Minulla oli tilaisuus osallistua kuntarakenneuudistuksen Uudenmaan alueseminaariin viime viikolla. Keskustelut siellä olivat mielenkiintoisia. Niillä kunnilla, joilla huoltosuhde jo nyt ja erityisesti parin vuosikymmenen päästä näytti huolestuttavalta, tuntui siitä huolimatta olevan vahva vastustus kuntien yhdistymistä kohtaan. Juuri näillä kunnilla ovat valtionosuudet yleensä korkeita, mikä tarkoittaa sitä, että paremmin toimeentulevat kunnat tukevat näiden kuntien itsenäisyyttä tai oikeammin yksin toimimista.

On hyvä huomioida, että kuntarakenneuudistuksen ensisijaisena tavoitteena on palveluiden ja alueiden elinvoiman turvaaminen. Ennusteet ja tilastot näyttävät selvästi, että jos nyt ei tehdä mitään, palvelutaso heikkenee väistämättä monissa kunnissa.

Metropolialueen onnistuminen on koko Suomen kannalta kriittinen, sillä Uudellamaalla tuotetaan n. 40 % bruttokansantuotteesta. Helsingin seudun merkitys on aivan erityisen tärkeä. Väestö kasvaa voimakkaasti, ja alueella on muitakin erityishaasteita. Ilman Helsingin seudun kokonaisedusta lähtevää suunnittelua on vaarana yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Muita keskeisiä haasteita ovat mm. liikennejärjestelyt sekä alueellisen eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäiseminen.

Ei pidä ajatella, että kuntarakenneuudistuksessa vain kuntien rajat poistetaan ja kunnat ikään kuin liimataan yhteen. Liittymisestä ei ole hyötyä, ellei yhteen liittyvistä kunnista muodostu yksi uusi kunta, jossa asiat voidaan hoitaa uudella, yhteisellä tavalla. Sikäli mm. Uudenmaan seminaarissa esitetyt Espoon pelot kustannustason hurjasta noususta pääkaupunkiseudun kuntien mahdollisessa yhteen liittymisessä perustuivat ajatukseen, että palvelut toteutetaan jatkossa Helsingin mallilla koko pääkaupunkiseudulla. Sehän ei liene tarkoitus vaan uudessa, yhdistyvässä kunnassa pitää valita sellaiset palvelut ja niiden toteuttamistavat, joilla parhaiten palvellaan kaupunkilaisia ja joiden kustannusvaikuttavuus on hyvä.

Näen joka tapauksessa parempana muodostaa isompia kuntia kuin lähteä lisäämään hallinnollisia rakenteita. Esim. erillisellä seutuhallinnolla rakennettaisiin vain lisää byrokratiaa jo ennestään monitasoisen ja monenkirjavan hallinnon päälle. Meillä on jo nyt maakuntaliitot, sairaanhoitopiirit, AVIt ja ELYt sekä muuta alueellista hallintoa. Kunta on paras vaihtoehto hallinnoimaan ja järjestämään alueella asuvien ihmisten tarvitsemat palvelut. Ei ole järkevää antaa tätä oikeutta pois kunnilta jollekin ylikunnalliselle hallintorakennelmalle.

Kuntarakenneuudistusta ei tarvitse tehdä eikä kannata tehdä tunnepohjalta ilman perusteellista etujen ja haittojen selvitystä. Kunnille tarjotaankin mahdollisuutta kuntajakoselvityksen tekemiseen. Lisäksi kuntien työtä helpotetaan monilla kuntauudistusta tukevilla hankkeilla. Mm. ehdotus sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeksi valmistuu vielä tämän kevätkauden aikana. Kannatan sitä, että Helsinki lähtee mukaan kuntajakoselvitykseen.