Olen toiminut työurani ajasta suurimman osan ikääntyneiden palveluissa, ja olen saanut olla mukana uudistamassa ikääntyneiden hoitoa entistä inhimillisempään suuntaan. Muutos ikääntyneiden palveluissa viimeisten 10-15 vuoden aikana perustuu systemaattiseen ja pitkäjänteiseen, näyttöön perustuvaan kehittämistyöhön. Työtä toki riittää vieläkin, sillä ikääntyneiden palvelut eivät vieläkään ole ”luksusta”. Hyvään suuntaan on kuitenkin edetty.
Viimeaikoina kuullut puheet ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen laskemisesta ja ammattitaitovaatimusten väljentämisestä sekä vastuutyöntekijä-mallista luopumisesta hämmästyttävät. Tuntuu, että vaivalla aikaan saadut parannukset valuvat tyhjään. Ymmärrän hyvin, kuinka vaikeaa hallituksen on löytyy säästökohteita, mutta eikö ikääntyneiden osalta säästöä synny jo riittävästi palvelurakennemuutoksesta. Hallituksen kärkihankehan on palvelujen painopisteen siirtäminen ympärivuorokautisesta hoidosta koti- ja omaishoitoon.
Jonkun tietyn lukeman (hoitajia/asiakkaat) esittäminen ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen minimiksi, tekee siitä helposti maksimin. Mieluummin näkisin, että henkilöstömitoitus perustuisi asiakkaiden tarpeisiin, ja joustaisi hoidon raskauden mukaan. Hoidon tarpeen ja/tai toimintakyvyn mittaamista varten on kehitetty erilaisia mittareita, joiden valtakunnallista käyttöönottoa kannattaisi harkita henkilöstömitoituksen perustana.
Kaikkein ikävintä on kuulla ammattitaitovaatimusten alentamisesta. On olemassa hyvä näyttö siitä, että ammattitaitotaso on yhteydessä hoidon laatuun. Sairaiden ikääntyneiden ihmisten hoito ei ole kenen tahansa hallittavissa. Mm. keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairaiden hyvä hoito edellyttää erityisosaamista. Kun työntekijällä ei ole osaamista riittävästi, hän ei osaa välttämättä ennakoida ja hoitaa riskitilanteita ajoissa. Myös kuntoutumisen tukeminen voi jäädä heikoksi. Näin esim. kotihoidossa ja palveluasumisessa heikko ammattitaito voi lisätä kalliiden päivystyspalvelujen ja sairaalahoidon käyttöä. Myös kotihoidon ensisijaisuuden mahdollistava rakennemuutos edellyttää hyvää henkilöstön osaamista.
Vanhuspalvelulaissa esitetyllä vastuutyöntekijällä on merkittävä rooli ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämisessä ja palveluissa auttamisessa. Mm. muistikoordinaattorit ovat tärkeä tukimuoto perheille, joissa on muistisairas perheenjäsen. Suomessa vastuutyöntekijä-malli on vasta otettu käyttöön, eikä sen vaikutuksia ole vielä ehditty arvioida. Puheet sen poistamisesta ovat siksi ennenaikaisia.
Toivon, että valtakunnan budjetista päätettäessä harkitaan vielä, miten säästöjä ikääntyneiden palveluissa kannattaa tehdä. Harkitsemattomat leikkaukset voivat johtaa huonoon hoidon laatuun ja sitä kautta vain kustannussiirtymään halvemmista peruspalveluista kalliisiin päivystyksellisiin- ja erikoispalveluihin.