heidän aiemmin tavoittelemansa alueen. Säätiö saa luvan museorakennukselle, ja arkkitehtuurikilpailu käynnistetään. PR-toimisto saa vastustajat hiljaisiksi lupauksella, etteivät nämä päätökset vielä sido mihinkään. Uskon vilpittömästi, että rakennusehdotuksesta tulee upea. Ehkä se on myös kunniaksi tälle hienolle paikalle, mutta eikö olisi ollut kaupungin asia osoittaa paikka, joka olisi ollut osa rantojen ja kaupungin kokonaissuunnitelmaa?

Seuraavana on vuorossa mainostoimisto, joka haluaa rakentaa Töölönlahden mieleisekseen. Taas monet taputtavat käsiään. Tämäkin saattaa olla ihan hyvä idea, ja ainoa, jossa kaupunki ei ehkä joutuisi maanrakentamis- ym. kustannusten maksumieheksi. Kuitenkin kaipaisin tässäkin kaupunkia aktiivisemmin mukaan näin merkittävään hankkeeseen samoin kuin kokonaisuuteen sopivien useiden vaihtoehtojen punnitsemista.

Miten mahtaisi käydä Tukholmassa tai jossain muussa merenrantakaupungissa jos pyrkisimme rakentamaan heidän hienoimmille ranta-alueilleen omia tarkoitusperiämme ajavia rakennelmia? Epäilen luvan saamista. En halua välttämättä näitä kaikkia ulkopuolisten oma-aloitteisuudesta putkahtaneita hankkeita tyrmätä, mutta kovin pirstaleiselta näyttää Helsingin kaupunkikuvan kokonaisuuden rakentuminen tällä menetelmällä.