Kysymys, jonka laatimiseen osallistui myös valtuutettu Asko-Seljavaara:
”Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan Suomessa on vuosien kuluessa kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja, mutta ne ovat usein kariutuneet. Ministeriön selvityksen mukaan tieteellinen näyttö on kuitenkin osoittanut, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu ja potilastyytyväisyys paranee. Omalääkärimallilla on myös ollut mahdollista vaikuttaa myönteisesti mm. terveydenhuollon palveluiden kokonaistarpeeseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema ”hoidon jatkuvuusmalli” sisältää uuden ”omalääkärimallin 2.0”, mukaan lukien ”ammatinharjoittajamallin”. Tällä pyritään tukemaan sote-uudistuksen tavoitteiden toteutumista, kuten kustannusten nousun hillitsemistä ja yhdenvertaisuuden paranemista. Keskeisenä elementtinä mallissa on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.
STM:n julkaisun mukaan nykyisillä toimintamalleilla ei Suomessa voida enää jatkaa, ja sikäli uusia malleja on lähdetty kehittämään ja niiden toimeenpanoa tukemaan. Tämän vuoden alussa sosiaali- ja terveysministeriö onkin julkaissut hakuilmoituksen valtionavustuksesta hankkeille, joissa otetaan käyttöön hoidon jatkuvuusmalli, noudattaen mallissa esitettyjä periaatteita.
Kysymme:
- Miten Helsingin sotepe-toimiala on valmistautunut terveysasemien hoidon saatavuuden ja jatkuvuuden paranemiseen – sekä kustannusten hillintään?
- Onko Helsingissä tarkoitus uudistaa terveysasemapalveluja sosiaali- ja terveysministeriön esittämän ”hoidon jatkuvuusmallin, mm. omalääkäri 2.0.” tavoitteiden mukaisesti?
- Onko tarkoitus ottaa jatkossa käyttöön omalääkäri-omahoitajamalli
- Tulisiko kyseeseen myös ammatinharjoittajamalli omalääkäri- omahoitaja periaatteella?”
Apulaispormestari Daniel Sazonovin vastauksessa todettiin, että kysymykseni liittyi terveysasemien hyvän hoitotyön perustekijöihin, eli mainitsemiini hoidon saatavuuteen, jatkuvuuteen ja kustannuksiin.
Hoidon saatavuus oli sotepe-toimialan vastauksen mukaan parantunut Helsingin terveysasemilla mm. käytössä olevan ”omatiimi-mallin avulla. Kustannusten hillitsemiseksi oli käynnistetty muutosohjelma. Kuulimme myös varovaisen myönteisen lausuman tiimimallia pidemmälle vietävän omalääkäri-omahoitaja
-mallin sekä ammatinharjoittajamallin edistämisestä.
Suurin osa valtuuston jäsenistä suhtautui myönteisesti apulaispormestarin vastaukseen ja kehittämistoimenpiteisiin, mutta joitakin vastakkaisiakin mielipiteitä kuultiin. Jonkun mielestä meillä ei olisi varaa uusiin kokeiluihin. Joillekin ammatinharjoittajamalli ei periaatteellisista syistä sopinut.
Oman kokemukseni ja tutkimusten mukaan omahoitaja-omalääkäri -malli helpottaa terveydenhuollon paineita. Esim. kun terveyspalvelua tarvitseva asiakas kohtaa usein eri ammattilaisia, jotka eivät tunne häntä, hänen hoitonsa jää hajanaiseksi ja tuottaa asiakkaalle huolta. Tilanne johtaa helposti epätarkoituksenmukaiseen terveyspalveluiden kysyntään ja terveyspalveluiden käyttöön – mikä vain entisestään kuormitta työntekijöitä ja järjestelmää.
Erityisesti monisairaat, paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat hyötyvät omasta vastuuhenkilöstä terveysasemilla. Heidän hoitoaan varten jo aiemmin laadittu sosiaali- ja terveysministeriössä ”asiakasvastaavamalli” ja ”asiakasvastaaville” koulutusohjelma (Muurinen & Mäntyranta):
2a2a9f1a-8751-42b6-a0f5-ad92ff87e6a2 (stm.fi)
Tässä ajassa myös ammatinharjoittajamallia on mielestäni syytä rohkeasti kokeilla. Nyt terveyspalveluihin joudutaan ostamaan työvoimaa yksittäisiin työvuoroihin kalliista välittäjäfirmoista, kun vakituista työvoimaa ei ole riittävästi tarjolla. Tämä nimenomaan tekee hoidosta pirstaleista – heikentää palvelujen laatua, asiakastyytyväisyyttä ja jatkuvuutta sekä nostaa kustannuksia. Pidän parempana vaihtoehtona sellaista ammatinharjoittajamallia, jossa pysyvä lääkäri-hoitaja -työpari pitää vastaanottoa terveysasemalla, ja vastaa omien asiakkaidensa kokonaishoidosta.
Kaikkiaan uusia toimintamalleja kannattaa mielestäni kokeilla, mikäli aiemmassa järjestelmässä on koettu ongelmia. Kokeilujen samanaikaisen arvioinnin perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, ja joko ottaa uusi malli käyttöön, kehittää mallia tai lopettaa kokeilu. Tiukasti entisissä toimintamalleissa pysytteleminen voi johtaa ajan myötä huonoon lopputulokseen asiakkaiden, hoitavan henkilöstön ja palvelujärjestelmän kannalta.