Kaupunginvaltuustossa käsittelimme kaupungin tilinpäätöstä sekä arviointikertomusta. Omassa puheessani kommentoin joitakin arviointikertomuksen kohtia.

Kokoomuksen Wille Rydmanin johtaman tarkastuslautakunnan raportissa todetaan, että sen esittämiin suosituksiin on toimialoilla suhtauduttu vakavasti, ja suurin osa suosituksista on johtanut toimenpiteisiin. Suositukset on myös todettu relevanteiksi. Siksi tarkastuslautakunta ansaitsee kiitokset arvokkaasta työstä.

Kaupunkitasoisista arvioinneista tarkastuslautakunta on nostanut esille tasa-arvon miesten ja naisten kesken. Virastojen ja liikelaitosten päälliköiden ja johtokuntien jäsenten paikat ovat jakautuneet tasaisesti, mikä on hyvä saavutus. Parannettavaa sen sijaan on vielä palkkatasa-arvossa naisvaltaisilla aloilla, esim. sosiaali- ja terveysalalla, jossa palkat ovat koulutuksesta riippumatta pienempiä kuin miesvaltaisilla aloilla esim. teknisellä sektorilla. Vaikka eron syyt eivät ole yksiselitteiset, on kaupunginkanslian syytä ryhtyä toimiin palkkatasa-arvon edistämiseksi. Toivottavasti johtamisjärjestelmän uudistus antaa tälle toimenpiteelle hyvän toteutuspohjan.

Sosiaali- ja terveystoimen alaan liittyvistä suosituksissa tarkastuslautakunta esittää, että sosiaali- ja terveysviraston tulee laatia lastensuojelun ja neuvoloiden välille yhteinen toimintamalli. Varmasti aina on parannettavaa, mutta jo tällä hetkellä näiden palvelujen välille on laadittu yhteistyössä toimintaohjeet ja yhteistyökäytännöt sekä varattu säännöllisiä konsultaatioaikoja. Lisäksi uudessa perhekeskusmallissa nämä toiminnot toimivat yhdessä moniammatillisessa keskuksessa. Koska uusien keskusten perustaminen vie aikaa, on jo joitakin perhekeskuksissa toteutettavia toimintamalleja kokeilussa mm. Vuosaaressa, esimerkkinä moniammatillinen palvelutarpeen arviointi. Lasten palveluissa on aiemmin käynnistetty myös neuvola päiväkodissa – toiminto sekä lasten ja nuorten moniammatillinen kuntoutus. Se mikä on ongelmana Helsingissä kuten koko maassa, on saada pätevää henkilöstöä lastensuojeluun. Siihenkin on käynnistetty rekrytointikampanja ja palkantarkistuksiakin selvitetään. Toivottavasti toimenpiteet ovat tuloksellisia.

Tarkastuslautakunnan huomio muistisairauksien entistä varhaisemmasta diagnosoinnista on osuva. Tätäkin suositusta on jo osin toteutettu lisäämällä testausaikoja terveysasemilla. Myös muistitutkimuksia tekevän geriatrian poliklinikan resursseja on vahvistettu. Tavoitteena on kuitenkin edelleen kehittää muistisairauksien varhaista diagnosointia. Se on tärkeä ikääntyvien kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta.

Tarkastuslautakunta kehottaa lisäksi sosiaali- ja terveysvirastoa lisäämään muistisairaille suunnattua palveluasumista. Lautakunta myös toteaa, ettei kotona asuminen ole paras vaihtoehto muistisairaille. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteinen. Jos muistisairas ihminen saa riittävästi tukea ja palvelua kotiin, paras paikka hänelle on melko pitkälle oma tuttu asuinympäristö. Siirto uuteen paikkaan on aina vaikea muistisairaalle. Silloin voi vähäinenkin toimintakyky kadota. Erityisen haitallista on siirrellä muistisairasta ihmistä paikasta toiseen useamman kerran viimeisinä elinvuosina, kuten vielä joitakin vuosia sitten tehtiin kun palvelurakenne oli moniportainen. Siihen ei kannata palata. Sikäli valtuustossa ajoittain ehdotetun välimuotoisen asumisen lisääminen palveluvalikkoon ei ole välttämättä muistisairaan kannalta paras vaihtoehto. Nyt meillä on jo monipuoliset palvelukeskukset, joita on tarkoitus lisätä, ja mahdollisimman normaalin elämän mahdollistavia muistikyliä suunnitellaan. Tällä tiellä on hyvä jatkaa muistisairaiden turvallisuuden ja hyvän hoidon sekä elämän takaamiseksi.