Kaupunginvaltuuston kokouksen pieni kohokohta oli apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin valinta uudelle seitsenvuotiskaudelle aplodien kera. Onnea!
Palveluverkkokeskustelu aaltoili laidasta laitaan ja keskittyi palvelujen sijaintiin. Kokoomus yritti puolustaa palveluverkkojen kehittämistä tiukassa budjettitilanteessa. Vasemmalta sen sijaan tuli kriittisiä puheenvuoroja lähellä olevien palvelujen puolesta. Itse näkisin, että palveluverkon kehittämistä ei kannata nähdä vain palvelupisteiden sijaintina ja määränä, vaan näkökulman on oltava laajempi. Sijainti on vain yksi laadun tai hyvyyden osatekijä, ja esim. terveyspalveluissa palveluun pääsy, asiantunteva hoito ja valinnanvapaus ovat ainakin yhtä tärkeitä. Keskustelusta ei meinannut millään tulla loppua, ja sisällöllisesti se rönsyili täysin muihin asioihin kuin palveluverkkoon. Oikeastaan keskustelu ei lopulta johtanut minkäänlaiseen tulokseen, ja ponsiäänestyksetkin jätettiin seuraavaan kokoukseen. Minusta keskustelun hallinnassa pitäisi olla tiukempi kuri.
Savuton Helsinki -esityksessä oli kyse tupakoinnin kieltämisestä kaupungin työpaikoilla. Vasemmalta tuli tässäkin asiassa palautusehdotus, jolla yritettiin kaataa kielto ja pyrkiä saamaan työntekijät vapaaehtoisesti luopumaan tupakoinnista. Tässä muistutettiin ihmisten omien valintojen kunnioittamisesta. Mieleen tuli keskustelu pakollisesta kasviruokapäivästä kouluissa. Siinä lasten valinnanvapautta ei kunnioitettu. Sikäli tämä työpaikoilla tupakoimattomuuteen pakottaminen on valtuuston valitsema linja ja yhdenmukainen päätös kouluruokailupäätöksen kanssa. Onneksi palautusehdotus kaatui äänestyksessä. Valitettavasti yksi esitystä vesittänyt ponsi tuli kuitenkin hyväksytyksi, ja käytännössä se tarkoitti sitä, että lakisääteisillä tupakointitauoilla saa edelleenkin tupakoida. Ponsien kera siis hyväksyimme tupakointikiellon kaupungin työpaikoilla.
Terveyslautakunnassa oli edellisenä iltana talousarvioesityksen ja muutaman talousarvioaloitteen käsittely. Talousarvioesitys sisältää n. 10 miljoonan euron vähennyksen, joten ihan helppoa talousarvion tekeminen ei ollut. Kokoomusryhmä teki esitykseen muutosehdotuksen siten, että suunniteltua psykiatrian 12-paikkaista suljettua osastoa ei lopeteta. Käsityksemme mukaan se olisi vaarantanut liikaa akuutisti sairastuneiden ihmisten hoitoa. Esitys meni äänestyksessä läpi. Talousarviossa painottuivat siten lisärahoitusta ainoana osastona saava kotihoito ja psykiatrinen hoito, jossa vähennys ei ollut aivan niin suuri kuin oli aluksi kaavailtu. Talousarvioaloitteita oli käsittelyssä myös muutama. Itse olin tehnyt ehdotuksen kotihoidon palvelusetelikokeilusta yksityisissä palvelutaloissa asuville iäkkäille ihmisille. Terveyskeskuksen esitys oli, että kokeilua ei tehdä. Vaikka kuinka perustelimme asiaa, niin vihreät ja vasemmisto näkivät tässä yksityistämisen peikon ja äänestivät listaesityksen mukaan. Siis tällä erää keskustelu kotihoidon palvelusetelistä päättyi, mutta asiaa voi tietysti vielä yrittää viedä eteenpäin muita kanavia pitkin. Olen asiassa näin itsepintainen, sillä uskon että kotihoidon palveluseteli on pakko jossain vaiheessa ottaa käyttöön. Todennäköisesti kaikki käytettävissä olevat resurssit on huomioitava kun iäkkäiden määrä edelleen kasvaa ja käytettävissä olevan henkilöstön määrä vähenee.
Puoluekokousaloitteeni ja siihen annettu vastaus
Aloite: KANSALLINEN OHJELMA MUISTISAIRAUKSIEN ENNALTAEHKÄISYN, VARHAISEN TOTEAMISEN, HOIDON JA KUNTOUTUKSEN JÄRJESTÄMISEKSI
Suomen väestö ikääntyy tulevina vuosikymmeninä nopeammin kuin Euroopassa keskimäärin. Vuoteen 2040 mennessä 75 vuotta täyttäneiden määrä yli kaksinkertaistuu nykyisestä 433 000 henkilöstä 936 000 henkilöön, ja osuus väestöstä kasvaa 8.1 %:sta 16.3 %:iin. Väestön ikääntymiseen liittyy myös keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavien henkilöiden määrän kasvu nykyisestä 75 000:sta 187 000:een ja osuuden kasvu 1.4 %:sta 3.3 %:iin.
Jo tällä hetkellä suurin osa ikääntyville suunnatuista ympärivuorokautisen hoidon paikoista on varattu muistisairauksia sairastaville henkilöille. Jotta kasvava muistisairaiden henkilöiden joukko saa jatkossa tarvitsemansa avun, muistisairauksia sairastavien ikäihmisten hoitoa omissa kodeissa on myös kehitettävä, ja uusia palvelumuotoja ja toimintatapoja on luotava. Muistisairauksien hoidossa on tärkeää varhainen toteaminen ja asiantunteva, turvallinen hoito sekä tuki kaikissa sairauden vaiheissa. Myös yhteiskunnallista asennemuokkausta tarvitaan, jotta iäkkäät ja erityisesti muistisairauksia sairastavat ihmiset voivat elää ihmisarvoista elämää erilaisissa asuinympäristöissä.
Ikääntyvien, muistisairauksia sairastavien ihmisten hyvän hoidon järjestämiseksi myös tulevina vuosikymmeninä Suomeen tarvitaan kansallinen ohjelma muistisairauksien ennaltaehkäisyn, varhaisen toteamisen, hoidon ja kuntoutuksen järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Monissa Euroopan maissa tällainen muistiohjelma jo on. Ohjelman laadinnassa ja sen toimeenpanossa on syytä hyödyntää kaikkia muistisairauksia sairastavien ihmisten tukemiseen osallistuvia tahoja: julkista sektoria, seurakuntia, järjestöjä ja muita kolmannen sektorin toimijoita sekä yksityisiä tahoja. Muistiohjelman avulla voidaan väestön ikääntymisestä johtuvaan haasteeseen vastata ennakoiden.
Edellä olevan perusteella Itä-Helsingin Kokoomusnaiset esittää, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin muistiohjelman ja sen toimeenpanon valmistelemiseksi sekä raportoimaan asian etenemisestä vähintään kerran vuodessa puoluevaltuuston kokouksessa.
Puoluehallitus:
Itä-Helsingin Kokoomusnaiset ry tarttuu aloitteessaan erittäin tärkeään asiaan. Kuten aloitteessakin todetaan, muistisairaiden ihmisten määrä lisääntyy väestön ikääntymisen myötä. Ennusteen mukaan vähintään keskivaikeasti dementoituneita ihmisiä on Suomessa vuonna 2020 lähes 130 000. Muistisairauksia sairastavien hoito ja kuntoutus on ammatillisesti vaativaa ja siihen tarvitaan paljon paitsi taloudellisia, myös inhimillisiä voimavaroja. Suomen Muistiasiantuntijat ry:n mukaan muistisairauksien kustannukset yhteiskunnalle ovat vuonna 2015 lähes 3,9 miljardia euroa.
Muistisairaiden ihmisten palvelujen ja palvelujärjestelmän kehittämistä linjataan useissa valtakunnallisissa asiakirjoissa, kuten tällä vaalikaudella uusitussa Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa, STM:n ja THL:n Laadukkaat dementiapalvelut –oppaassa sekä Kaste-ohjelman hankkeissa. Haasteena on edelleen sellaisten hoito- ja tukimuotojen kehittäminen, jotka vastaavat muistisairaiden ihmisten ja heidän perheenjäsentensä yksilöllisiin tarpeisiin, mutta ovat kuitenkin taloudellisesti järkeviä. Muistisairaudet ovat juuri niitä, jotka yleisimmin johtavat laitoshoivan tarpeeseen. Palveluiden kehittäminen on tavoitteellista, laaja-alaista työtä, jossa tarvitaan näkemyksiä paitsi ammattilaisilta, kehittäjiltä, tutkijoilta ja päättäjiltä, erityisesti muistisairailta ihmisiltä itseltään ja heidän läheisiltään.
Puoluehallitus voikin ilokseen todeta, että kokoomuslainen peruspalveluministeri Paula Risikko on perustamassa työryhmän valmistelemaan kansallista muistiohjelmaa. Työryhmätyössä tulee selvittää millainen palvelujärjestelmän tulisi olla ja millaiset ovat järjestelmän kustannusvaikutukset.