1)PALVELUSETELEITÄ HOITOPALVELUJEN OSTOON
Helsingissä on ikäihmisille tarjolla asuntoja yksityisissä palvelutaloissa tai senioritaloissa (eivät ole kaupungin ostopalvelua), joihin iäkkäät ihmiset voivat omasta aloitteestaan hakeutua. Monissa yksityisissä palvelualoissa on maksua vastaan tarjolla erilaisia palveluja, myös hoiva- ja hoitopalveluja. Taloon muuttavalla asukkaalla on kuitenkin oikeus valita, ostaako hän tarvitsemansa palvelut yksityisestä palvelutalosta vai käyttääkö hän kaupungin tuottaman kotihoidon palveluja. Asukas voi saada kaupungin järjestämää kotihoitoa myös yksityiseen palvelutaloon, mikäli hänellä on todettu kaupungin työntekijöiden toimesta kotihoitoon oikeuttava palveluntarve. Yksityisten palvelutalojen ja senioritalojen asunnot rinnastetaan ns. normaalissa asuntokannassa oleviin asuntoihin. Yksityisten palvelutalojen tuottamasta palvelusta asukas maksaa luonnollisesti koko palvelun hinnan. Sen sijaan kaupungin tuottaman kotihoidon asiakasmaksut on porrastettu tulojen mukaan.
Yksityisten palvelutalojen asukkaille, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa talon tuottamia palveluja, tilanne on turhauttava. Asukkaat joutuvat turvautumaan talon ulkopuolelta tuotettavaan kaupungin kotihoidon palveluun, vaikka palvelutarjontaa olisi myös talon sisällä. Tällaisella toimintamallilla tuhlataan olemassa olevia resursseja, eikä malli edistä nykyisin tavoiteltavaa asiakkaiden valinnanvapautta.
Kaupungin kotihoidolla on tulevina vuosina ja vuosikymmeninä suuri haaste palvelujen järjestämisessä, koska iäkkäiden ihmisten määrä ja samalla palveluntarve kasvavat vuosi vuodelta. Henkilöstöä on jo nyt ajoittain ollut vaikea saada lisää samassa suhteessa kuin palveluja tarvitsevien ikäihmisten määrä on kasvanut. Sikäli olisi järkevää hyödyntää kaupungin tuottaman palvelun rinnalla jo olemassa olevia yksityisten palvelutalojen hoiva- ja hoitopalveluja.
Esitän, että Helsingin kaupunki varaa määrärahan kokeiluun, jossa yksityisissä palvelualoissa asuville asukkaille tarjotaan kaupungin tuottaman palvelun vaihtoehdoksi palveluseteleitä hoiva- ja hoitopalveluiden hankkimiseksi. Setelin voisivat saada asukkaat, joilla on todettu palveluntarve kaupungin työntekijöiden toimesta. Palveluseteleitä voitaisiin kokeilla rajatusti joissakin palvelutaloissa, joissa on jo nyt tarjolla kaupungin kotihoidon palveluja vastaavia palveluja.
2) KULJETUKSET LIIKUNTAPALVELUIHIN
Helsingissä on jo useiden vuosien ajan kehitetty iäkkäille ihmisille hyvinvointia ja terveyttä edistäviä palveluja ja lisätty mm. liikuntapalveluja. Näihin palveluihin, esim. palvelukeskuksiin, voivat hakeutua ne ikäihmiset, jotka kykenevät kulkemaan sinne itse tai järjestämään itse oman kuljetuksensa. Liikuntapalvelut ja siinä ohessa tulevat sosiaaliset kontaktit olisivat kuitenkin erityisen tärkeitä juuri niille, joilla toimintakyky on jo jonkin verran hiipunut, ja jotka eivät pääse kodistaan ulos ilman apua. Kohdistamalla liikuntapalvelut näille jo apua tarvitseville henkilöille, panostettaisiin samalla heidän toimintakykynsä säilymiseen ja voitaisiin mahdollisesti myöhentää ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymistä. Liikunta ja sen mukanaan tuomat sosiaaliset kontaktit samoin kuin asunnosta ulos pääsy parantaisivat myös ihmisten elämänlaatua. Tällä hetkellä on tavallista, että liikuntapalveluja on tarjolla toimintakyvyltään heikentyneille vasta sitten kun he siirtyvät ympärivuorokautiseen hoitoon.
Liikuntapalveluja iäkkäille järjestävät kaupungin omat toimijat, liikuntavirasto, sosiaalivirasto ja terveyskeskus. Lisäksi on järjestöjä, jotka olisivat valmiita järjestämään liikuntapalveluja iäkkäille tai osallistumaan toiminnan järjestämiseen, mikäli kaupunki voisi järjestää kuljetuksen. Kuljetuksen järjestäminen apua tarvitseville henkilöille on ongelmallista, koska liikuntapalveluja järjestävien virastojen budjeteissa ei yleensä ole määrärahoja kuljetuksille. Lisäksi jos kuljetettavan toimintakyky on alentunut, kuljetuspalvelun pitää olla ”kokonaispalvelu”, joka kattaa asiakkaan hakemisen kodista, mahdollisen pukeutumisessa avustamisen sekä itse kuljetuksen.
Esitän että kaupunginvaltuusto varaa erillismäärärahan itsenäisesti liikkumaan kykenemättömien henkilöiden kuljetuksiin liikuntapalveluihin. Erillismäärärahan käytön suunnittelusta, koordinoinnista ja rahojen hallinnoinnista voisi vastata kuljetuksista tälläkin hetkellä vastaava taho.
3) PALKANLISÄÄ OPINTOSUORITUKSISTA
Monet Helsingin kaupungin akateemisista työntekijöistä suorittavat lisäopintoja perustutkinnon lisäksi työssä ollessaan. Usein he myös hyödyntävät oppimaansa työssään. Lisäopinnot suorittanut työntekijä ei kuitenkaan hyödy rahallisesti maisteritutkinnon jälkeisistä opintosuorituksista, vaikka opinnot kohdistuisivat hänen tehtäväalueeseensa. Lisäopintojen jälkeen on mahdollista saada palkankorotus vain pyrkimällä uuteen tehtävään tai lähtemällä toisen työnantajan palvelukseen. Kaupunki menettää usein yritteliäimpiä ja kehittymishaluisimpia työntekijöitään, mitä ei voi pitää kaupungin kannalta tarkoituksenmukaisena.
Henkilökohtaisella lisällä on mahdollista palkita hyvästä työsuorituksesta, mutta se ei korvaa ylempien tutkintojen suorittamisesta saatavaa pysyvää palkankorotusta. Alempia tutkintoja suorittaneille sen sijaan on jo kehitetty uralla etenemisen malleja (esim. terveyskeskus ja sosiaalivirasto), niin ettei työntekijä tarvitse vaihtaa tehtävää tai työnantajaa saadakseen lisäpalkkaa.
Esitän, että kaupunginvaltuusto varaa erillismäärärahan maisteritutkinnon jälkeisten lisensiaatti- ja tohtoritutkintojen suorittavien työntekijöiden palkan korottamiseen pysyvästi sovitun asteikon mukaisesti, mikäli opinnot kohdistuvat työntekijän tehtäväalaan ja hyödyttävät työnantajaa.