Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli 4.4. kannanottoa maakunta-soteuudistuksesta. Kaupunginhallitus esitti valtuustolle, että lähetämme ko. kannanoton eduskunnalle, vaikka sitä ei ole Helsingiltä pyydetty.

Kaupunginvaltuusto oli pormestari Jan Vapaavuoren johdolla hyvin yksimielinen siitä, ettei maakuntamalli ole edullinen Helsingille. Vain Keskustapuolue ja Siniset olivat maakunta-soteuudistuksen kannalla.

Pidin kokouksessa alla olevan puheen, jonka pääviesti on, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista pitää jatkaa mutta maakunta ei ole uudistamisen rakenteena tarpeellinen pääkaupunkiin ja metropolialueelle. Uudistamisessa kannattaisi kuitenkin hyödyntää valinnanvapauslakiluonnoksessa esitettyjä elementtejä, kuten erikoislääkäreiden konsultaatioita perusterveydenhuollossa sekä asukkaiden valinnanvapauden lisäämistä sote-palveluissa.

PUHE:

Suomessa oivallettiin jo vuosituhannen vaihtuessa, että vastuu kuntien sote-palveluista oli saatava leveämmille hartioille. Talouden näkymät suhteessa väestörakenteen kehitykseen painoivat päälle – ja painavat edelleen – erityisesti kunnissa, joissa suuri osa asukkaista on iäkkäitä.

Useiden eri hallituspohjien umpikujaan päätyneiden uudistusyritysten jälkeen nyt esitetään maakuntia sote-palveluiden ja useiden muiden kuten kasvu- ja pelastuspalvelujen rakenteeksi. Ollaan aika kaukana alkuperäisestä tavoitteesta. Kokonaisuudesta on tullut niin laaja, ettei sitä ole helppo hahmottaa ilman perusteellista paneutumista. Tämä näkyy myös kansalaispalautteessa.

Maakunta-soteuudistuksen jo vanhentunut maakuntajako kahdeksaantoista erikokoiseen alueeseen on alunperinkin ollut kiistanalainen, mutta vahvasti esillä ollutta kritiikkiä ei ole huomioitu. Tosin esitetty malli vähentää nykyisiä sote-palvelujen järjestäjiä mutta ei huomioi maan eri osien erilaisia haasteita, erityisesti pääkaupunkiseudun ja Helsingin.

Maakunta-soteuudistuksen tavoitteista, mm. terveys- ja hyvinvointierojen kaventuminen toteutuu lähinnä yhteiskunnallisten päätösten ja paikallisesti määritellyn myönteisen erityiskohtelun kautta. Siten Helsinkiä laajempi sote-palvelujen järjestäjä ei liene paras ratkaisu tähän tavoitteeseen. Sote-palveluiden ja kuntien erkaantuminen maakunta-soteuudistuksessa monimutkaistaa myös yleisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, koska tämä edellyttää sote-palveluiden sekä kuntien eri toimialojen vahvaa yhteistyötä. Kuntien motiivi hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen voi lisäksi heikentyä kun sote-palveluiden rahoitus irtaantuu kuntien budjetista maakunnille.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista on kuitenkin syytä jatkaa koko maassa, myös Helsingissä, palvelujen järjestäjätahosta riippumatta, jotta voimme turvata hyvät palvelut asukkaille kaikissa suhdanteissa. Helsingin kustannuskehitys on viime vuosina ollut sote-palveluissa maltillista, mutta Helsingin kuten muidenkin kuntien sote-palvelut kasvavalle iäkkäälle väestölle haastavat taloutta jatkossa.

Kun Helsingin 75+ -väestön ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä nykyisestä n. 45 000 -> n. 70 000 henkilöön, 75+ -väestön sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaiskustannukset kasvavat merkittävästi. Varsinkin mikäli jatkamme samalla palvelurakenteella ja –mallilla vain lisäämällä palveluja väestön kasvun mukaisesti. Tosin trendi ikääntyneiden terveydentilan paranemisesta lieventänee palvelujen tarvetta.

Sote-palveluiden uudistamistehtävän siirtäminen leveämmille hartioille saattaa olla perusteltua kaupunkiseutujen ulkopuolella, jotta sisällölliset ja taloudelliset tavoitteet saavutetaan. Helsinki sen sijaan omaa riittävän suuren väestöpohjan ja kehittämis- ym. resurssit sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiselle mm. hallituksen sote-uudistuksen keinoja hyödyntäen – jos vain poliittista tahtoa löytyy.

Koska Helsinki ja pääkaupunkiseutu ovat yhdessä koko maan veturi, on viisautta huomioida alueen merkitys vielä nykyisessäkin vaiheessa maakunta-soteuudistusta. Kuten Helsingin kaupunkistrategiankin tavoitteissa tälle valtuustokaudelle esitetään:
”Helsinki pyrkii lisäämään yleistä ymmärrystä maan ainoan metropolin erityisestä luonteesta – Helsingin menestyminen on koko suomen etu.”