On kovin tuskallista seurata Suomen nykymenoa kun hallitus ei meinaa saada läpi mitään työelämän uudistuksia, eikä talouskasvusta ole tietoakaan. Samaan aikaan työttömyys kasvaa kovaa vauhtia ja maahan virtaa turvapaikanhakijoita hallitsemattomasti.
En yhtään ihmettele, että yrittäjät miettivät yritystensä siirtämistä muualle. Viro on monen puheissa, ja useat ovat sinne jo siirtyneet. Nyt vielä vaihtoehtobudjeteissa ehdotetaan lisäveroja kohtuullisesti tai hyvin ansaitseville. Siinä tilanteessa myös kohtuullisesti ansaitsevat ryhtyvät miettimään, mitä he korkeilla veroillaan oikeastaan tässä maassa saavat. Vai olisiko viisainta viedä rahat ja tulot edullisempiin maihin.
Paperiteollisuus joutuu lisäämään kaikkiin sopimuksiin ehdot, että lakkojen aikaan paperi täytyy pystyä toimittamaan tilaajille Suomen ulkopuolisista tehtaista. Niin huonoksi on Suomen maine mennyt lakkojen vuoksi. Kuljetusala erityisesti on todettu liian epäluotettavaksi kun se on aina mukana kaikissa rettelöissä. Ihan varmasti tämä korkean palkkatason kanssa ehkäisee investointeja Suomeen.
Ja tässä tilanteessa postilaiset aloittavat lakon. Eivät ehkä näe, että he sahaavat omaa oksaansa kun alalle on tullut muitakin yrityksiä eikä Posti ole kilpailukykyinen.
Kun haetaan syyllistä Suomen hankalaan tilanteeseen, ei syyllinen ole hallitus tai eduskunta vaikka niitä yleensä syytetään. Ainakin yksi ongelma on, että yhteiskunnan varoin tuetun ammattiyhdistysliikkeen yhteiskuntapoliittinen valta menee yli demokraattisesti valittujen eduskunnan ja hallituksen. Suhde ei ole oikea.
En tiedä, mikä taho voisi tämän vastuuttoman Suomen alasajon keskeyttää. Rohkeat uudistukset, kaikkien tinkiminen jostain, yhteiskyky- ja halu…? Kuten Wahlroos toteaa: ”Ette tiedä, miten suuret muutokset ovat edessä kymmenen seuraavan vuoden aikana. Joudutaan tekemään vielä vaikeampia ratkaisuja vielä tiukemmassa aikataulussa.” Tätä odotellessa.