Viime viikkoina on ollut harmillista seurata mediasta, kuinka jonkun tietyn henkilöstömitoituksen arvon kirjauksella lakiin uskotaan pelastettavan ikääntyneiden ympärivuorokautinen hoito. Tällaisilla puheilla saa ehkä hyvän omantunnon, mutta todellisuudessa hyvä laatu ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa on monen eri tekijän summa. Toki ymmärrän henkilöstön suuren merkityksen, olenhan tehnyt väitöskirjani ikääntyneiden hoitoyksiköiden henkilöstöstä ja sen yhteydestä hoidon laatuun ja kustannuksiin.

Kodinomaiset turvalliset tilat ja yksityisyyden takaaminen myös muistisairaille omassa huoneessa ovat ihanteellinen perusta ikääntyneiden elämälle ja hoidolle hoitoyksiköissä. Tähän olisi syytä pyrkiä kaikissa kunnissa ja osoittaa hyvillä asumisoloilla myös arvostusta ikääntyneitä kohtaan.

Palvelut ja hoito on suunniteltava yksilöllisten tarpeiden mukaan ja kirjattava henkilöstön toimintaa ohjaavaan hoitosuunnitelmaan. Ikääntyneitä ja heidän omaisiaan on kuultava. Päivittäisen palvelun ja hoidon on tuettava ikääntyneen jäljellä olevia voimavaroja. Liikunta ja hyvä ravitsemus ovat toimintakyvyn säilymisen perusta. Hyvältä maistuvat tutut ruoat, jotka sisältävät riittävästi proteiinia ja energiaa sekä miellyttävät yhteiset ruokahetket ovat monille päivän kohokohta. Siksi ilmastoasiantuntijoiden ei pitäisi sekaantua hauraiden ikääntyneiden ravitsemuksen sisältöön vaan jättää se ravitsemusasiantuntijoille. Myös erilaiset kulttuuri- ja muut tilaisuudet ovat erityisen merkittäviä hoitoyksiköiden arjessa. Tietysti myös sairauksien hyvästä hoidosta ja tarvittavista lääkehoidoista ym. on huolehdittava. Kaikkiaan ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa pitäisi korostua mahdollisimman normaalin elämän tukeminen hyvien palveluiden ja hoidon avulla.

Ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa tarvitaan riittävästi myös hoitohenkilöstöä. Yhtä tärkeää lukumäärän ohella on hoitohenkilöstön rakenne ja ammattitaito sekä soveltuvuus alalle. Yksiköissä on oltava myös avustavaa henkilöstöä, jotta hoitohenkilöstö voi keskittyä omiin tehtäviinsä. Eri alojen ammattilaisista koostuva tiimi tarjoaa parhaan lähtökohdan hyvälle ympärivuorokautisen hoidon laadulle. Kun ikääntyneiden hoidossa vaaditaan kaikilta tuottajilta suosituksen ja sopimusten mukaista toteutunutta henkilöstömitoitusta, tarvitaan jo työvuorojen suunnitteluvaiheessa varaus lisäresurssille. ”Joustonvaraa” on oltava henkilöstön koulutusten, sairastumisten ym. muiden poikkeuksellisten tilanteiden varalle.

Nyt ikääntyneiden hoidon laatuun ovat ottaneet kantaa näkyvimmin poliitikot, henkilöstöjärjestöt ja työntekijät. Mutta – pelkkää mitoitusta nostamalla ei korjata kaikkia epäkohtia. Mielestäni ikääntyneiden ympärivuorokautista hoitoa pitäisi tarkastella kokonaisuuden kautta, enemmän asiakasnäkökulmasta. Voisimme pohtia, onko ikääntyneiden palvelurakenne nyt oikea suhteessa väestön tarpeisiin, vai vaatiiko linjaus päivittämistä. Millaista kehittämistä on johtamisessa tai hoitotoiminnassa – tietysti myös hoitohenkilöstömitoitus ja -rakenne huomioiden. Onkin hyvä, että vanhuspalvelulain ja sitä tukevan laatusuosituksen päivittämistä on lupailtu tulevalle hallituskaudelle.

Suuri huolenaihe ainakin pääkaupunkiseudulla on jo nyt henkilöstön saatavuus. Miten saamme lisähenkilöstöä jos mitoitusta nostetaan? Koulutuspaikkojen lisäämisellä pääkaupunkiseudulle, asuntojen tarjoamisella työntekijöille, työperäisellä maahanmuutolla…? Henkilöstöpulaan ja sen ratkaisuihin ei ole juurikaan tämän hoitoyksikköihin kohdistuneen kohun aikana viitattu. Näihinkin kysymyksiin on tulevalla hallituskaudella etsittävä ratkaisuja ikääntyneiden hyvän hoidon varmistamiseksi.