Kevään viimeiset valtuuston ja terveyslautakunnan kokoukset ajoittuivat viikolle 25. Molemmissa kokouksissa asiat sujuivat ilman suurempaa dramatiikkaa. Terveyslautakunnassa äänestimme esityslistatekstien pienistä painotuseroista, joilla ei ehkä sinänsä ei tule olemaan suurta merkitys. Ja näissä kysymyksissähän demarit, vasemmistoliitto ja vihreät aina lyöttäytyvät yhteen, joten tulos on usein 5-4 vasemmiston hyväksi.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa kiinnostusta herätti eniten tarkastuslautakunnan ehdotus kaupunginvaltuustolle vuoden 2008 arviointikertomuksesta sekä tilintarkastuskertomus. Näistä tuli pitkä lista puheenvuoroja ja kymmenen toivomuspontta. Itsekin, puheita kuunneltuani, varasin puheenvuoron, joka jäikin viimeisksi. Sitä odotellessa ehdin käydä syömässä ja vaihtamassa ajatuksia tärkeimmistä aktuelleista asioista valtuustoryhmäni jäsenten kanssa. Silloin kun valtuuston kokous kestää 4-6 tuntiin, on pakko välillä lepuuttaa korviaan ja istumalihaksiaan sekä saada tankattua lisäenergiaa valtuuston kahvilassa.
Oma puheenvuoroni liittyi sosiaali- ja terveystoimen budjettien ylitykseen ja vanhusten palvelujen järjestämiseen Helsingissä. Siitä oli aiemmissa puheenvuoroissa monia mielipiteitä, joten halusin taas tuoda esille myös oman kantani. Listatekstissä oli maininta, että sosiaali- ja terveystoimi aina ylittävät budjettinsa, ja niinhän se kokonaisuudessaan onkin. Viime vuonna näiden virastojen ylitys oli n. 50 miljoonaa euroa, mikä on valtava summa. Todellisuudessa terveyskeskus on kuitenkin jo vuosia pystynyt järjestämään omat palvelunsa ilman budjetin ylityksiä, mutta ylitystä tuli HUS:sta 6.1 % (n. 23 milj. euroa), mikä sisällytetään terveyskeskuksen budjettiin.
Sosiaalivirasto ylitti budjettinsa 2.3 %:lla (n. 24.5 milj. euroa), ja sen vuoksi tuli puhetta alibudjetoinnista. Sosiaalivirasto yleensäkin ylittää budjettinsa, mutta sillä onkin subjektiivisiin oikeuksiin perustuvia palvelujen järjestämisvastuita, joiden kysyntää on vaikea ennustaa. Siitä huolimatta tuntuu kummalliselta, että budjetti voidaan noin vain ylittää. Lasten päivähoito aiheuttaa ylitystä aina. Pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että päivähoidon ylitysten vuoksi kaikkien muiden väestöryhmien kuluja joudutaan leikkaamaan. Minun oikeustajuni mukaan ei ole oikein, että kotona olevat vanhemmat voivat viedä lapsensa kokopäivähoitoon päiväkotiin, kun samaan aikaan esim. muistisairauksia sairastavat ihmiset joutuvat yksin ja avuttomina odottamaan pitkäänkin turvallista hoitopaikkaa ja vammaisten matkustuskuluista tingitään. Lasten hyvinvointi on hyvin tärkeää, mutta minusta tässä on menty liian pitkälle. Lapsilla on sentään omat vanhemmat, jotka huolehtivat heistä, mutta esim. kaikilla muistisairailla ihmisillä ei aina ole ketään läheistä tukemassa tai auttamassa. Mitenkähän olisi jos siirrettäisiinkin lasten päivähoito opetusvirastoon ja lakattaisiin pitämästä sitä sosiaalityönä? Suurin osa perheistä on ihan tavallisia ja lapsistaan hyvin huolehtivia, ei sosiaalityön tarpeessa.
Omassa puheenvuorossani toin esille alibudjetointiin viitaten sen, että pelkällä rahamäärän lisäämisellä ei aina päästä parhaaseen ratkaisuun, vaan palveluja on kehitettävä asiakkaiden tarpeiden ja yhteiskunnan muutosten mukaan. Lisäksi puhuin vanhustenhuollosta seuraavasti:
Nyt olisi aika reippaaseen uudistamiseen, joka olisi hyvä aloittaa vanhoista toimintaa vaikeuttavista rakenteista. Asko-Seljavaaran ehdotus vanhusten palvelujen yhteen budjettiin saamisesta on harkitsemisen arvoinen. Lisäksi olisi syytä vähentää iäkkäiden pitkäaikaisen ympärivuorokautisen hoidon portaita. Vanhusten palveluissa on nyt panostettava inhimillisiin ja riittäviin ennakoiviin palveluihin ja kuntoutukseen. Ympärivuorokautisessa hoidossa painopistettä on siirrettävä palveluasumisen suuntaan nimenomaan siitä syystä, että ikäihmiset saisivat kodinomaisen ympäristön ja inhimillisen hoidon elämänsä viimeisiksi vuosiksi. On hyvä huomata, että Helsingissä on vanhusten palveluasuminen uudistettu vuonna 2005, ja sen jälkeen palvelutaloissa on ollut ympärivuorokautinen ammattitaitoinen hoito. Kokemuksen mukaan myös muistisairauksia sairastavat ihmiset voivat asua palvelutaloissa elämänsä loppuun saakka.
Tässäpä tämän kevään viimeisten kokousten herättämiä ajatuksia. Kommentoikaa!
HYVÄÄ KESÄLOMA-AIKAA!
Seija